Parempi huono suhde kuin olla ilman?

[Höpöhöpö]

Kun näitäkin keskusteluja lukee, alkaa ihmetyttää. Miksi ihmiset (tai oikeastaan naiset) jaksavat ja jatkavat huonoja suhteitaan? jos suhde ei tunnu tuottavan ollenkaan iloa, vai ahdistusta ja pahaa mieltä? Silti vaan jatketaan ja yritetään. Annetaan muka anteeksi ja muka unohdetaan. Jotenkin ymmärrän, jos on lapsia ja heidän takiaan halutaan jatkaa. Mutta lapsetkin vaistoavat helposti vanhempien pahan olon, eikä yhteen jääminen silloin taida palvella kenenkään etua?

Pelkäävätkö ihmiset yksin jäämistä? Luulisi, ettei enää nykymaailmassa parisuhde olisi mikään naisen arvon mittari. Ettei rouva ole sen parempi kuin neiti. Mutta niin se vaan tuntuu olevan. Onkohan tässä sitten kyse huonosta itsetunnosta? Kun on jollekulle kelvannut ja "päässyt" naimisiin, on saavuttanut jotakin josta voi olla ylpeä. Sitä ylpeyttänsä sitten itkeä tihuttaa sohvan nurkassa, kun mies pettää tai juo tai haukkuu tai ei imuroi tai ei halua lapsia tai ei...

Tähän samaan tuntuu viittaavan se, että parisuhdeasioista niin mielellään keskustellaan anonyymisti vieraiden ihmisten kanssa netin keskustelupalstoilla. Ei haluta kertoa kavereille tai vanhemmille tms. ettei se mies sitten taidakaan olla se ainoa oikea vaan ihan tavallinen tallaaja. Eikä elämä ole ruusuilla tanssimista vaan pitää riidellä tiskivuoroista ja rahan käytöstä ja isommistakin asioista.

En tarkoita, että aina pitäisi erota. Mutta jos on yrittänyt keskustella ja selvittää, antaa anteeksi ja jatkaa, mutta silti vaan tuntuu kaikki kaatuvan päälle. Silloin saattaisi olla jo aika lähteä. Vai kuinka?

 

[AllAlone]

Kyllä, naiset pelkäävät yksinoloa. Varsinkin, jos on lapsia, pelko on olemassa, ettei pärjää kaikessa, missä pitää. On sentään aikamoinen duuni päivätyön lisäksi viedä lapset kouluun / tarhaan / harrastuksiin, laittaa ruoat jne. jne. ja ostaa sekä maksaa kaikki yksin.

Onneksi itsellä ei ole muksuja, sain tehtyä päätöksen, että rakkaudettomassa suhteessa en ala olemaan.

Lumenluonti, auton katsastaminen ja huoltoon vienti, pihan haravointi, painavien kauppakassien kantaminen ja muut luonnistuvat aivan hyvin yksinäiseltä naiseltakin. Apuja en kaipaa, mutta jos joskus kaipaan hyvää seuraa, lähden liikenteeseen miespuolisen kaverin kanssa. Just ollaan lähdössä taiteiden yöhön.

Joskus yritettiin yhdessä, nähtiin toivottomaksi ja sen jälkeen on oltu jo vuosien ajan hyviä kavereita.

Eipä tarvitse enää katsella aamuHesarin viereen tuupertuvaa miestä. Kainaloa tosin joskus kaipaisi, siis ihan suomeksi sanottuna läheisyyttä, ei välttämättä seksiäkään, mutta sitä, että saisi helliä ja tulla hellityksi.

Olen niin monta kertaa tullut petetyksi (en koskaan kuitenkaan jätetyksi), että olen kyyninen ja paskamainen katkera toivonsa menettänyt vanhapiika. En viitsi itselläni rasittaa ketään parisuhteessa.

 

[taiteiden yöstä]

"En viitsi itselläni rasittaa ketään parisuhteessa."

Voiko asian enää osuvammin sanoa. Ei minunkaan seuraan kenenkään enää tarvitse alentua.

Olin jo unohtanut koko taiteiden yön.

 

[lukutoukka]

Kyllä se tarhaan/kouluun/harrastuksiin vienti, ruoanlaitto ym. sujuu ihan yksinhuoltajaltakin, aivan samanlain kuin haravointi ja renkaiden vaihto. Höh.
Ei siinä miestä tarvita.
Tarpeensa ja kulissinsa kullakin. Tottumus on toinen luonto.

Rahaa tietenkin vois olla hieman enemmän, mutta näinkin pärjää. En onneksi koskaan ole ollut rahanperso. Kaikki on mennyt mitä on tullut.
Pääasia että pää toimii, talossa on mielenrauhaa ja lämmintä ruokaa säännöllisin ajoin.

Mihin sitä miestä sitten tarvii jos kaikki hoituu ilmankin?
Onko miehestä tehty tarpeeton seksiobjekti?
Pärjääväthän myös jotkut miehet ilman naisia.
Varmaan ihan kumppaniksi ite tahtoisin.
Tasavertaiseksi lähimmäiseksi, sielunkumppaniksi, niin kuin Mies totesi aiemmin.

Paljon olen erosta oppinut ja toivottavasti opikseni ottanut, että silloin kun ollaan niin ollaan kunnolla, ei puolittain, epävarmana toisesta.
Sillain että molemmilla on hyvä olla.
Kun haluu saada on pakko antaa, ja mielummin täysillä!

 

[Manu Facturer]

Ei tervekätinen mies naista kaipaa!

 

[ai käteen]

Näen ihanan pyöreän pyllyn ja hennot hartiat vierelläni. Vielä kun näen kauniit poskipäät ja ilmeikkään ihanan suun, huomaan olevani kova kuin muuri.

Miksi tämän kaiken vaihtaisin mielikuviin tai haaveisiin. Miksi tyytyisin painomusteen tympeään tuoksuun tai näytön huonoon toistoon, kun voin nauttia Giorgio Armanilla pestyä ihanaa vartaloa.

Sormeni eivät halua sitä omaa. Ne ovat kuin nippu kyrpiä, ne janoavat naista.

Hmm. Se lähti pariksi päiväksi reissuun, joten siitä tämä vuodatus. Panen sen hengiltä, kun tulee takaisin.

 

[mies]

Onpa mukavia kirjoituksia.
Kaikki todistelevat miten pärjäävät ilmankin, mutta kyllä hengiltä paneminen kuvastaa sitä, että vasta sitten tietää mitä haluaa, kun sen omistaa.

 

[sunny]

En viitsi itselläni rasittaa ketään parisuhteessa.

Tuossa lauseessa tiivistyy minunkin ajatusmaailmani. Olen ollut jollakin tapaa huonoissa suhteissa kaikissa seurusteluissani, joten olen alkanut miettiä, että ehkä vika onkin minussa, eikä kumppaneissa. Olen ilmeisesti täynnä vikoja, en osaa valita hyvää kumppania itselleni, saan aina niitä, jotka kai ansaitsenkin. Siksi en enää aio vaivautua etsimään ja yrittämään. Olen yksin vaikka loppuikäni 50 seuraavaa vuotta, jos en hyvää suhdetta onnistu saamaan. Surullista.

 

[Uusiosinkkumies]

Suurin osa tämän palstan keskustelujen aloituksista koskevat oman parisuhteen ja kumppanin huonoutta. Ratkaisuksi suositellaan suhteen lopettamista ja uuden suhteen aloittamista tai uuden kumppanin etsintää: "Jätä se sika! Maailma on kunnon miehiä/naisia pillollaan! Löydät kyllä kunnon miehen/naisen!"
Minkä ihmeen takia pitäisi mennä enää uuteen suhteeseen? Sinkkuna on paljon helpompaa.

 

[Höpöhöpö]

Näin jälkikäteen olen ihmetellyt tätä omalla kohdallani, kun varmaan pari aivan turhaa vuotta tuhlasin edelliseen suhteeseeni, joka oli huono. Ei tietenkään aina ollut huono, mutta vuosien kuluessa muuttui niin huonoksi, ettei siitä enää mitään iloa irronnut. Eikä niiden hyvien aikojen muistoilla enää sitten pystynyt yhdessä elämään. No, onneksi tajusin pakata tavarani siinä vaiheessa kun se kaksi vuotta oltiin lähinnä vältelty toisiamme.

En ole oikein mitään selitystä tälle löytänyt, vaikka kuinka mietin. Päädyn vaan aina siihen, että olin niin "nuori ja tyhmä", kyseessä ensimmäinen oikein vakava suhde eikä ihan helposti suostunut luopumaan niistä haaveiluista että naimisiin mennään ja eletään yhdessä elämämme loppuun asti, onnellisinakin vielä. Kunnes eräänä kauniina päivänä huomasin, että prinsessan osan sijasta minulle olikin langennut taloudenhoitajan rooli eikä siitä sammakosta saanut prinssiä vaikka kuinka olisi suudellut...

Tässä ketjussa on kovasti todisteltu sitä, että yksinkin pärjätään, mutta edelleenkin etsin vastausta siihen, miksi ei siitä huonosta suhteesta kuitenkaan osata lähteä. Masokisteja kaikki?

 

[omnipotenssi]

Kyllä minä taas puntaroisin parisuhteen ja sen kumppanin hyvät ja huonot puolet, kumpaan puoleen vaaka kallistuu, niin siitä tiedän onko tässä hyvä vai huono olla. Jos on huono olla yritän kyllä ensin korjata tilannetta. Ei sellaista liittoa olekaan, mikä ainaista ruusuilla tanssia olisi.
Minusta ihmiset eroavat liiian hepposin perustein, kun eivät kuitenkaan halua olla yksin vaan etsivat seuraavaa ja seuraavaa, vaikka se alkuperäinen liitto olisi ollut ihan mukava.

Eri juttu jos ei halua parisuhdetta ollenkaan, silloin ei kyllä kannata pyristellä siinä ekasskaan, vaan antaa kumppanilleenkin vapauden etsiä oma pari.

Minä en halua olla yksin. Haluan miehelleni oman kullan, oman uskotun ja ystävän, oman rakkaan.

 

[Susan]

Kyllä se rakkaus on kaikkien ihaninta tässä maailmassa. Minä ainakin rakastan miestäni, vaikeaa meilläkin aina välillä on, mutta kukaan ei ole täydellinen, ei edes minun mies vaikka minulle paras onkin

 

[höpöhöpölle]

"etsin vastausta siihen, miksi ei siitä huonosta suhteesta kuitenkaan osata lähteä. Masokisteja kaikki?"

Suljen nyt tietokoneen tältä päivältä. Kirjoitin pari viestiä Ellien Avioeropalstalle.

Käy sinäkin nimimerkki Höpöttäjä antamassa tukea vaikean asian kanssa kamppailevien Ellien kanssa.

Toinen Elli on jo saanut avioeropäätöksen, mutta mies ei suostu muuttamaan pois kotoa.

Tapauksia on monenlaisia.

Minulle kuuluu vain hyvää. Eilen istuin junassa selkä menosuuntaan ja jouduin katselemaan ikkunasta ulos, sulkemaan silmät tai vaihtoehto kolmosena katsomaan ylös. Vastapäätä suuteli toisiaan nuori homopariskunta.

Suvaitsevaisuuskoulutukseni alkaa olla loppusuoralla. Mutta väsyneenä Ellinä imuttelun katsominen ei ole kivaa.

 

[Ihanhuono]

No perkele...
parempi se on huonompikin työpaikka kuin olla ilman töitä.
parempi että on huonokin asunto kuin olla ilman asuntoa.
parempi että on huonokin auto kuin olla ilman autoa.
parempi että on huono....

Sujuukohan näillä täydellisen parisuhteen tavoittelijoilla elämä kaikin tavoin ilman kompromisseja?

No, jos alkaa ottaa päähän niin ei muuta kuin erotaan, omakotitalo myyntiin, tavarat jakoon, äiti määrätään sossun taholta äidiksi, isän nimi muutetaan elatusvelvolliseksi ja laitetaan se yksiöön asumaan. Saa viedä lapset mäkkäriin ja leffaan pari kertaa kuukaudessa. Hip-hei!
Kivaa kun ei ole enää sitä epätäydellistä parisuhdetta...

 

[uno]

No perkele...
parempi se on huonompikin työpaikka kuin olla ilman töitä.
parempi että on huonokin asunto kuin olla ilman asuntoa.
parempi että on huonokin auto kuin olla ilman autoa.
parempi että on huono....

Sujuukohan näillä täydellisen parisuhteen tavoittelijoilla elämä kaikin tavoin ilman kompromisseja?

Parempi on olla yksin onneton kuin olla huonossa suhteessa onneton. Minusta asia on näin. Huonossa suhteessa ollessa ei ole toivoakaan päästä hyvään suhteeseen, yksin ollessa uuden suhteen solmiminen on ainakin teoriassa mahdollista milloin tahansa.

 

[ihanhuono]

Parempi on olla yksin onneton kuin olla huonossa suhteessa onneton. Minusta asia on näin. Huonossa suhteessa ollessa ei ole toivoakaan päästä hyvään suhteeseen, yksin ollessa uuden suhteen solmiminen on ainakin teoriassa mahdollista milloin tahansa.[/quote]

Vai niin....yksin onnettomana parempi. Vaillinainen suhde lapsiin ym.
Mun milelestä parempi ottaa rakastaja

 

[Annalotte]

Kaikki entiset poikaystäväni olivat aikoinaan tuudittuneita siihen ajatukseen, että naiset tahtovat mielummin olla huonossa suhteessa kuin yksin. Niinpä heille riitti huonompikin suhde, eikä halua suhteen parantamiseen ollut. Kun lopulta pistin poikki, olivat reaktiot tyrmistyneitä: "miten sä oot mielummin sinkku kuin seurusteleva!!!"

 

[ihanhuono]

Jees... ei siinä mitään kun ei ole perhettä ja ikää 40++ tuli itselläkin vaihdettua suhteita aikoinaan ihan hyvästä syystä. Ei vaan enää viitsi..

 

[Love me tender]

"ai käteen":
Näen ihanan pyöreän pyllyn ja hennot hartiat vierelläni. Vielä kun näen kauniit poskipäät ja ilmeikkään ihanan suun, huomaan olevani kova kuin muuri.

Miksi tämän kaiken vaihtaisin mielikuviin tai haaveisiin. Miksi tyytyisin painomusteen tympeään tuoksuun tai näytön huonoon toistoon, kun voin nauttia Giorgio Armanilla pestyä ihanaa vartaloa.

Sormeni eivät halua sitä omaa. Ne ovat kuin nippu kyrpiä, ne janoavat naista.

Hmm. Se lähti pariksi päiväksi reissuun, joten siitä tämä vuodatus. Panen sen hengiltä, kun tulee takaisin.

Tämä tehosi! Tulin ihan kateelliseksi sille, joka on ajatuksen kohteena. Voisin minäkin naisena viihtyä "noin huonossa suhteessa", jossa mies lupaa panna hengiltä!

 

[ellinoora]

Joo,kyllä ne mielipiteet muuttuvat kun ikää tulee vähänlisää.
Säälittää ne perheelliset,jotka ovat juuri ap:n kuvailemassa tilanteessa.Hyväja osuva kirjoitus, juuri noin se useasti menee.
Miksi muuten aina yleistetään sinkkujen olevan vastuuntunnottomia,laiskoja,suhdehaluittomia seksinnälkäisiä petoja?
Siksi, että sellainen ihminen joka tällaista mielipidettä ylläpitää on itse elänyt juuri tällaista elämää.
Toisaalta, sen pettävän,hakkaavan,mustasukkaisen yms. puolison jonka kanssa lapset on tehty on jokainen itse valinnut. Ei säälitä, naurattaa pikemminkin. Sitä saa mitä tilaa. Moni kulissi päältä kaunis.

 

[ai käteen]

Lujasti se tukisti molemmilla käsillään mua, kun olimme kuolonväristyksissä. Hymyillen vain sen muistan, kun aamulla onnellisena valoja sammuttelin.

Olipa unipiikki. Kai oikea yliannos.

Laitoin hyvät aamiaiset. Kävimme suihkussa ja pujahdimme jälleen pussilakanan alle.

Nyt torilta hakemaan kalaa ja vihreätä

 

[Love me tender]

ai käteen,
taas olen ihan kade, kun on noin "huono suhde". Nuorempana minullakin oli tuollainen intohimonsuhde, jossa kyllä ihan oikeesti kävi lopulta huonosti, tosin vuosien päästä, kun mies ei enää pannut kuoliaaksi, oli vain muuten inhottava ja lopulta väkivaltainenkin. Minäkin aluksi tukistelin ja puristin tiukaan otteeseen, mutta myoöhemmin en enää väliitänyt.

Nyt olen ilman ja voin viikonlppuisin mennä pussilakanan alle , milloin haluan. Ja haluttaisikin oikein kovasti, mutta pitää vain mielikuvailla sitä, millaista oli joskus siinä huonossa suhteessa...

 

[ai käteen]

Love me tander
Ei nyt ollut tarkoitus prassailla, eikä tämä oikein kuulunut ketjun aiheeseenkaan. Tuli vain niin nopsaan, kun joku vertasi naista kätöseen.

No hmm, tiedäthän sinä mitä rakastunu kirjoittelee.

Olen myöskin oppirahat maksanut. Ei edellinen suhteeni kovin huono ollut jos verrataan sinun kohtaamaan väkivaltaan, tai muiden kokemiin suuriin ongelmiin (miehet velttoja ja ilkeitä)

Kasvoimme vain erillemme, kuin kaksi suurta oksaa. Oli paljon omia harrastuksia, luottamustoimia ym. ym. Ehkä tämä on selittelyä, mutta kun on kaksi täysin erilaista ihmistä, myös seksitarpeiltaan.

Siinä sitten äänenpainot kun alkoivat puolin ja toisin nousemaan, niin pakkasin ja lähdin.

Ei jäänyt mitään piikkiin, exä sai omansa ja minä sain ihanan teini-ikäisen tytäreni, kun päätti muuttaa perässä.

En ole "ilman", enkä huonossa suhteessa. En enää koskaan.

Toivon että löydät kivan ja hyväkätisen, sori, ei kun hyväkäytöksisen biolämmittimen talveksi.
Ja muille, jos ei asiat puhumalla parane, niin astukaa eteenpäin. Elämää on.

 

[Love me tender]

ai käteen,
mukava ote sinulla ainakin kirjoittamisessa.

Toisaalta ei voi koskaan tietää, mitä ilman jää, vaikka kuinka uskoisi, toivoisi ja rakastaisi.

Muuten, olisiko siellä parempaa tietoa, mistä hyväkätisen, hyväotteisen ja kestävän biolämmittimen saisi talveksi, miksei ympärivuotiseen jatkuvaan pitoonkin? Lampaanpökkimiä kyllä löytyy, mutta mieluiten haluaisin puhdasta, eläväistä luomua. Sellaista, joka panisi veren kiertämään pelkällä läsnäolollaan.

 

[ai käteen]

Love me tender
Tietoa? Se tulee kuin salama taivaalta, ilman minkäänlaista osoitetta. Rikkoo kaiken tieltään ja polttaa syvältä. Itse sain nämä megavoltit, kun olin jouluostoksilla vieraassa kaupungissa.

Siis ei hätää, pikkujoulut ovat ovella ja voit heittä ne pässinpökkimät jo nurkkaan.

Onnea