Mikäli oikein muistan, täällä oli ihan äsken vastaavan lainen ketju, joka poistettiin melkein heti. Ap teki hieman sovinnollisemman aloituksen, ja sai viestinsä läpi...?
Luojan kiitos, pornoteollisuus ei kukoistanut nykyisessä määrin silloin, kun minä koin seksuaalisen heräämiseni. Pornolehtiä oli, mutta niitä ei kukaan kehdannut ostaa, eikä niitä nuorilla missään liikkunut. Lähinnä vanhat ukot niitä piilotteli.
Ensimmäinen poikaystäväni, josta tuli myöhemmin aviomieheni, ei ollut ehkä muuten sitä toivotuinta tyyppiä (erosimme viiden vuoden avioliiton jälkeen), mutta ainakin hän oli yhtä kokematon ja tietämätön kuin minäkin, ja siksi seksuaalinen yhteiselämämme sai hyvin kauniin alun. Kummallakaan ei ollut vaatimuksia toista kohtaan, kun ei tiennyt, mitä olisi vaatinut. Luonto veti sitä kuuluisaa tikanpoikaa, ja se oli ihanaa aikaa. Olen sitä mieltä, että vaikka maailma on rieponut ja raastanut, olen silti pystynyt yhden osa-alueen elämästäni säilyttämään hyvänä ja ongelmattomana, siis tämän seksipuolen. Minulla ei ole ikinä ollut siinä mitään vaikeuksia eikä esteitä, ja ne periaatteet, joita minulla on, on kummunneet ihan siitä omasta identiteetistä, joka on saanut rauhassa kehittyä.
Pornoa on sittemmin tullut nähdyksi ihan riittävästi. Olen tullut siihen tulokseen, että maailmassa täytyy valtaosan ihmisistä (tai miehistä, joille porno lähinnä suunnataan) olla suunnattoman viehättynyt ajatuksesta, että sperma lennätetään partnerin kasvoille tai avoimeen suuhun. Akti tuntuu aina päättyvän siihen. En muista nähneeni ainuttakaan videokohtausta, jossa olisi tehty niin, niinkuin uskoisin normaalisti kuitenkin tehtävän. Tätä ihmettelen suuresti, kun kuitenkin kaikki omat miesystäväni ovat aina halunneet sen perinteisen "lopun."
Teeskennellyt huutamiset ovat naurettavia, eihän elävässä elämässä teeskennellä. Seksissä tehdään se, mitä spontaanisti tulee mieleen. Jos alkaisin opetella pornofilmien maneereja, menettäisin oman otteeni asiaan, enkä nauttisi enää siitä.
Yksi huomioni asian tiimoilta. 80-luvulla, kun nämä ns. tiskinalusfilmit tulivat muotiin, naiset niissä olivat kauhean kauniita. Jopa niin kauniita, että ihmettelin, miksi ovat sellaisessa työssä, mikseivät kauneuskilpailuissa tai malleina tms. Nykyään, (joo, olen nähnyt nykyäänkin tehtyjä filmejä) taas naiset ovat jotenkin pahan näköisiä, liian "nähneitä", käytetyn ja kuluneen näköisiä. No, ehkä en ole nähnyt mitään kovin tasokasta, kun en ole aktiivi näillä saroilla.