parisuhteesta, onnellisuudesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
elikkäs pitkään parisuhteessa, avio-tai avoliitossa eläneet... Millainen arki on useiden vuosien jälkeen... oletteko aina onnellisia, vai valtaako joskus epätoivo ja tunne ettei tiedä onko sittenkään onnellinen ? millainen on hyvä parisuhde... mikä tekee onnelliseksi, mikä onnettomaksi....

itse avioliitossa.. yhteistä taivalta 12v. Nyt on tuntunut useammin ettei mieheni olekkaan niin onnellinen kanssani... sanoikin ettei n. 2v on ollut sellainen olo, ettei ole täysin onnellinen.. syitä mm. haluaisi kulkea "vapaammin", hankkia jonku siistin auton..omat rahatkin ehotti.. meillä siis yhteinen tili... lapsiakin on.... tuntuu vaan pahalta tuo mikä hänen onnellisuutensa mitta on....

kommentoikaa....

 
siis hän kaipaa 12 vuoden jälkeen itselleen jotain? Ei kuulosta kovin kauhealta. Eikös hän voisi ostaa sen uuden auton ja laittakaa omat tilit,ni hän huomaa ettei se elämä onnellisemmaksi siitä muutu.
Eikös kaikilla joskus tule sellainen vapaudenkaipuu? Mullakin jo ainakin kerran,vaikka yhteiselämää vasta 4 vuotta,se on sitten eri asia haluaako sille oikeasti tehä jotain vai keskittyykö niihin oman elämän hyviin puoliin silloin.
 
anna itsenäistyä vaan,kyl se takas tulee. jos liikaa sitoo niin se ahdistuu vaan enempi. jos se on nyt tajunnu että tää on koko loppuelämän juttu ja haluu vähän omaa.
toi on kyl kurjasti sanottu ettei ole ollu kahteen vuoteen onnellinen
 
Kysy siltä, että mistäs se sitä vapaa-aikaa ja rahaa lisää saa jos sinä päätätkin lähteä ja jättää lapset isälleen? Miksi miehet aina olettavat, että se ero tuo heille vapauksia ja mahdollisuuden säästää rahaa. Eikö ne lapset ole yhteisiä vielä eron jälkeenkin.
 
Meillä on reilut 13v takana ja siihen mahtuu niitä onnellisia hetkiä kuin myös niitä hetkiä, jolloin on tehnyt mieleni lähteä kävelemään. Kaikkein eniten meidän yhteiseen hyvin vointiin on vaikutanut raskauteni, pikkulapsivaiheet ja töissä/opiskelemassa olevat jaksot. Raskausajat ovat olleet molemmille rankkoja ja kun olen lähtenyt pesästä töihin tai opiskelmaan on tullut menovaihejaksoja jne... Ja varmasti ikäkin vaikuttaa eli tulee niitä 30v ja 50v kriisejä mistä paljon puhutaankin. Mutta kyllä me noin yleisesti olemme olleet onnellisia yhdessä, vaikka välillä on jaksoja, jolloin onnellisuus on pysynyt taka-alalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NMinna:
Minusta se onnellisuus lähtee itsestä. Ei parisuhteesta. Onnellinen ihminen on onnellisempi parisuhteessakin.



Samaa mieltä. Mutta varmasti meillä kaikilla on elämämme aikana jaksoja, jolloin masentaa tai muuten vain kyllästyttää tavallinen arki ja haikaillaan välillä jotain muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
elikkäs pitkään parisuhteessa, avio-tai avoliitossa eläneet... Millainen arki on useiden vuosien jälkeen... oletteko aina onnellisia, vai valtaako joskus epätoivo ja tunne ettei tiedä onko sittenkään onnellinen ? millainen on hyvä parisuhde... mikä tekee onnelliseksi, mikä onnettomaksi....

itse avioliitossa.. yhteistä taivalta 12v. Nyt on tuntunut useammin ettei mieheni olekkaan niin onnellinen kanssani... sanoikin ettei n. 2v on ollut sellainen olo, ettei ole täysin onnellinen.. syitä mm. haluaisi kulkea "vapaammin", hankkia jonku siistin auton..omat rahatkin ehotti.. meillä siis yhteinen tili... lapsiakin on.... tuntuu vaan pahalta tuo mikä hänen onnellisuutensa mitta on....

kommentoikaa....

Me on oltu yhdessä kohta 14-vuotta. Ollaan pääosin tosi onnellisia, mutta muutamia kivikkoja on mahtunut joukkoon, pahin oli sillon kun meillä on kaksi pientä lasta (tai toinen oli pari vuotias) jotenkin mä kipuilin sillon (onneksi mitään muuta kun ajatuksen tasolla pettämistä ei ollut) Tietty mies kärsi siinä. Hänellä oli oma kipuilunsa pari vuotta myöhemmin, mutta sekin meni siitä sitten ohi.
Riidellään joistain perusasioista (kotityöt ja joskus rahan käyttö) mutta pääosin ollaan samaa mieltä ja kasvettu hyvin yhteen. Rakastan häntä paljon paljon enemmän kun vaikka sillon kun mentiin naimisiin (ja palavasti rakastin silloinkin) Nyt neljäs lapsi on tulossa ja arki on seesteistä, joskus temperamentistani johtuen kyllä hänelle rähjään mutta aika harvoin.

Pisteet miehellesi siitä, että hän kertoo tunteistaan ja toiveistaan. Eiköhän jotain niistä voisi yhdessä toteuttaakin, esim. osittain omat rahat, vaikka palkasta menisi osa yhteiselle tilille ja osa jäisi hänelle, jotta voisi niillä sitten tehdä mitä tahtoisi, vaikka säästää siihen hienoon autoon. Tuo vapaudenkaipuu fiilis varmaan tulee ja menee, toivottavasti voi sitä toteuttaa mutta toivon mukaan se fiilis tulee vaikka poikien illasta mökillä, eikä vaan baarissa vieraiden naisten kanssa.

Juttelua lisää ja miettimistä. Usein arki helpottaa kun lapset kasvaa, sitä "omaa " aikaa on silloin molemmilla enemmän ja rahaakin ehkä pikku hiljaa.

Onko mies jotain muita syitä kertonut ja ylipäätään omista fiilareista muuta? (joskus turhautumista voi aiheuttaa vaikka työstressi tms ja purkaa sen tavallaan sinuun ja teidän suhteeseen)

tsemppiä, todennäköisesti jonkun ajan päästä kaikki on taas oikein hyvin
 
Itsellä miehen kanssa historiaa yli 10-vuotta takana päin ja voin rehellisesti sanoa että olemme erittäin onnellisia pääosin, normaaleita parisuhderiitoja aina joskus esiintyy, nykyään kuitenkin vähemmän kuin ennen kun tuntee toisen niin hyvin. Alussa yritin muuttaa miestäni koko ajan, vuosien saatossa olen oppinut hyväksymään hänet sellaisena kuin on.
Meillä ei kumpikaan ole halunnut irtaantua parisuhteesta ja kaivannut vapautta ainakaan vielä, voisin kuitenkin kuvitella että sellainen olisi lopun alkua. Jos mieheni tunnustaisi minulle ettei ole ollut pariin vuoteen enää onnellinen niin ehdottaisin aluksi asumuseroa ja parisuhdeterapiaa, jos ei kipinää enää löytyisi eri suuntiin lähdettäisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NMinna:
Minusta se onnellisuus lähtee itsestä. Ei parisuhteesta. Onnellinen ihminen on onnellisempi parisuhteessakin.

Hyvin sanottu, aika paljon noin onkin. Samoin se "onnettomuus" lähtee itsestä ja usein omasta pahasta olosta tai kipuilusta ja syytä helposti hakee kumppanista tai jostain muuta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millipidetär:
Itsellä miehen kanssa historiaa yli 10-vuotta takana päin ja voin rehellisesti sanoa että olemme erittäin onnellisia pääosin, normaaleita parisuhderiitoja aina joskus esiintyy, nykyään kuitenkin vähemmän kuin ennen kun tuntee toisen niin hyvin. Alussa yritin muuttaa miestäni koko ajan, vuosien saatossa olen oppinut hyväksymään hänet sellaisena kuin on.
Meillä ei kumpikaan ole halunnut irtaantua parisuhteesta ja kaivannut vapautta ainakaan vielä, voisin kuitenkin kuvitella että sellainen olisi lopun alkua. Jos mieheni tunnustaisi minulle ettei ole ollut pariin vuoteen enää onnellinen niin ehdottaisin aluksi asumuseroa ja parisuhdeterapiaa, jos ei kipinää enää löytyisi eri suuntiin lähdettäisiin.

Mutta ap, sanoi että mies oli sanonut: ettei ole TÄYSIN onnellinen. Sekin on eri juttu jos sanoo ettei ole täysin onnellinen kun se että sanoo ettei ole onnellinen (en siis pilkkua halua viilata, vaan oikeasti siinä on ero)

Enemmän saisi mies eritellä (ja ehkä on tehnytkin) niitä asioita mitä kaipaa ja haluaa onneensa ja mitkä on esteitä siinä tiellä. Jotta voisi ponnistella onnea kohti ja toivon mukaan ne onnelliset asiat olisivat koko perheen kannalta hyviä.
 

Similar threads

N
Viestiä
30
Luettu
4K
V

Yhteistyössä