Toggle sidebar

Parisuhde ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maria75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Maria75

Uusi jäsen
16.10.2007
6
0
1
mietin, kehtaanko edes kirjoitella - viimeksi marmatin "äitiyden" vaikeudesta.

Kertokaa rakkaat sisaret, voiko vanha koira oppia uusia temppuja? Nyt, kun olen kotona (vauva kohta 7kk), tuntuu, että "vaadin" mieheltä paljon enemmän - esimerkiksi huomiota. Taannoin työelämässä sai aina silloin tällöin miespuolisilta työkavereilta positiivista palautetta ja tunsin itseni naiseksi. Oma mies ei ole (koskaan) ollut kovin hyvä huomioimaan mua naisena (taustatiedoksi kerrottakoon, että meillä on ollut seksin kanssa ongelmia heti suhteen vakiinnuttua, mies on ikään kuin mennyt lukkoon). Lisäksi mies sanoo, ettei hänen persoonaansa sovi, että tuo kotiin kukkia, kehuu jne. - voiko sellaista oppia?

Saatan kuulostaa sekavalta - olemme menossa tällä viikolla pariterapiaan. Puhumme miehen kanssa aivan eri kieltä ja tällä hetkellä yksikin "väärä" sana saa riidan aikaiseksi. Olen sanonut miehelle, että seksittömyys tai se, ettei hän halua mua, tekee mut kireäksi, vaikuttaa itsetuntoon jne. Kuulostanko aivan pöljältä? Kaiken tämän kytken siihen, että mies ei arvosta mua (työtäni kotona, lapsenhoitamista), kun ei kehu. Vaadinko liikaa, jos "vaadin" kehuja hyvästä "vaimoudesta" ja perheenäitiydestä - ja seksiä?

Mies on tosi kunnollinen, hyvä isä tytölle, kilttikin, johtavassa asemassa työelämässä, kaikin puolin menestyvä. Harmillista, että on riippakivenä marmattava ja tyytymätön vaimo!

-maria :ashamed:

p.s. olen siis todella yritänyt katsoa peiliinkin...
 
Tsemppiä suhteen hoitamiseen, sitä näemmä tarvitsette! Ja hyvä, että menette terapiaan. Vaadit kyllä ihan normaaleja asioita ja tuntuu, että teille tekisi hyvää oppia keskutelemaan keskenänne toisianne kunnioittaen. Toivottavasti terapeutti on hyvä! Uutta kehiin tai parisuhdekurssille/leirille (hinnasta viis) jos ei ala toimia. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maria75:
Kertokaa rakkaat sisaret, voiko vanha koira oppia uusia temppuja? Nyt, kun olen kotona (vauva kohta 7kk), tuntuu, että "vaadin" mieheltä paljon enemmän - esimerkiksi huomiota. Taannoin työelämässä sai aina silloin tällöin miespuolisilta työkavereilta positiivista palautetta ja tunsin itseni naiseksi. Oma mies ei ole (koskaan) ollut kovin hyvä huomioimaan mua naisena (taustatiedoksi kerrottakoon, että meillä on ollut seksin kanssa ongelmia heti suhteen vakiinnuttua, mies on ikään kuin mennyt lukkoon). Lisäksi mies sanoo, ettei hänen persoonaansa sovi, että tuo kotiin kukkia, kehuu jne. - voiko sellaista oppia?
Click to expand...

Kyllä oppii vanhatkin koirat uusia temppuja, jos motivaatiota ja porkkanaa löytyy. Mutta kyllähän hellyyttä voi osoittaa muullakin tavoin kuin kukilla tai lahjoilla. Ehkä miehesi kaipaa kannustusta itsensä ja tunteittensa ilmaisemiseen? Symppaan miestäsi. Kokeile halausta useammin päivässä, koetamme muistaa halata ja suukotella aamuin illoin. Tuntuu, että jos fyysinen pienikin hellyys ja läheisyys unohtuu, haalenee rakkaus ja lämpö sydämestäkin.

Meillä on ollut vauvan tulon jälkeen myös aika räiskyviä riitoja, ihan pikkujutuistakin tai sit ihan perustavanlaisia luonne-eroja ollaan riidelty. Olemme kauheesti keskustelleet sit kun myrsky on ohi. Meikän "ongelma" on, että tarviin hirveesti positiivista palautetta. Mies yrittää kannustaa ja huomioida enemmän. Tuntuu, etten vastaa miehen odotuksia, millainen on "täydellinen" nainen, se pistää minut lukkoon. Hän taas vakuuttaa, että kelpaan omana itsenäni. Koetan unohtaa huonommuuden tunteeni, menee paljon paremmin. Nuo on varmasti juttuja, jotka on jääneet edellisistä suhteista ja lapsuuden traumoja, en ollut nätti tyttö rilleineen päivineen ja siksi syrjäytyvä, en koulukiusattu, mutta ulkopuolinen. Vasta yli parikymppisenä olen kokenut itseni kauniina ja vasta myöhemmin haluttavana.

Miehen ongelma taas on... No jaa, siihen pitkään listaan ei tää pieni palsta riitä! ;) :kieh:

Siis luottavaisin mielin pariterapiaan! Sitä on mekin harkittu. Ootte päässeet tänne asti, joten selvitätte tämänkin erän. Älä unohda sitä kaikkea kaunista ja ihanaa, jota olette kokeneet. Yhteisen tulevaisuuden puolesta, te varmasti selvitätte nää jutut. Se voi olla vaikeeta, jos joutuu puimaan omaa menneisyyttä ja heikkoja kohtiaan, mutta varmasti sen arvoista.
 
Tulipa hyvä mieli minullekin, kun kerroit, että sanani sattuivat sopivasti!

Teidän puitteet on aika lailla samat kuin meidän, meidän poika nyt reilu 8 kk. Kaikennäköistä uutta on tullut sen myötä molemmilla vanhemmilla. Keskustelemalla on päästy eteenpäin, mutta letkajenkan tahtiin, yksi eteen, yksi taakse, kolme eteen... Mutta kyllä se näinkin sujuu, kunhan muista sit taas vakavan paikan tullen, että nyt on taas tää kriittinen paikka, jossa haluan käyttäytyä ja ajatella toisin.

Alkuperäinen kirjoittaja Maria75:
tosiaan - en minä lahjoja kaipaa. Yritin vaan konkretisoida...jospa tuo joskus hipaisisi takapuolesta;=) - ehkä minä ensin?
Click to expand...

Sitähän minäkin! Niin fiksu viesti, joten tarkoitit siis hellyydenosoituksia yleensä. Joo, kannatan, että aloitat itse!

Oon Dr. Phil-fani. On jäänyt sieltä mieleen yksi neuvo, kun keskustelussa oli kaunaisia usperheitä ja pariskuntia, joilla oli välit menneet ihan pieleen, eikä päässeet yli ikivanhoista ongelmista. Phil kaipasi sankareita. Hän sanoi, että kun tilanne menee tosi pahaksi eikä oo ulospääsyä normaalipelillä, niin silloin tilanteeseen tarvitaan "sankari" eli jonkun tulisi käyttäytyä aikuismaisesti ja vastuullisesti. En tarkoita, että teillä olisi näin pahasti asiat, mutta joskus minua auttaa, kun kun päätän, että nyt käyttäydyn kunnolla, koska muuten tästä ei nyt päästä mihinkään, kun sama kiista ja nalkutus vaan jatkuu. Helpommin kyllä sanottu kuin tehty, mutta jalojen periaatteiden ajatteleminen auttaa... On muuten niin helppo neuvoa muita, mutta laittaa nää itse käytäntöön! :saint: Mutta oon tosi iloinen, että sanoistani oli apua! :)

 
Tervehdys!
Samanlaisia ongelmia täälläkin parisuhteessa. Odotan kaksosia (rv33) ja lapsia meillä on tässä taluodessa uusioperheen myötä 6, joten kahden keskistä aikaa on todella vähän.
Minustakin välillä tuntuu etten saa tarpeeksi huomiota. Pieni hipaisu tai suukko aamuin illoin tekisi hyvää. Välillä tulee tosi kurja olo kun toinen ei edes sano hyvä yötä kun menemme nukkumaan.
Olen tässä suunnitellut, että haluan saada asian puhuttua selväksi miltä minusta tuntuu, mutta hormoonien johdosta alan heti itkemään eikä puhumisesta tahdo tulla mitään. Ja kun alan itkemään niin mies menee aivan lukkoon, säikähtää itkuani.
Olen yrittänyt hyväksyä mieheni sellaisena kuin on eli että hänen on vaikea näyttää tunteitaan mutta se on vaikeaa. Yritän löytää rivien välistä niitä asioita joista näkyy, että hän välittää ja haluaa minua mutta toisen ajatuksia ei ole helppo lukea.
Ehkäpä tämä tästä tasaantuu kun oma hormoonitoimintanikin taas normalisoituu.
 
Heippa vaan!
Kerran jo mainostinkin täällä sellaista kurssia kuin /memennaaneteenpain/. Löytyy siis netti-sivut tuon termin kautta. Kurssi ja sen myötäiset " jatko" jutut antavat elämään uutta polkua ja lämpimiä tuulia! Vilkaisepa ja ryhdy rohkeasti mukaan miehesi kera. :hug:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa