Parisuhde väkivalta pahenee-

  • Viestiketjun aloittaja vieeras
  • Ensimmäinen viesti
Parisuhdeväkivalta on kontrollointia tai osoitus väkivaltaisen osapuolen kyvyttömyydestä kohdata ristiriitoja. Jos lyöjä näkee, ettei lyömisestä ole seuraamuksia, mutta tuloksia sillä syntyy (toinen jäätyy, pelästyy, tekee niin kuin käsketään) sitä keinoa käyttää toistekin. Alussa parisuhteen toisella osapuolella yleensä on vielä voimia jossain vaiheessa nousta vastarintaan. Silloin on loogista käyttää vahvempaa väkivaltaa, jotta sama vaikutus saadaan kuin ensimmäisellä kerralla jne. Ja jos kyse on kyvyttömyydestä kohdata ristiriitoja, se asia ei poistu ellei sitä ota käsittelyyn ja muuta. Tähän harvoin kotikonstit tepsivät, joten on helpompaa hyökätä kiinni, koska sillä tavalla tilanteen saa pois päältä. Joskus lyöjä voi pelästyä ensimmäistä kertaa, toki, mutta näin mielenterveyshoitajan näkökulmasta voisin väittää, että tämä on harvinaista. Omalle kohdalle ei ole osunut yhtäkään. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista.
 
Miksi? Ja onko näin välttämättä, voihan se säikähdys tulla omaan käytökseen sen ensimmäisen lyönnin jälkeen.
No ei mun exällä vaan tullu säikähdystä ekan lyönnin jälkeen. Meni käsiks käymisen ja lyömisen jälkeen nukkumaan. Ite jäin järkyttyneenä istumaan olohuoneeseen, mietin vaan mitä hemmettiä oikein tapahtu. Ajattelin ruususesti, että tota ei tapahu enää tän jälkeen ja aamulla ajatuksetkin toimii paremmin, sillon selvitetään asia. No, aamulla yritin, mutta exäni käski mua pitämään huolta omista asioista ja kuulema mun olemassa olo on tuhonnu hänen hyvän elämän. Painajainen jatku kolme vuotta viä tuon jälkeen. Itsetunto meni täysin, olin pelokas, arka, hiljanen, ahdistunu, sain paniikkikohtauksia, itkin paljon öisin piilossa lukitussa vessassa(sen takia, koska mun itkuni olis saanu exäni raivoihinsa ja olis käyny aina päälle uudestaan), kärsin unettomuudesta noihin aikoihin, ruokahalu oli melki tyystin kadonnu ja pakenin pelkurimaisesti alkoholiin, turrutti sopivasti ja humalassa uskalsin pistää exälle enempi hanttiin, mutta lopputulos oli aina huono.

En tiedä syytä. Ehkä se valta toisen alistamisesta vie voiton ja saa pidettyy toisen ihmisen pelossa ja siten helpompi hallita.
 
vieeras
[QUOTE="hmmmmm";29417778]Sama tyyppikö täällä kyselee tätä asiaa jatkuvasti?[/QUOTE]
En oo aikasemmin tehnyt aiheesta alotusta - vastannut tosin aiheeseen liittyviin kysymyksiin. Meillä väkivalta alkoi lapsen syntymän jälkeen, ja uutenavuotena oli viimeisin kerta kun sain turpaani. En ole ehkä sisäistänyt koko asiaa vielä..
 
vieeras
"viimeisin kerta?" miksi sä hyvä nainen et lähde lätkimään, ihan jo lapsenkin takia? Lapsen ei ole hyvä nähdä mitään tommosta ja se väkivalta saattaa hyvinkin laajeta lapseen.
Lapsi on nyt 2kk, ja kaikki on tapahtunut niin yllättäen ja nopeasti etten tosiaankaan ole sisäistänyt jotenkin asiaa. Huomaan painavani sen jonnekkin taakse, vaikka kertoja on ollut vähälle aikaa jo 5.
 
Lapsi on nyt 2kk, ja kaikki on tapahtunut niin yllättäen ja nopeasti etten tosiaankaan ole sisäistänyt jotenkin asiaa. Huomaan painavani sen jonnekkin taakse, vaikka kertoja on ollut vähälle aikaa jo 5.

Ikävä kyllä se tuskin tulee tuosta paranemaankaan. Mieti nyt ihan tarkkaan, haluatko elää pelossa ja epävarmuudessa lopun ikääsi
 
Vierassss
Lapsi on nyt 2kk, ja kaikki on tapahtunut niin yllättäen ja nopeasti etten tosiaankaan ole sisäistänyt jotenkin asiaa. Huomaan painavani sen jonnekkin taakse, vaikka kertoja on ollut vähälle aikaa jo 5.
Eroa. Ei tuollainen mies muutu. Voitko vuokrata oman asunnon tai muuttaa jonnekin? Tai lähtisikö mies? Hakkasiko raskausaikanakin? Haluatko oikeasti vauvasi kasvavan kodissa, jossa isä lyö äitiä? Varmaan tiedät itsekin, että ero on ainoa vaihtoehto..
 
vieeras
Eroa. Ei tuollainen mies muutu. Voitko vuokrata oman asunnon tai muuttaa jonnekin? Tai lähtisikö mies? Hakkasiko raskausaikanakin? Haluatko oikeasti vauvasi kasvavan kodissa, jossa isä lyö äitiä? Varmaan tiedät itsekin, että ero on ainoa vaihtoehto..
Sehän tässä onkin kun kaikki alkoi vasta nyt vauvan synnyttyä. Ei mitään sinnepäinkään ennen lasta. Siksi tää kaikki on niin sekavaa..
 
Jalat alle
Harvoin puutun sivullisen asioihin, mutta nyt kuulostaa siltä että sun on hyvä laittaa välimatka itsesi+lapsen ja tuon miehesi väliin. Jos et eroa osaa/halua ajatella nyt, niin ei ole pakko - rauhoitat vaan tilanteen että saat ajatuksesi selkiämään ja ryhdyt sitten järkevästi pohtimaan sitä tulevaisuutta. On miehestäsi kiinni miten hänen tomintansa tulee jatkumaan tai muuttumaan, mutta lapsen kanssa en kyllä yleisöksi jäisi tuossa kohtaa.
 

Yhteistyössä