Paras asento ponnistaa?

[Tiuku-78]

Mulla on 35. rv menossa ja h-hetki lähestyy uhkaavasti. Kyselen tässä teidän jo synnyttäneiden mielipiteitä ja kokemuksia parhaasta asennosta ponnistaa?? Mikä on miellyttävis ja missä tulis vähiten repeämiä? Ne mua pelottaa eniten... Jos tehdään episiotomia tai repeää muuten ja joudutaan tikkaamaan, jääkö se pimpsa erilaiseksi kuin ennen, väljemmäksi tai pahan tuntuiseksi seksin aikana...? Tyhmiä kysymyksiä mutta askarruttaa kuitenkin :ashamed:

 

[kateeks käy]

Moikka!

Ensimmäisen lapseni kohdalla ponnistin selällään ja se oli kyllä vihoviimeinen asento ponnistaa. Tuntui vain ettei vauva edennyt ollenkaan. Toisen lapseni kanssa olin melkein istuvassa asennossa jalat tietysti levällään koukussa edessä ja pitelin itseäni sukanvarsista kiinni ponnistaessani ja vauva tuli neljässä minuutissa ilman repeämiä ulos. Tästä syntymästä on vasta 9 päivää ja paikat on parantuneet todella hyvin. Kaikki normaalit päivärutiinit onnistuvat ilman mitään särkyjä ja kipuja. Se auttaa lapsen ulostuloon jos on istuvassa asennossa. Siinä on helpompikin ponnistaa. Hyvin sinulla kaikki menee. Ei kannata miettiä liikaa etukäteen synnytystä. Siinä kuitenkin toimitaan tilanteen mukaan ja ammatttilaiset huolehtivat sekä sinun että lapsesi hyvinvoinnista =)

 

[LisaMarie]

Mulla on kahdessa aikasemmasa synnytyksesä tullu pakonomainen tarve nousta seisoman, kun ponnistusvaihe on alkanu. Ekalla keralla kätilö määräsi takasin sänkyyn, ponnistus reilu 20 min ja tarvittiin leikkausta ja tikkejä.

Toisen tei "jakkaralla" eli jakkara oli jossain, mutta lähinnä seisoin, ponnistus 4 minuuttia, ei tikkejä. (ja vauva melkein kilon isompi kun ensimmäinen)

 

[äitee80]

molemmat lapset olen synnyttänyt puoli istuvassa asennossa ja se oli mun mielestä paras asento ponnistaa. Esikoisen synnytyksessä olin myös ennen ponnistusvaihetta synnytys jakkarassa, jota vauva tulisi alas päin. Pojan kohdalla 2 viikkoa sitte olin kyljelläni muutaman supituksen ajan jotta vauva tulisi alas päin.
Ite kätilö opasti et voisi muutaman supistuksen ajan olla kyljellään jota lapsi laskeutuisi, joten kyllä ne ammatti ihmiset auttaa sua siellä synnytyksessä!
Tsempiä synnytykseen! :hug:

 

[Ninniliina]

No olisin halunnut ponnistaa jakkaralla tai pystymmässä asennossa kun ajatus oli se, että eiköhän se vauva tulis helpommin ulos kun olis pystymmässä. En kuitenkaan ollu enää siinä vaihesssa kommunikointikykyinen kun sitä kysyttiin ja mieskään ei muistanu, vaikka oltiin asiasta keskusteltu. Tais olla sitten h-htekellä muut asiat mielessä.
Ponnistin sitten puoliksi istumassa käsillä polvitaipeista kiinnipitäen. Jouduttiin tekemään episiotomia. En olis sitä halunnu, joten onneks kätilö ei mitään sanonu, leikkasi vaan.
Synnytyksestä vasta 7 viikkoa, joten en osaa sanoa, miten leikkaaminen vaikuttaa. Mutta jotenkin kauheen vaikea hyväksyä tätä uutta kehoa, johon synnytys ja raskaus ovat jättäneet pysyvät jäljet. Ei tunnu omalta.

Joka tapauksessa: synnytystä kannatta miettiä etukäteen, toiveita voi esittää ja ne kannattaa kirjottaa paperille.
Ja jos haluaa synnyttää pystyssä tai jakkaralla, niin sillon ei yleensä episiotomiaa tehdä, koska ovat asentoina hankalia tuole toimenpiteelle.
Tärkeintä on kuitenkin, ettei suunnittele liikaa, on valmis luopumaan toiveistaan ja kuuntelee, mitä kätilöt sanoo. Ne on kuitenkin ammattilaisia. Mutta tietysti täytyy kuunneella myös omia tuntemuksia, eli jos tuntuu siltä, että homma tökkii tosi pahasti, niin yrittää ilmaista sen. Mikä on tosin helpommin sanottu kuin tehty siinä vaiheessa

Synnytys oli ehdottomasti elämäni hienoin kokemus. Sattuihan se ja ihan tuhottomasti, mutta siitä huolimatta siitä jääneet muistot ovat kauniita ja positiivisia. Näin jälkeenpäin se tuntuu jopa helpolta synnytykseltä. Itse asiassa juuri ponnistaminen oli avautumisvaiheen kipuhelvetin jälkeen lähes kivutonta, helppoa ja todella vapauttavaa kun sai lopulta tehdä jotain.

Voimia
:hug:

 

[taustalla]

esikoisen synnytyksessä olin jonkun aikaa polvillaan sängyn päällä. Nojasin sängyn päätyyn. kun pää alkoi tulla siirryin istumaan siihen sängylle puoli-istuvaan asentoon. ei tullu mitään repeytymiä eikä tikkejä tarvinnut ollenkaan. istumaan ja kävelemään pystyin heti ihan normaalisti.
hyvä miettiä hieman etukäteen omia toiveita mut kuitenkin luottamaan kätilöön ja olemaan valmis joustamaan omissa haluissa. eihän sitä etukäteen voi tietää miten asiat menee ja miltä itsestä tuntuu..

 

[Hay-D harmaana]

ööö, oonko vähän tyhmä, kun mun tietääkseni uudelleen synnyttäjät selviää urakasta vähän helpommalla kuin ekalla kerralla, asennosta riippumatta. Ajattelin vaan kun tuossa jotkut kehuivat kaikkea muuta kuin makaavaa/puoli-istuvaa asentoa. Faktahan on se että suurin osa ensi-synnyttäjistä ponnistaa selällään sängyllä. Toinen fakta on se että ensimmäinen synnytys on lähes poikkeuksetta vaikein. Joten ihmiset mielestäni liikaa yleistää, että ponnistuksen kesto riippuu asennosta. Jos ihminen joka on vaikeuksien kautta ponnistanut esikkonsa maailmaan makuultaan, synnyttäisi uudestaan makuultaan, niin luultavasti toinen synnytys sujuisi sutjakammin. Tuliko tää mun ajatuksen juoksu nyt tarpeeksi sekavasti Kysykää jos että saaneet selvää.

 

[HuliHumppanpuli]

puoli-istuva asento ollut paras kummassakin synnytyksessä

 

[Krisse-80]

Mä ponnistin selällään ja oli ihan hyvä asento, kun vauva oli pieni. Jakkaralla en ois elämäni päivänä voinut kuvitella ponnistavani!! (Supparit tuntui pyllyssä ja istuminenki teki hemmetin kipeää koko synnytyksen ajan...)

Alapää on ihan samanlainen ku ennenki. Mulle tuli pari pientä repeemää, mut paranivat nopsaan. Nyt 4 kk synnytyksen jälkeen tuntuu, niinku ei ois ikinä synnyttänytkään!

 

[norrsu harmaana]

Minä ponnistin meidän tytyn maailmaan puoli-istuvassa niin, että kätilö ja lääkäri pitivät minun jaloistani kiinni, jotta sain kunnon tuen ja ponnistuksen aikaiseksi! Minulta leikattiin väliliha mutta muita repeämiä ei tullut! Ponnistusvaihe kesti 13 min joten oli todella iisi ! Suosittelen!

 

[taustalla]

Minä synnytin kakkosen kylkiasennossa niin, että mies piti ylemmästä jalasta(koukussa) kiinni. Erinomainen asento, ei painanut yhtään häntäluuta tai lantiota. Ekassa puoli-istuva 'sukka-asento' ei tuntunut ollenkaan hyvältä, mutta en jaksanut enää siihen puuttua, kunhan vaan syntyy..

 

[Tiitsukka]

Eipä siinä oikein ehtinyt mallailemaan erilaisia asentoja, kun oli vähän kiire. Kätilö yritti ehdottaa, että nostaisin jalat koukkuun ja pitäisin sukista kiinni, mutta kun supistukset olivat muistaakseni kokonaan selän puolella, ehdotus ei saanut minulta kannatusta, sattui niin pe...leesti. Kylkiasentoa kokeilin sen verran, ettei siitä tullut sitten yhtään mitään ja tyttö tuli sitten pihalle siinä puoli-istuvassa asennossa, kun se tuntui siihen hätään parhaimmalta. En nyt osaa sanoa tämän yhden kokemuksen perusteella, mikä asento on hyvä. Sen muistan ennen kuin ehdittiin kotoa lähteä, että suihkussa supistukset lieventyivät selvästi. Mutta ei sitä enää sairaalassa ehtinyt pulahdella minnekään.

Niin ja leikattiin ja tikattiin, mutta en ole huomannut mitään rajoituksia. Synnytyksestä nyt 4 kk. Jos joku muutos on tapahtunut, niin seksi tuntuu minusta nyt paremmalta synnytyksen jälkeen. =) Ja miehen mielestä paikat eivät muutenkaan ole muuttuneet esim. löysemmiksi, eikä kyllä minunkaan mielestä.

Eikun tsemppiä vaan koitokseen! Loppujen lopuksi se on koko ihmiselämään verrattuna nopeasti ohi.

 

[haisu]

Puoli-istuvassa asennossa kumpiki, mutta ei minun tahdosta, vaan kätilöiden. Siinä vaiheessa, ku ponnistus on alkanu, ei oo tullu mieleen enää sanoa niille mitään toiveita, vaikka olisinki halunnu kyykyssä synnyttää. Ekasta jouduttiin leikkaamaan iso epistomia, mutta kahessa viikossa olin jo parantunu, ja hitusvinkula tuli vain tiukemmaksi, liekkö kätilö laittanu parit ylimääräset tikit Toisesta ei tullu repeämiä eikä tarvinu saksiakkaan, mutta oliki ekaa pienempi. Ja ponnistukset kesti 1h10min ja 15min

 

[Kaksi synnyttänyt]

Ensimmäinen polvillaan, sängyn pääty nostettu ylös ja siihen nojaten, Todella ihana, rentouttava asento.
Sit päätin että seuraavalla kerralla teen samalla tavalla, mutta kuinkas kävikään, selällään synnytin toisen. Istuskelin kiikkustuolissa ponnistamiseen asti ja hyvä kun ehdin sänkyyn niin jo rupes ponnistuttamaan, kaksi työntöä, lapsi oli pihalla.
Eli mun mielestä ei voi oikeen etukäteen suunnitella miten ponnistaa lapsen ulos, se tulee sen tilanteen mukaan.
Toki jos pitkä avaantumisvaihe niin voi kokeilla eriasentoja siinä samalla ja löytää sen itselle sopivimman.
Tuossa ensimmäisessä synnytyksessä repesin todella pahasti ja toisessa kuuden tikin verran.

 

[tintti84]

mä ponnistin puoli-istuvassa asennossa ja pidin sukan varsista kii.
En revenny juuri ollenkaan. vain 4 tikkiä laitettiin, mut aluksi ne mietti et tarviiko ollenkaan. Ponnistus kesti tunnin sen takia ku vauvan pää oli jotenki vinosti tulossa.
Mulla ainaki hyvin äkkiä unohtu ne omat toiveet siin synnytyksessä ja luotin ihan täysiä kätilöön...on se semmonen tilanne et ei omat aivot ehi kovin asioita järkeileen =)
Ihana kokemus ja toivoisin et pääsisin jo toista odottaan =)
Onnea synnytykseen!

 

[siru]

Kaksi ekaa puoli-istuvassa ihan hyvin tulivat. Kolmannen synnytin polvillaan sängyn päätyyn nojaten ja tuli ehkä parhaiten vaikka kilon isompi kun edelliset. Episiotoma/pieni repeämä vain ekalta...

 

[taustalla]

\

ööö, oonko vähän tyhmä, kun mun tietääkseni uudelleen synnyttäjät selviää urakasta vähän helpommalla kuin ekalla kerralla, asennosta riippumatta. Ajattelin vaan kun tuossa jotkut kehuivat kaikkea muuta kuin makaavaa/puoli-istuvaa asentoa. Faktahan on se että suurin osa ensi-synnyttäjistä ponnistaa selällään sängyllä. Toinen fakta on se että ensimmäinen synnytys on lähes poikkeuksetta vaikein. Joten ihmiset mielestäni liikaa yleistää, että ponnistuksen kesto riippuu asennosta. Jos ihminen joka on vaikeuksien kautta ponnistanut esikkonsa maailmaan makuultaan, synnyttäisi uudestaan makuultaan, niin luultavasti toinen synnytys sujuisi sutjakammin. Tuliko tää mun ajatuksen juoksu nyt tarpeeksi sekavasti Kysykää jos että saaneet selvää.

Välttämättä uudelleensynnyttäjät eivät selviä urakasta yhtään sen helpommalla kuin ensisynnyttäjät. Ensimmäinen synnytys on usein pisin mutta ei välttämättä vaikein. Fakta on kuitenkin se että uudelleensynnyttäjien kudokset ovat myötäävempiä kuin ensisynnyttäjien ja siitä johtuen välilihanleikkausta tarvitaan harvemmin ja harvemmin tulee myös repeämiä. Asennolla on sikäli merkitystä että pystyasennossa ponnistaminen kyllä auttaa lasta syntymään nopeammin ( perustuu ihan painovoimaan). Makuuasennossa joutuu ponnistamaan lapsen ns. ylämäkeen. On totta että ensisynnyttäjät useammin ponnistavat makuultaan ja tämä saattaa johtua siitä että ensisynnyttäjät saavat useammin epiduraalipuudutuksia, joka usein vaikuttaa ponnistusasentoon.