Parisuhdeongelma josta en selviä yksin

[MÄKÄRÄ]

Siis mulla on ongelma puhumaton ja puihin menevä mies.
Seurustelun alkuaikoina mä sain koskea häneen muutenkin kuin vahingossa. Sain halata ja tulla halatuksi. Seksin suhteen mies on aina ollut nihkeä,sitä vain silloin kun hän haluaa jne.
Olin tottunut tekemään aloitteita sen suhteen joten aikani yritin kunnes mies kielsi koskemasta,vaikka en mitään edes halunnutkaan. Tuli todella likainen olo.
Nyt on kolme lasta ja olen oppinut että koskea ei kannata,mies koskee sitten kun sitä haluaa mutta olen myös kadottanut itseni ja itsevarmuuteni jonnekin. Tunnen itseni vastenmieliseksi,en osaa koskea enää ollenkaan mieheeni. Häpeän itseäni ja alastomuuttani,nolottaa jos joku miehen työkaverikin tulee vastaan,ajattelen että se kysyy taatusti miksi tuon ruman akan kanssa heilut,läskikin on kuin mikä.
Mies ei puhu minulle mitään henkilökohtaista.vain kivut säryt ja työkavereiden asiat tulevat tietooni. En tiedä rakastanko miestä enää ollenkaan vai olenko vain kiinni menneisyydedssä.
Emme käy yhdessä missään,koska miehen mielestä se on turhaa. Olemme muuttaneet kauas kotikaupungistani,ystävistäni ja sukulaisita joten mies on ainoa aikuiskontaktini,muuten olen lasteni kanssa 24/7.

Onko tästä tietä ulos?Muuta kuin ero?

 

[XXS]

Taitaa olla tarvetta parisuhdeneuvojalle tai -terapeutille, sen verran hankalalta tuo tilanne kuulostaa.

 

[MÄKÄRÄ]

Taitaa olla tarvetta parisuhdeneuvojalle tai -terapeutille, sen verran hankalalta tuo tilanne kuulostaa.

Mutta kun mies ei puhu mullekkaan.Kysyn liian vaikeita kukn yritän kysellä, onko meillä syytä jatkaa. Olen koittanut menneisyyden kauttakin,että mihin hän minussa oikein ihastui. En saa mitään vastausta. Hän kuulemma tykkää musta ja haluaa olla mun kanssa,muuta vastausta en saa ja luulenpa ettei kukaan ulkopuolinen niitä vastauksia irti saisi

 

[jaa]

joskus rakkauskin kuolee itsestään

 

[Dietorelle]

Taitaa olla tarvetta parisuhdeneuvojalle tai -terapeutille, sen verran hankalalta tuo tilanne kuulostaa.

Mutta kun mies ei puhu mullekkaan.Kysyn liian vaikeita kukn yritän kysellä, onko meillä syytä jatkaa. Olen koittanut menneisyyden kauttakin,että mihin hän minussa oikein ihastui. En saa mitään vastausta. Hän kuulemma tykkää musta ja haluaa olla mun kanssa,muuta vastausta en saa ja luulenpa ettei kukaan ulkopuolinen niitä vastauksia irti saisi

voi saada. joksus ihmisen on helmpompi puhua vieraalle.

 

[Bishkek Drama Theater]

Ensi hätään sun kyllä pitäisi kehittää jotain omaa. Ei ole hyväksi peilata omaa olemistaan miehen sanomisten kautta. Ja lasten hoito 24/7 ei ole mitenkään asiaa parantava seikka. Yritäpäs hankkia kavereita ja harrastuksia ensin. En nimittäin usko että miehesi suostuu parisuhdeneuvojalle lähtemään jos ei puhu edes sinulle muista kuin hyvää päivää kirvesvartta aiheista. Tosin aina kannattaa yrittää.
En usko että olet mitenkään ainoa laatuasi, mutta on hyvä avata silmänsä ennenkuin on liian myöhäistä.
Olen itse tavannut mieheni tosi (liian) nuorena ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes saatiin lapsia ja minähän lasten kanssa jämähdin kotiin. Asiat koheni kun "pääsin" takaisin töihin ja aloin saada kontaktia takaisin ulkomaailmaan. Olen parempi äiti lapsillekin kun saan hengittää välillä kodin ulkopuolista ilmaa.
Älä syytä miestäsi omasta kohtalostasi, se on vähän liikaa toiselle ihmiselle vastata toisen aikuisen elämästä. Ja tämä ei ole millään pahalla sitten sanottu. Se on hyvä pitää minunkin mielessäni...

 

[MÄKÄRÄ]

joskus rakkauskin kuolee itsestään

Ainakin hoitamatta! En sitä yksin voi hoitaa ja kun toinen haluaa elellä vain hänen ehdoillaan.

 

[MÄKÄRÄ]

Ensi hätään sun kyllä pitäisi kehittää jotain omaa. Ei ole hyväksi peilata omaa olemistaan miehen sanomisten kautta. Ja lasten hoito 24/7 ei ole mitenkään asiaa parantava seikka. Yritäpäs hankkia kavereita ja harrastuksia ensin. En nimittäin usko että miehesi suostuu parisuhdeneuvojalle lähtemään jos ei puhu edes sinulle muista kuin hyvää päivää kirvesvartta aiheista. Tosin aina kannattaa yrittää.
En usko että olet mitenkään ainoa laatuasi, mutta on hyvä avata silmänsä ennenkuin on liian myöhäistä.
Olen itse tavannut mieheni tosi (liian) nuorena ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes saatiin lapsia ja minähän lasten kanssa jämähdin kotiin. Asiat koheni kun "pääsin" takaisin töihin ja aloin saada kontaktia takaisin ulkomaailmaan. Olen parempi äiti lapsillekin kun saan hengittää välillä kodin ulkopuolista ilmaa.
Älä syytä miestäsi omasta kohtalostasi, se on vähän liikaa toiselle ihmiselle vastata toisen aikuisen elämästä. Ja tämä ei ole millään pahalla sitten sanottu. Se on hyvä pitää minunkin mielessäni...

Juu,en ottanu mitenkään pahalla. Mä vaan olen aika lailla miehen armoilla kun meiltä on pitkä matka joka paikkaan eikä mulla ole autoa/korttia. Mies ei myöskään ota kaikkia lapsia yhtä aikaa hoitaakseen joten yksin en pääse minnekään(edes vessaan). Olen vaan niin paljon vapautuneempi kun mies on töissä, tuntuu että saan olla se mitä olen eikä tarvitse miettiä onko toiselle mieleksi ja kuitenkin tuntea itsensä niin ulkopuoliseksi.

 

[MÄKÄRÄ]

Taitaa olla tarvetta parisuhdeneuvojalle tai -terapeutille, sen verran hankalalta tuo tilanne kuulostaa.

Mutta kun mies ei puhu mullekkaan.Kysyn liian vaikeita kukn yritän kysellä, onko meillä syytä jatkaa. Olen koittanut menneisyyden kauttakin,että mihin hän minussa oikein ihastui. En saa mitään vastausta. Hän kuulemma tykkää musta ja haluaa olla mun kanssa,muuta vastausta en saa ja luulenpa ettei kukaan ulkopuolinen niitä vastauksia irti saisi

voi saada. joksus ihmisen on helmpompi puhua vieraalle.

Auttaisiko se sitten mua kuitenkaan ollenkaan,enhän mä sais ikinä vastauksia mihinkään kuitenkaan koska näillä ammatti-ihmisillä on vaitiolovelvollisuuskin.

 

[Bishkek Drama Theater]

Minä olen ollut ihan samassa pisteessä paitsi että täältä kyllä pääsee liikkumaan hyvin kaikkialle.
Mitä jos menisit autokouluun ? Kun teillä on useampi lapsikin tuo sijoitus ei ole edes itsekäs millään tavalla ?
Tuosta toiselle mieliksi olemisesta : jos miehesi miettisi kaiket päivät onko hän sinulle mieliksi niin eikö hänestä tulisikin aika mielenkiinnoton paketti.

Joten ala sinäkin miettiä miten olisit sen sijaan mieliksi itsellesi.
Ja kun olet saanut sen osaston kuntoon voit alkaa keskustella asiasta miehesi kanssa.
Miehesi ei taatusti pysty kertomaan sinulle mitä sinun pitäisi tehdä itsetuntosi suhteen, siitä voin lyödä vaikka vetoa.

 

[MÄKÄRÄ]

Minä olen ollut ihan samassa pisteessä paitsi että täältä kyllä pääsee liikkumaan hyvin kaikkialle.
Mitä jos menisit autokouluun ? Kun teillä on useampi lapsikin tuo sijoitus ei ole edes itsekäs millään tavalla ?
Tuosta toiselle mieliksi olemisesta : jos miehesi miettisi kaiket päivät onko hän sinulle mieliksi niin eikö hänestä tulisikin aika mielenkiinnoton paketti.

Joten ala sinäkin miettiä miten olisit sen sijaan mieliksi itsellesi.
Ja kun olet saanut sen osaston kuntoon voit alkaa keskustella asiasta miehesi kanssa.
Miehesi ei taatusti pysty kertomaan sinulle mitä sinun pitäisi tehdä itsetuntosi suhteen, siitä voin lyödä vaikka vetoa.

Siis mä en tarkotakkaan et miehen pitäs mun itsetuntoa parantaa mutta kun se polkee mut maan rakoon kun just alan päästä tolpilleni. Jokin ilkeä huomautus ja taas mennään.
Ja olen miehelle sen vuoksi mieliksi koska en enää jaksa.
En jaksa sitä huutoa. Huutaa minulle,huutaa lapsille. Parempi sitten olla vaan kuin ei olisikaan.
Meijän perhe on siis minä+lapset sekä mies. Hän on ite sanonut ettei aijo tikkua ristiin laittaa lasten eteen,syyttelee mua kasvatusvirheistä jne. Jos sanon että voit siihen itsekin vaikuttaa niin vetoaa siihen ettei hän tiedä miten kuuluu olla isä.
Tuntuu vaan että oon niin yksin.

 

[Bishkek Drama Theater]

Ok, tajusin ihan väärin miten asianne ovat.
Ja tuohan onkin sitten pahemmin juttu jos miehesi harrastaa tollaista systemaattista tallaamista. Sitten onkin varmaan parempi että käännyt asiantuntijan puoleen, voi sinne perheneuvolaan yksinkin mennä.
Kyllähän meilläkin syytellään kasvatusvirheistä puolin ja toisin , se on aika mehevä riidan aihe. Mutta olemme aina voineet sopia riitamme ja osaamme pyytää toisiltamme anteeksi. Kyllähän isän sitten pitäisi opetella isyyttä jos tuntee ettei sitä hallitse...
Hankala juttu !

 

[MÄKÄRÄ]

Jos mies kerta tykkää minusta,miksi ei voida tehdä jotain joskus yhdessä,käydä leffassa tai vaikka vaan ulkona syömässä. Miksi hän menee mieluummin ihan mihin tahansa muuaööe kuin viettää aikaa kanssani. Miks me ollaan yhdessä? "mä tykkään susta"
Tykkäät mut et rakasta? "mä tykkään susta"
No miks ihmeessä? EI sitä ainakaan huomaa "tuonhan mä rahaa kotiin enemmän kuin sä"
Miksi lapset on vain mun vastuulla? "En mä tiedä miten olla isä"
Mut eihän kukaan osaa,siihen rooliin kasvetaan "en mä vaan tiiä miten"
Oisko parempi jos me sitten muutettais erilleen? "No mites tää talo?"
Myydään se sit "Mihis mä sitten muutan ja tarviihan lapset isää"
Mut eikö ois parempi että voisit nähdä niitä silloin kun haluat olla niille se isä? "No sitten en näkis niitä koskaan"

Mitä tollasista vastauksista voi päätellä?

 

[vieras]

Mäkärä kirjoitit kuin minun elämästäni meillä vain kaksi lasta mutta kuopus erityislapsi, hän on minussa kiinni sen 24/7 asumme pienessä kaupungissa kaukana omasta suvustani ja ystävästäni. Miehen suku on täällä mut vain appivanhemmat ja hänen täti asuvat samassa kaupungissa ja loput vähäset kaukana. Mieheni ei ole "harrastanut" ystäviä nuorene joten hänellä ei niitä ole yhtään eikä hän ole töissäkään ystäviä haalinut, kuten en minäkään kun täällä on hankalaa kun on todella sisäänpäin lämpenevä kaupunki. Ystävystyminen on todella vaikeaa ja harrastus mahdollisuudet nolla.
Mieheni ei puhu kanssa mistään ei esim. lapsemme vammasta toteamisen jälkeen ole sanonut mitään miltä tuntuu tai jne. Minustakin on tullut sulkeutuneempi kun ei toinenkaan niin een jaksa enää minäkään tiedän sen olevan väärin. Yhteistä aikaa emme ole saaneet kun ei nuo appivanhemmat ole haluneet erityislastamme hoitoon ottaa vaikka ei se erotu terveen lapsen hoidosta kun sen ettei neiti vielä kävele/kontaa vaikka on 1v. Yhteinen aika voisi ehkä meillä auttaa mutta en tiedä auttaako enää kun joudun tekemään elämäni vaikeimman ratkaisun perjantaina ja mies painostaa kun ehkäsy petti ja otin jälkiehkäisyn mutta olen raskaana kaikesta huolimatta niin siitä ei olla sen kummemmin puhuttu kun muutama sana ja miehen mielipide on valmis. En tiedä jaksa nko tätä liittoa tapahtuman jälkeen.
Eikä minunkaan suostu menemään vieraille juttelemaan.

 

[MÄKÄRÄ]

Kun mulla on tunne että mä olen vain äiti miehellenikin.

 

[Bishkek Drama Theater]

Noista voi päätellä että mies on yksi lapsi muiden joukossa ja on saanut elää kuin elopellossa, koska olet huolehtinut kaikesta.
Sekin että sinua syyttää kasvatusvirheistä on todennäköisesti tyytymättömyyttä hänen omaan olemiseensa mutta ei tajua sitä.
Mielestäni olisit ansainnut viikon loman jossain kodin ulkopuolella ja tulkoon miehesi silloin pakosti toimeen lasten kanssa jolloin hän EHKÄ oppisi arvostamaan sinun panostasi kodin ja lasten hoidossa.

 

[MÄKÄRÄ]

Mäkärä kirjoitit kuin minun elämästäni meillä vain kaksi lasta mutta kuopus erityislapsi, hän on minussa kiinni sen 24/7 asumme pienessä kaupungissa kaukana omasta suvustani ja ystävästäni. Miehen suku on täällä mut vain appivanhemmat ja hänen täti asuvat samassa kaupungissa ja loput vähäset kaukana. Mieheni ei ole "harrastanut" ystäviä nuorene joten hänellä ei niitä ole yhtään eikä hän ole töissäkään ystäviä haalinut, kuten en minäkään kun täällä on hankalaa kun on todella sisäänpäin lämpenevä kaupunki. Ystävystyminen on todella vaikeaa ja harrastus mahdollisuudet nolla.
Mieheni ei puhu kanssa mistään ei esim. lapsemme vammasta toteamisen jälkeen ole sanonut mitään miltä tuntuu tai jne. Minustakin on tullut sulkeutuneempi kun ei toinenkaan niin een jaksa enää minäkään tiedän sen olevan väärin. Yhteistä aikaa emme ole saaneet kun ei nuo appivanhemmat ole haluneet erityislastamme hoitoon ottaa vaikka ei se erotu terveen lapsen hoidosta kun sen ettei neiti vielä kävele/kontaa vaikka on 1v. Yhteinen aika voisi ehkä meillä auttaa mutta en tiedä auttaako enää kun joudun tekemään elämäni vaikeimman ratkaisun perjantaina ja mies painostaa kun ehkäsy petti ja otin jälkiehkäisyn mutta olen raskaana kaikesta huolimatta niin siitä ei olla sen kummemmin puhuttu kun muutama sana ja miehen mielipide on valmis. En tiedä jaksa nko tätä liittoa tapahtuman jälkeen.
Eikä minunkaan suostu menemään vieraille juttelemaan.

Meillä on esikoinen "erityislapsi"
Olen yksin käynyt kaikki terapiat ja tutkimukset pojan kanssa. Kaikki vastuu hänestä on minun,kaikki pääätökset pitää tehdä itse,mielipiteitä en saa,kuitenkin jälkeenpäin saattaa huomauttaa että tein väärän valinnan.
Tuntuu niin raskaalta elää parisuhteessa jossa kuitenkin on kaikkien asioiden kanssa yksin. Tuntuu että olis vaan helmpompi elää lasten kanssa sitten kokonaan yksin.