parasta varmaan luovuttaa...

[prkl]

noitten muksujen suhteen. musta tuntuu et viiminen 2 viikkoo on vaa tapeltu. poika 9vee tuli eilenki ku myrskyn merkki koulusta ja sano et pitäis men kaveria tapaamaan ja yritin kysyä et kuka semmonen on ja oli iha valmis repee toi poika. sit ksysin et onko tyttö ni sai kauheet kilarit ja löiu seinää ja huusi ja itki.
sit tyttö 8v oli isänsä kanssa illall kaupassa ja ei sit päässy jollekki tietyl paikal ni alko siel kaupan parkkiksel kollottaa mies kanto sen autoon kanto autosta kotii ja se parku tunnin huoneessaan. siis potki ja löi lattiaa ja kollotti vaa.
tänää aamul poika kaikist puhutteluista huolimatta oli aamul taas ku perseeseen ammuttu karhu, riiteli ja tönttäs mua nyrkillä käsivarteen (tän asian kanssa käyty perheneuvolat ym kaikki läpi) en tiedä...
ja kaikille epäilijöille, meillä on ihan tavallinen perhe, olemme parisuhteessa onnellisia, meillä on lasten kanssa mukavaa (paitsi nyt) pidetään kuria lapsille eikä pidetä vapaata kasvatusta että saisivat käyttäytyä miten lystäävät. lapsilla on liikunnalliset harrastukset, nukkuvat 12 h yössä, syövät hyvin, saavat kalamaksaöljyä, saavat paljon ja tuntuu et ne on kiittämättömiä, huutaa, kollottaa, tappelevat toistensa kanssa. niitten kanssa on pidetty aika ajoin palavereja ja on pidetty viikkokiltteyslistaa ja kaikkia paperipaskoja. viikkorahaa tai muuta, poijalla menee koulu mainiosti ja siitä kehuja. mikään EI VAAN RIITÄ! mä vaan sanoin kun vein ne äske kouluun et kun isä tulee hakee iltakerhosta ni mä lähen hotelliin. ei varmaa ollu kivasti sanottu mut jos tääl ois hyvä kylpylä tääl pikkupitäjäs, ni pakkaisin jo laukkuani.

 

[prkl]

nii se kaveri oli tyttö ketä piti tavata.

 

[nno]

Ai oikein 2 viikkoa ja mietit luovuttamista? Koita nyt vaan miettiä onko joku vialla. Kiusataanko koulussa? Saako tarpeeksi omaa aikaa? Saako tarpeeksi hellyyttä vanhemmilta? Jos kaikki on kunnossa niin ei auta kuin odottaa että menee ohi. Mutta älä nyt puhu lapsille mistään luovuttamisesta äläkä ajattele sellaista edes.

 

[prkl]

Ai oikein 2 viikkoa ja mietit luovuttamista? Koita nyt vaan miettiä onko joku vialla. Kiusataanko koulussa? Saako tarpeeksi omaa aikaa? Saako tarpeeksi hellyyttä vanhemmilta? Jos kaikki on kunnossa niin ei auta kuin odottaa että menee ohi. Mutta älä nyt puhu lapsille mistään luovuttamisesta äläkä ajattele sellaista edes.

pojan kanssa on ollu vaikeeta siis koko 9 vuotta. tosiaan tuo lyöminen ja raivostuu helposti. mut iha normaali se kuulemma on millimetrin pituisen pinnansa kanssa.
minua on kiusattu koulus ja oon tosi tarkka näistä kiusaamisista. en tie onko pojalle sit sanottu jotai ku joku tyttö nyt ilmeisesti on siihe ihastunu ja pyytäny tapaamiseen. kyl me siit eile illal saatii juteltua ja naurettiinki sitä tyttöjuttua, mut tänää tuli sit uusi asia ku ärsyttää pikkusisko ja sitä ja tätä. musta tuntuu et väsynei ne on vaikka ne nukkuu paljon. niil on paljon omaa aikaa mut sekin on tylsää ja sit täytyy alkaa ärsyttää muita, niil on puhelimet käytös ja saisivat soittaa kavereilleen mut ei! kyl vihasena tulee sanottua vähä kaikkee, ja kaduttaa se jälkeenpäin aj on hirveetä, mut en voi sille mitää siinä kohtaa ku poika pitää käsiä korvilla ku yritän puhua sille... niil on varmaa joku rutto.

 

[röppö]

Voi,kun meillä oliskin vaan kaksi viikkoa jatkunut tätä hullunmyllyä.
Kyllähän se käy hermoon välillä,mutta samalla rakastan tätä jatkuvaa mekastusta ja meteliä enkä enää osaisi elää ilman sitä.

Älä hyvä ihminen periksi anna.
Jutelkaa lasten kanssa niin,että lapsia kuunnellaan ja saavat kertoa jos on jotain mielen päälä,mutta älkää painostako.
Aina ei ole helppoa ja se tuskin helpottuu teini-iän saapuessa,mutta tukekaa miehesi kanssa toisianne,yhdessä pärjäätte perheenä.

Ehkäpä sitten vuosien päästä hekotatte näille tinttaroinneille yhdessä.

 

[prkl]

Voi,kun meillä oliskin vaan kaksi viikkoa jatkunut tätä hullunmyllyä.
Kyllähän se käy hermoon välillä,mutta samalla rakastan tätä jatkuvaa mekastusta ja meteliä enkä enää osaisi elää ilman sitä.

Älä hyvä ihminen periksi anna.
Jutelkaa lasten kanssa niin,että lapsia kuunnellaan ja saavat kertoa jos on jotain mielen päälä,mutta älkää painostako.
Aina ei ole helppoa ja se tuskin helpottuu teini-iän saapuessa,mutta tukekaa miehesi kanssa toisianne,yhdessä pärjäätte perheenä.

Ehkäpä sitten vuosien päästä hekotatte näille tinttaroinneille yhdessä.

oonhan mä huolissani. mä oon sanonu et koripallo pitää lopettaa jos se väsyttää noin paljon. ne ei tosiaa halua lopettaa. eilen miehelle sanoin et pojan pitää alkaa syömää jotai proteiinipitosempaa ku se on menny ihan tiukaksi. sil on täysin kivikova vatta ja kädet ja tuntuu et siin ei oo yhtää rasvaa tos pojas. ei oo sit kivaa ku semmonen puntti huitasee. se siis syö hyvin ja paljon, mut oon miettiny et tarviiko se jotai lisäravintoo.
tytöllä tuntuu olevan opiskelun kanssa jotai, mut siit on juteltu ja annettu aikaa. hän on menossa iloisella mielellä tukiopetukseen, ja se on ihan ok.mut en tie viel et painaako se asia koska siit on puhuttu paljon.

 

[Finla]

Mun veli on ollut samanlainen pienestä asti. Jossain vaiheessa me ei edes uskallettu katsoa siihen päin siskoni kanssa, tai tuli "turpaan". Jos äitini puuttui asiaan se pakkasi jo 10-vuotiaanakin reppunsa ja läks, oli jokusen päivän jossain, ei mitään tietoa missä, sit tuli takas ihan kun ei mitään.
Valitettavasti se ei ole siitä juuri muuttunut, edelleen yhtä äkkipikainen, suuttuu erittäin helposti jne. Toivottavasti sun pojalla vaan esiteineys nostaa päätään...

 

[prkl]

Mun veli on ollut samanlainen pienestä asti. Jossain vaiheessa me ei edes uskallettu katsoa siihen päin siskoni kanssa, tai tuli "turpaan". Jos äitini puuttui asiaan se pakkasi jo 10-vuotiaanakin reppunsa ja läks, oli jokusen päivän jossain, ei mitään tietoa missä, sit tuli takas ihan kun ei mitään.
Valitettavasti se ei ole siitä juuri muuttunut, edelleen yhtä äkkipikainen, suuttuu erittäin helposti jne. Toivottavasti sun pojalla vaan esiteineys nostaa päätään...

tätä mä pelkään ihan hirveästi. ja mä en pysty tekemään sille asialle mitään. kaikkea on yritetty. mut kuitenkin poika on vastuullinen ja ymmärtää oikean ja väärän mutta kun näkee punasta ni näkee punasta. mut onneksi ajan myötä nämä raiivarit on lyhentyneet ja hoksaa jo tekemisensä aika pian. ehkä vika on itsessä että pettyy niin suunnattomasti aina kun taas se löi vaikka tästä on puhuttu ja puhuttu suu kuiviin. ja oon yrittäny sille puhua ku se itkee joka hiton pikkuasiasta. se ei edes yritä nieleskellä itkuaan. vaikka ois jotai vieraita ni se alkaa ulvomaan jos ei saa vaikka jäätelöö heti ku haluu. se on vaan suoraan sanottuna noloa.