Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, joista kolme viimeistä vuotta on kulunut ilman seksiä. Suhde on kaikilta muilta osin täydellinen, nautimme yhteisestä ajasta täysin, luotamme toisiimme täysin, rakastamme eikä hellyyttä ja läheisyyttä tai keskustelua puutu. Mutta se seksi, sitä ei vain ole. Mies on ollut aina vähemmän kiinnostunut seksistä kuin minä, ja muistan hänen huvittuneen jo ihan tapaamisemme alussa ajatukselleni, että olisi ihanaa, jos parisuhteessa olisi seksiä päivittäin. Noh, se päivittäin on jäänyt, nyt olisin onnellinen, että sitä olisi edes joskus.
Kiinnostus seksiin on miehellä pikkuhiljaa hiipunut, ei hänellä liioin kiinnostusta pornoon ole. Ensimäisen vuoden jaksoin yrittää tosi kovasti, yritin etsiä erilaisia tapoja virittää miehen tunnelmaan ja toisinaan yritin vain jutella, löytää josko siellä pinnan alla olisi jotain, mikä varjostaisi seksielämäämme. Lopulta tilalle tuli turhautuminen, en enää jaksanut yrittää.
Ongelma on ollut miehelle koko ajan väliaikainen - nyt jo sen kolme vuotta. Tänä aikana olen kokenut tunteita laidasta laitaan, riittämättömyydestä turhautumiseen. Viimeiset puolitoista vuotta on ollut helpompaa, uskon jo, ettei syy ole minussa, mutta ajatus siitä, etten enää koskaan saisi harrastaa seksiä on kamala. Mies on tuntenut pahaa syyllisyyttä seksittömyydestä, joten viimeisenä puolenatoista vuotena en ole kokenut enää tarpeelliseksi asiaa vatvoa, olo on ollut vähän kuin luovuttanut. Mihinkäs se tästä enää muuttuisi?
Tuntuu hassulta, kun mies edelleen päivittäin kehuu upeuttani, seksikkyyttäni, kauneuttani ja luo pitkiä ihailevia ja rakastavia katseita minuun, mutta silti, mitään ei tapahdu seksin saralla. En tarkoita, ettenkö uskoisi häntä, se vain tuntuu niin ristiriitaiselta. On ihanaa, että olemme pystyneet puhumaan asioista, ja ylipäänsäkin ei ole aihetta, josta emme voisi puhua, se ei siis varmasti ole ongelma. Olen vain miettinyt, että ehkä miehen vietti vain jostain syystä on niin tavattoman alhainen, oikein muuta selitystä en keksi.
Oli miten oli, koen tilanteen vaikeaksi, rakastan miestäni syvästi, enkä voi kuvitella, että yhteiselo kenenkään muun kanssa voisi yltää muilta osin lähellekään samaa tasoa, en koskaan ole tuntenut itseäni yhtä rakastetuksi, upeaksi ja onnelliseksi. Mutta. Kaipaan seksiä niin paljon että sattuu. Kaipaan sitä, halua ja halutuksi tulemista. En haluaisi vaihtaa kaikkea tätä mitä meillä on seksiin, mutta seksittömyys kalvaa mieltä jatkuvasti. Olen monet kerrat miettinyt samaa kuin Susku75, eikö vain molempia voi saada? Ja jos ei, miten oppisin elämään suhteessa ilman seksiä? Oikeastaan en haluaisi edes elää ilman seksiä, mutta en halua luopua tästä ihmisestäkään fyysisen vietin takia.