parisuhdeihmettelyä

[QUOTE="hmh";30229046]No nykymeininki ja nykymeininki...

Olin yli kaksikymmentä vuotta avioliitossa, jossa rahat oli aina yhteiset. Niistä ei juuri edes puhuttu. Eikä niistä vuosikausiin puhuttukaan, mutta sitten kun toinen meistä perusti yrityksen ja sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, ja toinen meistä vaan kävi töissä ja kävi töissä ja rahoitti koko konkurssin, niin johan niistä sitten jossain vaiheessa oli pakko puhuakin. Ja sittenhän lopulta erottiinkin.

Btw olen viiskymmentävuotias, ja hyvin suuri osa ikäisistäni on jo ehtinyt tähän ikään erota, hyvin pitkistäkin suhteista. Ja yllätys yllätys: ne muutama jotka eivät ole eronneet ovat niitä, ehkäpä minun sukupolvessani jopa harvinaisuuksia, joilla on ollut aina selkeät raha-asiat: kummallakin omat rahat, ja jos ja kun rahat ovat olleet yhteiset, on silloinkin linjanvedot tehty avoimesti ja selkeästi. Nuorena tuo minustakin joskus kuulosti kylmältä hommalta. Mutta nepä ne on sitten vaan pysyneet yhdessä...[/QUOTE]

Vähän oudosti asioita yhdistelty. Jos olitte 20 vuotta yhdessa riitelemättä yhteisten rahojen kera ja sitten toinen sairastui ja raha-asiat meni puihin ja tuli ero, niin eron syy oli ne yhteiset rahat....?? (Vai sittenkinkö se sairastuminen...)
Itse en henkilökohtaisesti tiedä yhtäkään paria, jotka olisivat eronneet yhteisten rahojen takia. Mutta uskon, että se ei välttämättä ole paras vaihtoehto kaikille ja toisaalta taas varmasti on paras meille. Ikinä ei ole rahoista riidelty eikä se tarkoita, ettei rahaa voisi käyttää ihan vapaasti, vaikka se yhteiseltä tililtä tuleekin... Toki meillä on aika samansuuntaiset rahankäyttötottumukset, eli kumpikaan ei tuhlaa älyttömyyksiin vaan ostetaan mitä oikeasti tarvitaan tai halutaan ja pyritään ostamaan kestävää ja laadukasta.
En sano, etteikö meille voi joskus eroa tulla (vaikka en sitä kyllä usko), mutta ei siinä sitten eri tilit olisi asiaa kyllä auttaneet

 

Vaikka häät jäisivät roikkumaan, niin toki ovat kihloissa, koska alunperin tarkoitus oli mennä naimisiin.

nuuh, jos olet naimisissa, olet ollut kihloissa siitä lähtien kun päätitte mennä naimisiin, siihen asti kun teidät julistettiin aviopuolisoiksi

 

Vaikka häät jäisivät roikkumaan, niin toki ovat kihloissa, koska alunperin tarkoitus oli mennä naimisiin.

nuuh, jos olet naimisissa, olet ollut kihloissa siitä lähtien kun päätitte mennä naimisiin, siihen asti kun teidät julistettiin aviopuolisoiksi

Minut ja mieheni on kihlattu juuri ennen vihkimistä, niinkuin ortodoksisessa kirkossa on tapana. En koe menneeni kihloihin silloin, kun päätimme avioitua.

 

En ole itse ollut koskaan kihloissa, mutta voisin kuvitella, että ihmiset kokevat nykyisin kihloihin menon eri tavoin kuin mikä sen alkuperäinen merkitys on. Onhan avioliittokin muuttanut merkitystään - ennen se oli sukujen välinen kauppa, nykyisin kahden itsevaltaisen ihmisen liitto jossa useimmiten pääasiana rakkaus. Mikä ongelma se sitten on, jos jotkut ovat kihloissa aikomatta mennä naimisiin?

Tässä kai se villakoiran ydin nyt on, jos missään. Koska avioliittoja ei enää tunnuta solmittavan periaatteella "kunnes kuolema meidät erottaa" vaan niistä voidaan erota tuosta vaan - eli avioliiton merkitys on muuttunut juuri noin kuin Mörköäiti tuossa sanoo - miten kihlauskaan olisi voinut tai miksi sen edes olisi pitänyt säilyä entisessä merkityksessään lupauksena avioliitosta (joka ei sitten käytännössä merkitse juuri muuta kuin ylimääräistä paperisotaa)?

Kihlaus lupauksena olla vakavissaan yhdessä on minusta ihan hyvä nykykäytäntö. Ja se sormus osoittamassa, että on varattu, on ihan ok, jos sellaista tuntee tarvitsevansa.

 

Vaikka häät jäisivät roikkumaan, niin toki ovat kihloissa, koska alunperin tarkoitus oli mennä naimisiin.

nuuh, jos olet naimisissa, olet ollut kihloissa siitä lähtien kun päätitte mennä naimisiin, siihen asti kun teidät julistettiin aviopuolisoiksi

ai kiitos tiedosta! Tuota en oikeasti tiennyt/tajunnut. Täytyykin järjestää kihlajaiset

 

Vaikka häät jäisivät roikkumaan, niin toki ovat kihloissa, koska alunperin tarkoitus oli mennä naimisiin.

Mutta entä, jos kyllästyy ajatukseen häistä ja toteaa, ettei se olekaan niin tarpeellista, ja "ollaan vaan kihloissa, se riittää" - ovatko he silti vielä kihloissa? (Siis teidän mielestänne.)

 

Mutta entä, jos kyllästyy ajatukseen häistä ja toteaa, ettei se olekaan niin tarpeellista, ja "ollaan vaan kihloissa, se riittää" - ovatko he silti vielä kihloissa? (Siis teidän mielestänne.)

Hmm. Luetun perusteella eivät, vaan he ovat purkaneet kihlauksensa ja palanneet seurusteluasteelle. Jos sitten taas jossain vaiheessa tulee puheeksi naimisiin meno, niin ovat taas kihloissa, ja jos riidan päätteeksi päätetään ettei mennäkään naimisiin niin sitten on taas purettu kihlaus ja kun sovitaan niin ollaan taas kihloissa jne.

Näinkö se menee?

 

Ortodoksinen kirkollinen kihlaus on toki oma juttunsa, siihen en ala väittämään yhtään mitään, enpä koko asiasta juuri mitään tiedäkään periaatteessa noin, että jos on päätetty olla menemättä naimisiin niin kihlaus purkautuu, mutta eipä mua tuossa haittaa vaikka jäisi ikikihlatilaan, kun kuitenkin alunperin on ollut ns. Oikea kihlaus kyseessä. Mua tässä hämää se, että kihlauksen määritelmä on todella yksinkertainen ja helposti määritelty, enkä näe sitä "tarkoitusta", miksi pitää saada olla kihloissa, olematta kihloissa. Sormusta voi pitää muutenkin, ja pitkä avoliitto on, kuten todettu, juridisestikin sitovampi ja yhdistävämpi ja suhteen pysyvyydestä kertova kuin "kihloissa" olo.

 

Ai että jotain oikeesti häiritsee ajatus että aviopuolisoilla on omat rahat!

Mä kerron miksi meillä on omat rahat. Ollaan oltu vain 10v yhessä joten mitään 20v kokemusta ei ole, ehkä mekin erotaan kun ei ole yhteistä tiliä...

A) Omat rahat, yhteiset menot. Molemmat laittaa joka kuukausi tietyn summan yhteiselle tilille josta hoidetaan sitten yhteiset lainat ja laskut ja lasten menot. Ruokakaupassa käydään vähän vuorotellen. Loput omat rahat saa sitte tunkea mihin haluaa, miehelläni esim. on kallis harrastus mihin rahansa laittaa. Se on mulle sama kunhan on perheen talous turvattu eka.

B) Miehen nuoruudessa ottamat lainat ja hieman minun makuuni holtiton rahan käyttö. Ei poista sitä faktaa että rakastan miestäni, vaikken halua hänen lainaansa maksaa. Itse olen säästäväisempi ja haluan että on aina sukan varressa vähän. Miehelle tämä ei ole niin tärkeää. Jos jotain käy toki säästämäni rahat käytetään koko perheen hyväksi.

 

Ortodoksinen kirkollinen kihlaus on toki oma juttunsa, siihen en ala väittämään yhtään mitään, enpä koko asiasta juuri mitään tiedäkään periaatteessa noin, että jos on päätetty olla menemättä naimisiin niin kihlaus purkautuu, mutta eipä mua tuossa haittaa vaikka jäisi ikikihlatilaan, kun kuitenkin alunperin on ollut ns. Oikea kihlaus kyseessä. Mua tässä hämää se, että kihlauksen määritelmä on todella yksinkertainen ja helposti määritelty, enkä näe sitä "tarkoitusta", miksi pitää saada olla kihloissa, olematta kihloissa. Sormusta voi pitää muutenkin, ja pitkä avoliitto on, kuten todettu, juridisestikin sitovampi ja yhdistävämpi ja suhteen pysyvyydestä kertova kuin "kihloissa" olo.

Onko kihloissa, jos ajattelee, että menee naimisiin "ehkä joskus"?
Tai jos tuo kertomani pariskunta toteaisi, että ei ole varma, meneekö sittenkään naimisiin - ehkä joskus tulevaisuudessa tai sitten ei.

Tuosta sinun vastauksestasi sen huomaakin, että kihlaus jopa perinteisenä tapana on kovin epämääräinen, kun ei olla varmoja, onko vielä kihloissa, jos pari on lykännyt häänsä epämääräiseen tulevaisuuteen ja ehkä koko ajatukseen kyllästynyt - silloinhan ei tehdä mitään varsinaista päätöstä siitä, että ei mennä naimisiin ikinä, vaan asia ei tunnu enää tärkeältä päättää ja se vaan jää. Tai vaikka pari ajattelisikin, ettei varmaan menekään naimisiin, niin mitään varsinaista päätöstä ei tule tehtyä, kun mikään ei enää kuitenkaan muutu enää.

 

Tajusin tässä olevani ilmeisesti jotenkin vanhanaikainen ihmnen ajatuksiltani, kun en enää ollenkaan ymmärrä tätä nykyajan parisuhde- ja avioliittomeininkiä. Ja tässä vain pari esimerkkiä

1. Kihloihin meno ilman mitään aikomusta mennä naimisiin. Öh siis tuota. Minun käsittääkseni kihloihin mennään, kun ollaan aikeissa mennä naimisiin. Ja jos ei naimisiin haluta, niin miksi sitten mennä kihloihinkaan.

2. Sun rahat ja mun rahat -meininki. Tietääkseni av(i)oliiton tarkoituksena on se, että se elämä on yhteistä, myös yhteistä taloutta myöten. En nyt oikein tajua ihmisiä, jotka vielä avioliitossakin laskevat kaikki menot, ettei nyt vaan kumpikaan maksanut mitään liikaa ja vaativat toiselta rahaa itselleen, jos näin on päässyt käymään. (Ja jos kyseessä on sellainen tilanne, että enemmän tienaava ei halua vähemmän ansaitsevan puolisonsa elävän kustannuksellaan, niin varmaan sitä seikkaa voisi miettiä jo ennen yhteenmuuttamista/avioliittoa, jos se kerran on se suurin ongelma).

En tiedä oletko vanhanaikainen, mutta ajattelet eri tavalla asioista kuin itse ajattelen. Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta avoliitossa ja tänä aikana olemme ehtineet eroamaan kirkosta ja saamaan kaksi lasta. Meillä on yhteiset ja omat menot, tienaamme lähes yhtä paljon (itse tienaan enemmän).
Yhteinen asuntolaina on ja sitä maksellaan puoliksi. Äitiysloma-aikaan mieheni maksoi hiukan enemmän.

Jos totta puhutaan, rahasta ei meidän perheessä ole riidelty kertaakaan 15 vuoden aikana.

 

Tietenkin kihlaus ja kihloissa olo on muuttunut ja hyvä niin; ei siitä ole niin kauan kun säädyllinen kihlausaika oli maksimissaan vuoden, mieluiten pari kuukautta maks. Mutta edelleen kihlaus tarkoittaa päätöstä naimisiin menemisestä, joten miksi käyttää sitä nimitystä, jos ei aio naimisiin? Miksi se että sanoo olevansa juuri kihloissa tekee suhteesta uskottavamman? Ja kenen silmissä?

 

Tietenkin kihlaus ja kihloissa olo on muuttunut ja hyvä niin; ei siitä ole niin kauan kun säädyllinen kihlausaika oli maksimissaan vuoden, mieluiten pari kuukautta maks. Mutta edelleen kihlaus tarkoittaa päätöstä naimisiin menemisestä, joten miksi käyttää sitä nimitystä, jos ei aio naimisiin? Miksi se että sanoo olevansa juuri kihloissa tekee suhteesta uskottavamman? Ja kenen silmissä?

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta kysyisin toisinpäin - miksi yleensä koko kihlaus pitää olla olemassa? Se tuntuu minusta aika lapselliselta touhulta - jos menee naimisiin niin menee, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi välissä pitää olla joku erillinen olotila. Aina jos joku sanoo olevansa kihloissa, se kuulostaa aika tyhmältä. Miksi ei vaan voi sanoa olevansa yhdessä ja menevänsä muuten naimisiin silloin-ja-silloin.

Ei silti, jos jotkut haluavat olla kihloissa, niin saavat toki olla. Mutta yhtä lailla sitten vaikka teinit pääsiäismunasormuksineen.

 

Meillä on omat rahat ku äijä juo kaiken kurkusta alas ja jos meillä olis yhteiset niin eipä jäis rahaa muihin kuluihin.

 

Rahasta. Mulla olis teille kysymys.

Miten toimittaisitte raha- asiat. Jos vaikka yhteisiä menoja on kuukaudessa 3000 euroa. Toinen tienaa kuukaudessa 2100 euroa ja toinen vaihtelevasti 1100- 2800 euroa kuukaudessa. Oletetaan, että näillä hoidetaan yhteiset menot yhdessä ja loput saa rässiä mielensä mukaan.