Parisuhde(ko)?

[väsynyt mamma]

Hei,

Olen kahden lapsen (4 v ja puolivuotias) kotiäiti ja kamppailen omien tunteitteni kanssa. Arki poikien kanssa menee välillä oikein hyvin, mutta välistä taas kaikki ahistaa. Samaa päivästä toiseen. Tällaistahan kotiäidin elämä varmaan on, mutta tunteet ovat kamalat.

Ehkä pahinta kaikessa on, että oma mies ärsyttää mua koko olemuksellaan. Mies käy päivätöissä, kesäaikaan tosin poissa pidempiäkin jaksoja töiden vuoksi. Arki rullaa siis minun voimin. Jotenkin tuntuu, että olen ottanut koko vastuun itselleni ja en osaa antaa toiselle vastuuta. Kierre on valmis...kun tahtoisin itse levätä niin sitten en osaa taikka saa. Mies kyllä osaa nukkua viikonloppusin pitkään ja ottaa omaa aikaa. Minä vaan en osaa!!! Jelppikää!

Itsestä alkanut tuntua, että olisin valmis marssimaan omaan osoitteeseen lasten kanssa, mutta tuntuu turhalta. Ei elämä varmaan sittenkään ole kummoista.

Kuinka saisin mieheni mukaan kotiaskareisiin ja ennen kaikkea sitä lämpöä ja rakkautta takaisin? Yhdessä ollaan oltu kohta 10 vuotta ja sitä kaikkea ei kannattaisi heittää hukkaan.

 

[äiti81]

Luinko rivien välistä oikein , ettei sinua niin ahdista lasten kanssa oleminen ja kotityöt , vaan lähinnä se ajatus ettei miehesi osallistu niihin, hän saa lepoa enemmän, ja että sinä teet kaiken teidän perheessä...
Sano vain suoraan miehellesi mitä ajattelet, ehkä voisitte jakaa kotitöitä siten että miehesi tekee niistä osan, esim vie roskat lähtiessään töihin, sellaisia juttuja mitkä eivät hänelle juuri ole rasitukseksi töiden lisäksi. Olisiko mahdollista että sopisitte vaikka vuoroviikonloppuina, että kumpi herää aamiaisen laittoon ja kumpi jää nukkumaan. Kun tuollaiset asiat on sovittu ennakkoon, on helpompi toimia sen mukaan. Itselläni on taipumus tehdä myös enemmän asioita kuin pitäisi, kun tällaisista asioista on suunnitelmat etukäteen, saan minäkin sitten levätä "rauhassa".

 

[väsynyt isä]

hei!
Itse olen samassa tilanteessa,teen suuriman osan kotitöistä,hoidan lapset,pyykit,jne,jne ja mikä on palkkana?vaimo ei tee muuta kuin valittaa ja arvostelee.Aika ahistunut olo on jatkuvasti,ja olen vakavasti miettinyt pois muuttamista.

 

[väsynyt mamma]

Aivan, rivien välistä vielä, ettei arjen pyörittäminen tosiaan ole raskasta vaan toisaalta nautin siitä. Miehen tekemättömyys tosiaan ahdistaa ja tosiaan...pitäisi osata puhua omista toiveista ja näistä asioista. Vaan olen tosi huono keskustelemaan :'( Mutta nyt viikonloppuna sain hieman avauduttua ja se helpotti. Tosin en usko, että itse arkeen tulee paljon eroa.

Päivä kerrallaan siis ja toivotaan, että suhde taas löytää uomansa.
Väsyneelle isällekin tsemppiä!!