Parisuhde

Ajan mittaan koittaa arki ja kiire. Lapset vievät ison osan vapaa-ajasta ja yhteiset kahdenkeskiset rutiinit ovat historiaa. Mitä tilalle? Mitä tässä voi tehdä, kun puurtaa perheen eteen ja iltaisin on kumpikin niin väsynyt, että ei jaksa kuin toinen telkkaa tuijottaa ja toinen tässä koneella kököttää.

Apua! Me emme halua erota.

 

*pattitilanteenkin* voi ottaa puheeksi ja todeta, että elämme tällaista
aikaa ja hyväksyä se. Kyllä kaiken kiireenkin keskellä voi
löytää onnen murusia/hetkiä. Eikä aina kannata *itsekkäästi*
odottaa, että puoliso tekisi jotain, vaan laittaa ittensä peliin ja
*tarjoilla* itse onnea/hyvää mieltä. Minusta esimerkin voima kantaa
hedelmää pidemmällä aikajaksolla =)

 

Ottakaa ajoissa puheeksi ja molempien pitää työstää liittoa. Mulle kävi exän kans just noin, eli ajauduttiin vain erilleen ja vaikka puhuttiinkin asiat selviksi, ei löytynyt enää sitä kipinää kummaltakaan yrittää uusiksi.
Koittakaa saada sitä jotain vanhaa takaisin ja puhukaa avoimesti toisillenne!

 

nämä ovatkin niitä vaikeimpia asioita . meillä ei oikeastaan ihmeemmin hoideta sitä mutta pienillä ihan pineillä asioilla parisuhteelle annetaan kokoajan tekohegitystä.
Mieheni katse, ohimennen kosketus, yhteiset jutut joille nauretaan. saunassa puhutaan asioista, se onkin meidän ns. "terapiaistunto"
ollaan kotona katsellaan tv laitetaan lapset ajoissa nukkumaan. Ollaan kuitenkin läsnä lähellä toisiamme. huomioimme toisiamme pienillä asioilla jotka ilmeisesti sitten kantavat suurta hedelmää koska on tunne että rakkautta riittää ja on hyvä olla.Me emme tarvitse utta ympäristöä tai uusia ihmisiä ympärillemme, viihdymme kotona siinä arjessa. Välillä tympii, ei toinen, mutta muuten ja se menee ohi.
olen edellisessä avioliitossa joka kesti lähes 18 vuotta kokenut sekin että mentiin kahdestaan viihteelle, matkoille, elokuviin, teatteriin ja oltiin poissa kotoa muka hoitamassa sitä parisuhdetta jossain muualla.
Nyt tajuan että se arkihan se parisuhteen koossa pitää, se yhteinen projekti läpi elämän, lapset , koti , työ, se puoliso. Se pitää vain löytää ja oivaltaa!
lykkyä tykö, älä tee hätiköityjä päätöksiä, kärsivällisyttä ja voittehan kokeilla esim. parisuhdeleirejä. Jotkut ovat kokeneet ne parhaaksi tavaksi saada parisuhde kuntoon.

 

Mulla on siitä erilainen tilanne että tutustuin tähän uuteen mieheeni keväällä kaksi kuukautta eroni jälkeen.Mulla on viisi lasta,miehellä yksi jota tapaa joka toinen viikonloppu.
Meidän suhde on lähtenyt heti liikkeelle lasten ehdoilla.
Meillä ei ole kuherruskuukautta vietetty päivääkään,vaan arki pyörii mun viiden muksun ympärillä ja viikonloput sitten muuten vaan lasten kanssa,yksi tulee lisää porukkaan.
Meillä ei ole montaa kahdenkeskistä viikonloppua ollut tämän puolen vuoden aikana joten se niinsanottu yhteinen aika on revittävä sitten öistä kun lapset nukkuu ja sillon me nukutaan itsekkin
Me jutellaan tosi paljon ja eletään ihan arkea.Mies herää 6.15 joka aamu töihin joten kun muksut nukahtaa viimeiset tuossa klo 23 niin kyllä siinä keskusteluaika jää vähälle.
Meillä on sellanen hassu homma että ensimmäisestä illasta kun tavattiin niin toinen tiesi puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa.Meillä on varmaan sitten siinä vaiheessa kun lapset lähtee pois kotoa se kuherruskuukausi
Mies tuli tähän laumaan kuin olisi ikänsä tässä ollut,mä sain tähän apulaisen lisää
Me tiedetään että nyt mennään eteenpäin näin ja aikaa on vähän,joskus päästään kaksin mökille mutta mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä että pitäisi parisuhdetta lähteä hoitamaan johonkin.Kyllä se siitä normaaliarjesta on ilot revittävä ja mä olen ainakin tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni näin.Me osoitetaan pienillä arkipäivän teoilla se rakkaus ja kunnioitus toistamme kohtaan,meillä on hurtti huumorintaju molemmilla ja mikä parasta,mun uudella miehellä on aivan käsittämättömän pitkä pinna,hyvä ja rauhallinen luonne jolla se jaksaa hymyillä mun PMS- päivienikin aikana. :kieh: