parisuhteettomat ihmiset

  • Viestiketjun aloittaja ...vieras..
  • Ensimmäinen viesti
...vieras..
Tunnetko sellaisia ? Eli siis aikuisia (35-v ja siitä ylöspäin) ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta ole oikeastaan koskaan seurustelleet (tai ainakin hyvin vähän) saati, että olisivat olleet missään kiinteämmässä parisuhteessa kenenkään kanssa.
 
Mun mies ei ollut seurustellut kovin pitkää aikaa kenenkään kanssa ennen mua. Eikä asunut kenenkään kanssa. Pisin suhde hänellä oli kestänyt noin vuoden. Ei ollut kuulemma oikean laisia tyyppejä tavannut tai jos olikin, niin hommat oli aina kaatuneet johonkin.
Kun alettiin seurustelemaan, mies oli 35.
 
"ihminen"
Tunnen ainakin muutamia sellaisia, toinen työpaikalta ja toinen muista ympyröistä ja mitä sitten? On olemassa erilaisia ihmisiä; toiset ovat parisuhteessa ja toiset asuvat yksin tai sitten siltä väliltä.
 
Tunsin. Tosin, päälle nelikymppisenä hän löysi miehen ja tänäpäivänä hällä on kaksi lastakin.

Toinen tuttu lähestyy 35v ikää ja hän on tällainen "ikisinkku". Ei vaan löydä rinnalleen ketään, vaikka haluaisikin.
 
Tunnen.

Yksi on hyvä ystäväni, maailmanmatkaaja, lonely rider, kaunosielu, biseksuaali. Ei ole löytänyt paria, ja oikeastaan luopunut toivostakin varmasti jo. Hän on tällä hetkellä 35-vuotias.

Ja toinen on myös samaa ikää, kahden lapsen äiti. Tehnyt itsekkäin menetelmin kaksi lasta, isättömiä. Ei koskaan seurustellut edes kenenkään kanssa. Rohkea nainen.

Ja kolmas on serkkuni, 43-vuotias, erittäin kaunis ja naisellinen, mutta ilmeisen vaativa. Yksin on ollut ikänsä. Ilkeitä huhuja liikkuu suvussa, että hän olisi lesbo tai maho tai vaikka mitä, mutta tiedän, että ei ole kumpaakaan. On vain yksin.
 
ap.
Heitänpä vielä jatkokysymyksenä, että mitenkäs nämä aikuiset "ikisinkut" ovat suhtautuneet omaan tilanteeseensa parisuhteiden suhteen (siis jos ovat mitään asiasta kommentoineet).
 
"vieras"
Mun mies ei ollut seurustellut kovin pitkää aikaa kenenkään kanssa ennen mua. Eikä asunut kenenkään kanssa. Pisin suhde hänellä oli kestänyt noin vuoden. Ei ollut kuulemma oikean laisia tyyppejä tavannut tai jos olikin, niin hommat oli aina kaatuneet johonkin.
Kun alettiin seurustelemaan, mies oli 35.
Voisin lyödä aika paljon vetoa että miehesi on biseksuaali/homo.
 
"vieras"
Tunnen, oma ukko ei ollut kelvannut juuri kenellekään ennen minua. Ihmettelen kyllä, on minusta komea ja hieno ihminen muutenkin. Naiset osaavat olla toisinaan raadollisia.
 
"mies"
[QUOTE="vieras";28335752]Tunnen, oma ukko ei ollut kelvannut juuri kenellekään ennen minua. Ihmettelen kyllä, on minusta komea ja hieno ihminen muutenkin. Naiset osaavat olla toisinaan raadollisia.[/QUOTE]

Naisilla on vahvat ennakkokäsitykset miehistä. Toki myös miehillä, mutta kyllä Suomessa "rekkalesbo" -naiset ovat enemmän ok kuin "hamepäällä"-miehet jos otetaan ääripäät argumentin takia esiin.

Toisaalta myös miehen kranttuus voi vaikuttaa sinkkuuteen. Voisin alkaa seurustella koska tahansa käytännössä, mutta harvoin tapaan ihmistä, jonka kanssa oikeasti tuntisin niin.
 
"vieras"
Meillä on suvussa ollut naspuolisia sinkkuja ihan riittävästi ja saatettu hautaan taatusti neitsyeinä. Ja sitten on eronneita,naisia, jotka eivät ole halunneet mennä toista kertaa kenenkään kanssa kimppaan. Oletan, että aika ja tavat tulivat osalla vastaan? Jos oli intohimona työ ja korkea koulutus se ei aina mennyt sen aikaisten miesten mallien mukaisesti. Naiset jäivät mieluummin yksi. Tai kuten mummon tuumasi leskenä, että ukki oli kiva mies, mutta oli siitä vaivaksikin (mummi oli 45 v. ukin kuollessa) ja paineli sen jälkeen työelämän palvelukseen nauttien ystävistään ja harrastuksistaan sydämensä pohjasta.

Nyt on tuttavapiirissä aika lailla myös sinkkuja ja aina siinä on nimenomaan työ syynä tai ylipäätään vahva tarve toteuttaa itseään. Olen luovalla alalla kakoen olevani välillä erilainen muori :D
 

Yhteistyössä