M
MÄKÄRÄ
Vieras
Siis mulla on ongelma puhumaton ja puihin menevä mies.
Seurustelun alkuaikoina mä sain koskea häneen muutenkin kuin vahingossa. Sain halata ja tulla halatuksi. Seksin suhteen mies on aina ollut nihkeä,sitä vain silloin kun hän haluaa jne.
Olin tottunut tekemään aloitteita sen suhteen joten aikani yritin kunnes mies kielsi koskemasta,vaikka en mitään edes halunnutkaan. Tuli todella likainen olo.
Nyt on kolme lasta ja olen oppinut että koskea ei kannata,mies koskee sitten kun sitä haluaa mutta olen myös kadottanut itseni ja itsevarmuuteni jonnekin. Tunnen itseni vastenmieliseksi,en osaa koskea enää ollenkaan mieheeni. Häpeän itseäni ja alastomuuttani,nolottaa jos joku miehen työkaverikin tulee vastaan,ajattelen että se kysyy taatusti miksi tuon ruman akan kanssa heilut,läskikin on kuin mikä.
Mies ei puhu minulle mitään henkilökohtaista.vain kivut säryt ja työkavereiden asiat tulevat tietooni. En tiedä rakastanko miestä enää ollenkaan vai olenko vain kiinni menneisyydedssä.
Emme käy yhdessä missään,koska miehen mielestä se on turhaa. Olemme muuttaneet kauas kotikaupungistani,ystävistäni ja sukulaisita joten mies on ainoa aikuiskontaktini,muuten olen lasteni kanssa 24/7.
Onko tästä tietä ulos?Muuta kuin ero?
Seurustelun alkuaikoina mä sain koskea häneen muutenkin kuin vahingossa. Sain halata ja tulla halatuksi. Seksin suhteen mies on aina ollut nihkeä,sitä vain silloin kun hän haluaa jne.
Olin tottunut tekemään aloitteita sen suhteen joten aikani yritin kunnes mies kielsi koskemasta,vaikka en mitään edes halunnutkaan. Tuli todella likainen olo.
Nyt on kolme lasta ja olen oppinut että koskea ei kannata,mies koskee sitten kun sitä haluaa mutta olen myös kadottanut itseni ja itsevarmuuteni jonnekin. Tunnen itseni vastenmieliseksi,en osaa koskea enää ollenkaan mieheeni. Häpeän itseäni ja alastomuuttani,nolottaa jos joku miehen työkaverikin tulee vastaan,ajattelen että se kysyy taatusti miksi tuon ruman akan kanssa heilut,läskikin on kuin mikä.
Mies ei puhu minulle mitään henkilökohtaista.vain kivut säryt ja työkavereiden asiat tulevat tietooni. En tiedä rakastanko miestä enää ollenkaan vai olenko vain kiinni menneisyydedssä.
Emme käy yhdessä missään,koska miehen mielestä se on turhaa. Olemme muuttaneet kauas kotikaupungistani,ystävistäni ja sukulaisita joten mies on ainoa aikuiskontaktini,muuten olen lasteni kanssa 24/7.
Onko tästä tietä ulos?Muuta kuin ero?