Parisuhde koetuksella, kuinka kauan rakkautta riittää?

[starway-to-heaven]

Olen miettinyt pääni puhki ja olen henkisesti ihan loppu tämän asian takia.
Lapsia ei ole, itsellä vauvahaaveita ollut pitkän aikaa.
Tuttava piirissä ollut nyt lyhyen ajan sisällä monta yllätys-raskautta ja joista osa päätynyt abortteihin ja loput muut pitäneet nämä yllätys-vauvat.

Nyt minun mieheni on alkanut oireilla, nimittäin kieltäytymällä kokonaan läheisestä kanssakäymisestä kanssani. Pitkän aikaa mies on ollut haluton ja syytä kysyttäessä ei ole itsekään osannut vastata miksei halua. Kuitenkin eilen mies vihdoin myönsi, ettei ole valmis isäksi ja vastuuntuntoisena ihmisenä kieltäytyy seksistä kokonaan.

Mieheni on minulle hyvin,hyvin rakas. Yhteinen tulevaisuus, arki ja kaikki muu, ilman rakastelua tuntuu kuitenkin kovin karulle ja kolkolle. Miksi minua rangaistaan näin? Miehen käyttäytymisestä oudon tekee vielä se, että syön tällä hetkellä ehkäisypillereitä eikä taustalla ole ainuttakaan raskautta. Silti pelkää.

Varataanko aikaa parisuhdeterapeutille vai meneekö tuo ohitse?
Miten te olette jaksaneet, joiden miehet ovat ruvenneet seksipaastolle esim. lapsen syntymän jälkeen?
Enkä kaipaa ehdotuksia "Jätä miehes ja eti uus" tai "käy vieraissa",
sen taidon osaa kuka tahansa.
Rakkautta on, mutta kuinka pitkään se riittää jos sitä ei ruoki?

 

[..]

Kannattais miettiä että onko teillä yhteinen tulevaisuus jos mies ei tosiaan halua lapsia. Vuodet vierähtää äkkiä. Tuntuu oudolta että lapsen pelosta kieltäytyy seksistä, voiko syy olla kuitenkin joku muu?

Kyllä meillä on ollut seksissä jopa yli vuodenkin tauko ja silti ollaan yhdessä. Ei seksi ole ainut konsti pitää rakkautta yllä. Läheisyyttä pitää kuitenkin olla.

 

[saman kokenut]

Ihan ensin lähetän sulle paljon voimaa ja kärsivällisyyttä hankalaan tilanteeseen.

Oletko puhunut vauvahaaveista miehelle paljonkin? Oma mies oli ennen raskautta pitkään haluton, seksiä oli n. kerran, kaksi kuukaudessa ja sekin mun aloitteesta. Raskausaikana sillä meni halut kokonaan, mutta nyt vuosi synnytyksen jälkeen seksielämä voi paljon paremmin kuin aiemmin ja ollaan molemmat tyytyväisiä. Haluttomuuden aikaan mies ei osannut kertoa syytä siihen, olin jo monta kertaa passittamassa sitä lääkäriin että jos sillä on hormoneissa jotain häikkää tmv.
No nyt sitten kun ollaan jälkikäteen puhuttu, niin vika oli kuulemma mun vauvakuumeessa. Eli vaikka meillä oli ehkäisynä vieläpä kierukka (jota ei tuosta vaan voi unohtaa, kuten pillereitä), niin vauvapuheet vei mieheltä halut. Vaikka en tosiaan seksin yhteydessä mistään vauvoista puhunut! Eli niin herkässä se oli. Nyt ei ole halua lisääntyä enempää ja elämä on muutenkin mallillaan, joten seksikin luistaa.

Ainakin ihan ensimmäisenä lopettaisin vauvoista puhumisen, jos olet niin tähän saakka tehnyt. Toisekseen miettisin ehkäisyä, että olisiko mahdollista vaihtaa esim. kierukkaan (voi laittaa myös synnyttämättömälle). Miehesi ihan selvästi pelkää ehkäisyn pettämistä, tai alitajuntaisesti jopa sitä että sinä jättäisit pillerit ottamatta. Kelpaisikohan sille kondomi, tuplaehkäisynä siis pillereiden lisäksi?
Tai olisko mahdollista, että silloin kun yleensä pillerin otat niin pyydät vaikka miestä tuomaan sen tms. Eli tasaisin väliajoin teet miehelle selväksi ihan konkreettisessa elämässä, että pillereitä syöt edelleen.
Onko teillä ollut puhetta siitä, että mitä tekisitte vahinkoraskauden kohdatessa? Mun mielestä se on sellainen keskustelu, mikä pitäisi käydä jokaisessa parisuhteessa. Ehkä sekin helpottaisi miehen pelkoa. Tai sitten ei, ehkä se ei halua puhua mistään aiheeseen viittaavasta.

Sanomattakin on selvää, ettei tuollaista tilannetta voi jatkua. Itse jaksoin hiljaista seksielämää muutaman vuoden, tosi tiukkaa teki. Se vaikutti voimakkaasti omaan itsetuntoon ja naiseuteen, tietenkin mietin että pakkohan mussa on olla jotain vikaa, kun mies ei halua. Nykyään se pihtaa ainoastaan silloin, jos olen pahalla tuulella.
Vaikka me naiset halutaan aina puhua asiat halki, niin tää on kyllä sellainen asia, jossa puhuminen saattaa vaan pahentaa tilannetta. Eli se haluton osapuoli tuntee tulevansa painostetuksi. Toisaalta haluttomuuden pitkittyessä siitä pitäisi pystyä puhumaan, että saataisiin molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu aikaiseksi.

Kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen, ja sen puute on ongelma myös silloin, kun se häiritsee vaan toista osapuolta.

 

[starway-to-heaven]

Tuo seksistä kieltäytyminen alkoi vähitellen samoihin aikoihin kun tuttavat (Silloin parikymppisiä) saivat ensimmäisen lapsensa. Lapsen syntymän jälkeen miehenikin oli haltioissaan ja lirkutteli, että mitäs jos mekin. Kuitenkin tuttavaperhettä läheltä seuranneena, on hänkin ikäänkuin elänyt mukana ne parisuhteen kriisit lapsen synnyttyä. Toinen tuttavamme tuli myös raskaaksi, mutta teki sitten abortin. Tämän jälkeen alkoi miehellä totaalikieltäytyminen. Sanoo rakastavansa ja haluaa elää kanssani. Muuten on läheisyyttä, mutta rakastelua ei. Joten alkaa itsestäkin tuntua, että reagoinko vain turhan voimakkaasti. Kuitenkin päivittäin saa halailuja ja suukkoja, jotka monesta parisuhteesta puuttuvat.

On mies sanonut haluavansa lapsen, "sitten hamassa tulevaisuudessa" mutta toki itsekin pelännyt, että mitäs jos sitten kun mies olisi vihdoin valmis, ei enää onnistukaan. Ei niitä lapsia kuitenkaan tähän maailmaan noin vaan tehdä, sekin on aika pitkälle hankala prosessi ajotuksineen kaikkineen.

 

[saman kokenut]

Oho, no kuulostaa kieltämättä oudolta. Onneksi teillä kuitenkin on läheisyyttä! Sen tulinkin vielä lisäämään tähän, että ilman läheisyyttä en olisi jaksanut. Seksittä vielä pystyy olemaan, mutta ihan kämppiksinä ei.
Minä ehkä ensimmäisenä koettaisin selvittää, että onko mies tyytymätön ehkäisyyn ja pelkää sen pettämistä. Vai onko syy joku ihan muu.

 

[starway-to-heaven]

Olemme keskustelleet tuosta, kuinka vahinkoraskauden kohdatessa toimittaisiin. Olen ilmaissut kantani jo aikaa sitten, ettei minusta olisi aborttia tekemään. Mutta aamulla asiasta keskustellessamme sanoin miehelle, ettei hänen tarvitse pelätä, koska en voi tietää mikä tilanne olisi sitten.
Mies kuitenkin totesi, ettei usko että minusta olisi koskaan aborttia tekemään.
Tuntee kuitenkin minut sen verran hyvin..

 

[:)]

Saakos kysyä, minkä ikäisiä olette?

 

[starway-to-heaven]

Saa kysyä.
Ja päällä parikymppisiä ollaan,mutta sillä tuskin mitään merkitystä tämän asian kannalta on?