Parisuhdeaikaa? Takuulla.

[Surku]

Aloin laittaa ylös yhdessä viettämäämme aikaa miehen kanssa. Minusta tuntuu, että sitä on kovin vähän, mutta ajattelin tilastoida joka ikisen minuutin vaikka kahden viikon tai kuukauden ajan. Mahtaa tulla lyhyt lista siitäkin...

Ote eiliseltä: Mies tuli aikaisin töistä, laittoi saman tien tulet pesään, kun lupasin, että voin lämmittää sen aikaa kun hän käy ostamassa uudet talvirenkaat ja hakee voipaketin kaupasta. Ok minulle. Tulitikun raapaistuaan mies lähti.

Eräitä aikoja myöhemmin tulee viesti, että hän on poikennut kaverin luo. Siinä sitten mulla aika kului odotellessa ja puita lisäillessä kotona. Kotiin tullessaan mies selitti, että halusi vapaaillan, ja jos hän olisi tullut kotiin, hän ei olisi malttanut olla tekemättä pajassaan töitä iltamyöhään. Myönnän, että hän on tehnyt ihan hirveästi töitä, ja ansaitsi vapaansa. En ole ikinä kieltänyt häneltä ilta- ja viikonloppumneoja, sillä nalkuttaminen tappaa parisuhteen kuin Raid hyttysen, nopeasti ja tehokkaasti.

Sen verran aikaa meille jäi, että poikkeuksellisesti katselimme tv:tä toista tuntia samassa huoneessa. Sitten pesimme vauvan yhdessä.

Tänä aamuna yhteistä aikaa kertyi kymmenen minuuttia. Kaksikymmentä minuuttia ylösnousunsa jälkeen mies lähti kotoa jonnekin aamukahville, räyhättyään ensin koiralle ja kiukuteltuaan minulle ja päästettyään koiran ulos, mikä vei kymmenen minuuttia. 10 min kiukuttelua on siis tämän aamun saldo.

Päivällä minä käyn kaupassa, illalla mies lähtee pikkujouluihin. Ehkä ruoka-aikaan näen häntä vartin.

Kiinnostavaa tässä on se, että sinne kaverille hän meni osittain siksi, että kaverille syntyy vauva kohta, ja sitten mies ei enää kehtaa viettää siellä aikaa niin paljon, kun lapsiperheissä aika on niin tiukalla, kun on hoidettava niitä muksuja. Kesällä hän oli viikkotolkulla talkoissa, samalla selityksellä. Avun tarvitsijalla on lapsia ja kiire, pitää auttaa. Toki se sopi minulle, itse olin vasta raskaana ja miehellä oli siinä mielekästä puuhaa.

Se mitä en ymmärrä, on, että eikö hän tosiaan ole huomannut, että meilläkin on nyt vauva??? Isäntä prkl laukkaa pitkin kyliä ja hokee, miten työlästä pikkulasten kanssa onkaan. AUTTAISI SITTEN MINUAKIN! En edes odota hänen tekevän kotitöitä, minä teen ne hänen työpäivänsä aikaan, mutta kai olen oikeutettu edes saamaan seuraa mieheltäni? Henkisesti se auttaisi todella paljon. Aion tehdä tuon tilaston ja antaa miehelle, jos hänelläkin lopulta välähtäisi... Hän vielä haaveilee, että odottaisin pitsit yllä ja samppanjalasi kourassa häntä töistä, mutta millä voimavaroilla? Vaikka vauva sattuisikin nukkumaan, olen niin väsynyt ja kyllästynyt, että olkoon ilman. Pikapanon jälkeen tuo kumminkin jättää meidät taas kuin nallin kalliolle... Voi viddu.

 

[kysyn vaan]

Siis mitä? Onko mies viihtynyt ennen lasta kotona paremmin?
Pitääkö miehesi viihdyttää sinua, että et tylsisty? Etköhän ihan itse ole vastuussa siitä, että sinulla on mielekästä tekemistä?
Miksi, et lähde hänen mukaansa, jos kadehdit hänen menojaan?

 

[juu]

Mikä parisuhde se sellainen on, että ei ole yhteistä tekemistä eikä halua olla yhdessä?

Me erottiin ihan vain tuosta syystä.

Olin liian kateellinen niille pariskunnille, jotka tekevät yhdessä vaikka mitä sen lisäksi, että heillä on omakin elämä.

Minulla oli parisuhteessa ollessani oma elämä ja elämä lasten kanssa. Mies ei halunnut itseään kumpaankaan, joten sama on asua omassa asunnossa. Ei tarvitse miehen sotkuja siivota ja palvella.

 

[Kyllästynyt]

Minulle ap tuo on hyvinkin tuttua. Itse olen vasta raskaana mutta tilanne on jo valmiiksi sama kuin sulla ja tuskin tulee siitä muuttumaan vauvan synnyttyä. Mies on levoton sielu joka kaipaa kokoajan jotain tekemistä/actionia. Viimeksi eilen illalla käyty pitkät keskustelut siitä miten itse olen joutunut tinkimään ja luopumaan monesta asiasta jo raskauden myötä ja luonnollisesti sen hyvillä mielin vauvan vuoksi teenkin, mutta mies ei haluaisi tinkiä ei sitten pätkääkään omasta "elämänlaadustaan". Viikot töissä joo tietty pitää saada "rentoutua" mutta eikö ne lärvit voisi jättää edes joku viikonloppu vetämättä. Ja edelliselle **ttumaiselle vastaajalle tiedoksi että raskaana ollessa/pienen vauvan kanssa ei oikein pysty lähtemään harrastuksiin samalla tavalla mukaan..meillä ainakin kun sattuvat olemaan metsästys ja moottorikelkkailu..Eikä baari-illat raskaana ollessa kiinnosta!!! Yhdessä ei siis paljon aikaa vietetä. Meilläkin yhteinen aika rajoittuu tällä hetkellä lähinnä tv:n katseluun iltaisin Huoh..välillä kyllä niin paha mieli kun tuntee itsensäkin jo niin tylsäksi että eikö tosiaan seura kelpaa raskaana ollessa..ja ihmetyttää kovin kun lapsi on miehellekin kuitenkin erittäin toivottu eikä sen saanti ole meille mikään itsestäänselvyys. Eikä tässä ole kyse siitä että miehen pitäisi minua viihdyttää..hänen seuraansa vain kaipaan kun ennen touhuttiin kaikkea yhdessä ja nykyään en juuri näe häntä! Itse olin elätellyt toiveita tilanteen muuttumisesta vauvan synnyttyä..mutta taitaa olla toiveajattelua.

 

[juu]

Kamalaa oli huomata, ettei seura kelpaa ja lapset jo isoja, että voisi jo perheenäkin kaikkea puuhastella.

 

[ap]

Tähän olikin sitten joku viitsinyt vastata.

Sitä mä rutisen, että mies käyttää kaiken vapaa-aikansa omiin menoihinsa, eikä ilmeisesti huomaa yhtään, että sillä on perhe ja parisuhde. Jos huomaisi, kai se meidänkin kanssa haluaisi olla joskus? Tottakai hänelläkin on oltava oma elämä, mutta jotain rajaa!

Toinen, mikä ärsyttää on se, että hän kyllä "ymmärtää" miten kiireisiä kaverit ovat, kun näillä on lapsia, ja toteaa, etteivät he varmaan entiseen malliin ehdi hummailla pitkin kyliä. Miten niin eivät ehdi? Ainakin hän itse ehtii kyllä ihan joka paikkaan, lapsi ei ainakaan kiireisenä pidä, kun on täällä mun kanssa ja mies ties missä.

Minullakin on oma elämä ja menoni, en istu neljän seinän sisällä, mutta olisi kiva nähdä miehestään muutakin kuin pyykkikoppaan säännöllisesti ilmestyneet kalsarit. Sikäli mikäli minä oikein muistan, mulla on kiva ja mukavannäköinen mies jonka kanssa oli kiva ihan vaan olla. Edes ilta viikossa, olisiko se liian paljon?