On pakko ollu opetella stressinsietokykyä, mutta sekin on perinnöllistä. Uuvuin tuossa muutama vuosi sitten ja voimat loppui, kun en pitänyt huolta itsestäni. Parasta on paloitella tekemättömät asiat tarpeeksi pieniksi ja painaa hommia koko ajan sopivasti, ettei tule ruuhkaa. Lasten ja omille sairauksille ei voi mitään, se on ollut pakko hyväksyä. Elämää ei voi täydellisesti hallita ja itselle pitää olla armollinen. Kaikkea ei tarvitse jaksaa eikä tehdä. kun olen stressaantunut, yöunet kaikkoavat ja sitten väsyttää entistä enemmän ja kaikiki tuntuu menev
än pieleen. Kun on löysempää, nukun paljon, ulkoilen ja luen hyää kirjaa. Ja juttelen elämästä ystävien ja miehen kanssa. monet asiat asettuvat mittasuhteisiin keskustelemala vertaistuen / samassa elämäntilanteessa olevien naisten kanssa ja möröt pienenevät.