parisuhteessa ongelma

mulla oli mielestäni hyvä parisuhde ja nyt ei kai sit enää.asiat niin solmussa että mielummin olen enää hiljaa ja vihainen kun edes yrittäisin puhua tunteistani.yksinäinen olen ja kuitenkin on mies.olen raskaanakin.miehen naamakin jo ärsytti kun katsoin kun hän nukkuu.sanoo ymmärtävänsä muttei oikeasti ymmärrä mitään..mitä tekisit jos olisit minä?en osaa enää muuta kuin itkeä.

 

Vähän samoilla fiiliksillä mennään, vaikka mä vielä haluu yrittää. Ollaan jonossa perheneuvolaan, sitä odotellessa yritän vaan jaksaa. Keskusteluyhteys on poikki, tai siis sitä ei ole olemassakaan. Yritä jaksaa. Mieti, haluatko yrittää vielä vai onko aika jatkaa matkaa erisuuntaan?

 

:hug:

 

haluan ehdottomasti yrittää vaikken nyt edes tiedä miksi..en vain osaa enää tehdä mitään..

 

Voimahali sinulle ! Tiedän että tuntuu pahalta mutta on meitä muitakin,minulla ihan samoja ajatuksia kuin sinullakin,tuntuu vaikealta enää jatkaa...ahdistaa,,,jo vuosia vain lasten takia olen tässä pysynyt.

 

mulla oli mielestäni hyvä parisuhde ja nyt ei kai sit enää.asiat niin solmussa että mielummin olen enää hiljaa ja vihainen kun edes yrittäisin puhua tunteistani.yksinäinen olen ja kuitenkin on mies.olen raskaanakin.miehen naamakin jo ärsytti kun katsoin kun hän nukkuu.sanoo ymmärtävänsä muttei oikeasti ymmärrä mitään..mitä tekisit jos olisit minä?en osaa enää muuta kuin itkeä.

Kannattaa miettiä sekin että olet nyt raskaana ja vaikka se kuulostaa hölmöltä, hormonitoiminnallakin on osansa asiaan. Voi olla että susta tuntuu tuolta nyt, mutta ei sitten enää kun lapsi on syntynyt. Minä katsoisin jonkun aikaa tilannetta lapsen syntymän jälkeen.

Meillä oli liitto ihan suolesta kun lapsi oli alle 1v. Vitsillä olen kuullut että erot pitäis kieltää kun lapsi on alle 2v ja siinä on osa totuutta. Raskaus ja pikkulapsiaika on vaan aika rankkaa parisuhteelle, kroppa muuttuu, hormonitoiminta muuttuu, uusi perheenjäsen, uudet rutiinit, huonosti nukuttuja öitä jne.

Oletko ihan varma siitä mitä aiot?

 

hyvin menee täälläkin... puolessa välissä raskautta, ja vahvasti tuntuu että haen ensi viikolla omaa asuntoa. Vaikka miten oli yhdessä ollaan suunniteltu ja puhuttu perheen perustamisesta, mies ei silti hyväksy että mikään muuttuu. Siis varsinkaan minun luonteeni.

 

kaikki oli ihan ok vielä vähän aikaa sitten,kai.lastakin ajattelen tietysti.miten asioita voisi selittää niin että mieskin ymmärtäisi?hänen mielestään kaikki on hyvin ja vain minulla on nyt joku ongelma..