N
nelli
Vieras
Pientä avautumista.. Neuvoja ja mielipiteitä kaipaan!!
Ollaan miehen kanssa seurusteltu nyt hieman alle vuosi. Ja meillä menee hyvin! On kokoajan mennyt, ei juurikaan riidellä (pari kertaa tänä aikana riidelty, sekin kännissä), muuten on ollut jotain pientä kinaa joskus ehkä. Seksi toimii. Meillä on hauskaa, tehdään kaikkea kivaa yhdessä, ei kuitenkaan 24/7, omaakin aikaa saa ja pitää olla. Olen täysin rakastunut mieheen. Nyt kuitenkin viime vkloppuna kuulin miehen kaverilta että mies ei olisi valmis meidän suhteeseen ja muuta.. (en kauhean tarkkaan jaksanut kännisen äijän selityksiä kuunnella + mun mielestä meidän suhteen asiat ei kuulu muille). No tietysti kysyin asiaa mieheltä, ja hän sanoi että ei pidä paikkaansa ja että rakastaa mua jne, ja että haluaa olla yhdessä. Sitten tuli esiin siinä jutellessa sellainen pienen pieni luottamusongelma, jonka olemassaolosta mulla ei ollut hajuakaan! Eli mies sanoi että on "aika varma että petän koska oon niin KILTTI". Siis mitä vittua?? (anteeksi ruma kielenkäyttö!) Tiedän että miehellä on aika rankka menneisyys naisten suhteen (petetty ja jätetty ja vaikka mitä), mutta siis... Se oli ihan tosissaan sitä mieltä ettei kukaan voi oikeasti olla näin kiltti kuin mä olen, ellei sillä oo jotain pahaa mielessä. Mä en todellakaan ikinä pettäisi sitä, ja tiedättekö kuinka paljon mua loukkasi toi että se kehtaa edes tollaista sanoa? aivan hemmetin paljon. Tuli sellainen olo että millainen mun sitten pitäis olla? Että enkö mä saa olla kiltti ihmiselle jota rakastan? pitäiskö munkin nyt sitten pettää sitä?
Äh, en tiedä onko tää niin vakavaa... Mutta ei oo ketään oikein kelle voisin tätä nyt purkaa ja mulla on tosi epävarma ja huono olo nyt. Tuntuu etten voi itse luottaa enää sen tunteisiin, ja että haluaako se olla oikeasti mun kanssa ja... Mä en vaan ymmärrä sitä miksei muhun muka voisi luottaa? En ole ikinä pettänyt ketään, enkä ikinä sitä tulis myöskään tekemään. Nyt en tiedä miten saisin miehen uskomaan, koska tavallaan tunnen että mun ei pitäisi joutua todistelemaan omaa luotettavuuttani. En ole koskaan tehnyt mitään "epäilyttävää", jos olen joskus harvoin lähtenyt ulos niin aina olemme kuitenkin yön sitten viettäneet yhdessä, en lähde "epäilyttäville" jatkoille, en viestittele enkä soittele kummallisiin aikoihin ja kerron aina rehellisesti mitä teen ja missä. Ja olen oikeasti hyvä tyttöystävä, ihan tosi. Haluan olla hyvä tyttöystävä koska mies on niin hyvä ollut mulle.. Mutta nyt tuntuu että tältä kaikelta lähti niinkuin pohja. Että tänkö olen käytökselläni ansainnut että nyt olenkin se "pettäjä"? Ja vielä toi että mitä se on kaverilleen selittänyt, ettei olisi valmis (tulee olo että lähes vuoden jälkeen se aikuinen äijä tajuaa ettei olekaan muka valmis??? tämän tosi kielsi ettei ole niin sanonut mutta kuka tietää?) .... ÄÄH!! auttakaa, mitä mä teen? Kun olo on nyt ihan kuin olisin täysin hukassa. Ja vielä pari päivää sitten olin maailman onnellisin nainen.
Ollaan miehen kanssa seurusteltu nyt hieman alle vuosi. Ja meillä menee hyvin! On kokoajan mennyt, ei juurikaan riidellä (pari kertaa tänä aikana riidelty, sekin kännissä), muuten on ollut jotain pientä kinaa joskus ehkä. Seksi toimii. Meillä on hauskaa, tehdään kaikkea kivaa yhdessä, ei kuitenkaan 24/7, omaakin aikaa saa ja pitää olla. Olen täysin rakastunut mieheen. Nyt kuitenkin viime vkloppuna kuulin miehen kaverilta että mies ei olisi valmis meidän suhteeseen ja muuta.. (en kauhean tarkkaan jaksanut kännisen äijän selityksiä kuunnella + mun mielestä meidän suhteen asiat ei kuulu muille). No tietysti kysyin asiaa mieheltä, ja hän sanoi että ei pidä paikkaansa ja että rakastaa mua jne, ja että haluaa olla yhdessä. Sitten tuli esiin siinä jutellessa sellainen pienen pieni luottamusongelma, jonka olemassaolosta mulla ei ollut hajuakaan! Eli mies sanoi että on "aika varma että petän koska oon niin KILTTI". Siis mitä vittua?? (anteeksi ruma kielenkäyttö!) Tiedän että miehellä on aika rankka menneisyys naisten suhteen (petetty ja jätetty ja vaikka mitä), mutta siis... Se oli ihan tosissaan sitä mieltä ettei kukaan voi oikeasti olla näin kiltti kuin mä olen, ellei sillä oo jotain pahaa mielessä. Mä en todellakaan ikinä pettäisi sitä, ja tiedättekö kuinka paljon mua loukkasi toi että se kehtaa edes tollaista sanoa? aivan hemmetin paljon. Tuli sellainen olo että millainen mun sitten pitäis olla? Että enkö mä saa olla kiltti ihmiselle jota rakastan? pitäiskö munkin nyt sitten pettää sitä?
Äh, en tiedä onko tää niin vakavaa... Mutta ei oo ketään oikein kelle voisin tätä nyt purkaa ja mulla on tosi epävarma ja huono olo nyt. Tuntuu etten voi itse luottaa enää sen tunteisiin, ja että haluaako se olla oikeasti mun kanssa ja... Mä en vaan ymmärrä sitä miksei muhun muka voisi luottaa? En ole ikinä pettänyt ketään, enkä ikinä sitä tulis myöskään tekemään. Nyt en tiedä miten saisin miehen uskomaan, koska tavallaan tunnen että mun ei pitäisi joutua todistelemaan omaa luotettavuuttani. En ole koskaan tehnyt mitään "epäilyttävää", jos olen joskus harvoin lähtenyt ulos niin aina olemme kuitenkin yön sitten viettäneet yhdessä, en lähde "epäilyttäville" jatkoille, en viestittele enkä soittele kummallisiin aikoihin ja kerron aina rehellisesti mitä teen ja missä. Ja olen oikeasti hyvä tyttöystävä, ihan tosi. Haluan olla hyvä tyttöystävä koska mies on niin hyvä ollut mulle.. Mutta nyt tuntuu että tältä kaikelta lähti niinkuin pohja. Että tänkö olen käytökselläni ansainnut että nyt olenkin se "pettäjä"? Ja vielä toi että mitä se on kaverilleen selittänyt, ettei olisi valmis (tulee olo että lähes vuoden jälkeen se aikuinen äijä tajuaa ettei olekaan muka valmis??? tämän tosi kielsi ettei ole niin sanonut mutta kuka tietää?) .... ÄÄH!! auttakaa, mitä mä teen? Kun olo on nyt ihan kuin olisin täysin hukassa. Ja vielä pari päivää sitten olin maailman onnellisin nainen.