En oikeen tiennyt minne kirjoittaa ja ajattelin aloittaa kokonaan uuden keskustelun.
olen 27.v ja mieheni 28.v... minulla edellisestä liitosta poika reilu 4.v ja nyt sitten reilu vuosi yritetty saada raskautta alulle.
Lääkärissä käyty lapsettomuuden johdosta ja otettu verikokeet yms. ja tietysti klamydia ja papakoe siinä samassa.
Verikokeissa ei siis mitään ihmeellistä ollut, kaikki kuulema lääkärin mukaan kunnossa, MUTTA papaluokka 3 ja nyt sitten jatko seurantaan ja tutkimuksiin sairaalaan, kunhan nyt tulisi sinne kutsukirje.
Klamydiaa ei ole ja nykyisellä miehelläni ei ole lapsia ennestään, mutta on saattanut raskaaksi edellisen naisensa, tosin raskaus päättyi spontaaniin keskenmenoon.
Minulla takana hurja historia... 2 spontaania keskenmenoa (rv 6 ja rv 9), tuulimunaraskaus (keskeytetty rv.14+3), kohdunulkoinen raskaus ( vasemmassa munatorvessa keskeytetty rv.6+2)... ja sitten normaali raskaus josta syntynyt poika... tosin pojalla todettu raskaudenaikana saatu elinikäinen vamma. :'(
Koskaan ei keskenmenojani ole tutkittu mistä johtuvat tai syntyvät. Mutta nyt vaan on pelko jos ei enää pikkusisarusta saadakaan alulle, kun on ollut näin kivinen tie muutenkin jo.
Mieheni siittiöt tutkittu moneen otteeseen ja muutenkin käy 3.v välein seurannassa lapsena väärin tehdyn leikkauksen vuoksi.
Nyt siis kaipaankin kohtalotovereita niistä joilla ollut tuo papaluokka 3... vaikuttaako se raskautumiseen??? Näin lääkäri ainakin sanoi, että epäilee tuon vaikuttavan ainakin osittain sekundaariseen lapsettomuuteemme. :'(
Olisi kiva jos joku viitsisi jutustella aiheesta tai kertoa omia kokemuksiaan....jotenkin tuntuu, että olen tämän asian kanssa "yksin" vaikka mieheni haluaa lasta yhtä paljon kuin minäkin jollei enemmänkin.
En edes tiedä mitä pitää "vaatia", kun sairaalalle pääsen jatko tutkimuksiin... kiertoni on säännöllinen 28-30 pv. , ovulaatio tapahtuu ainakin tikkujen ja kipujen mukaan kierron puolivälissä joka kuukausi, olen normaalipainoinen ja syön ja liikun hyvin, alkoholia en juurikaan koskaan käytä ja tupakointikin on jo jäänyt.
Auttaakohan tilanteeseemme mikään lääke aluksi tms... ?1?
olen 27.v ja mieheni 28.v... minulla edellisestä liitosta poika reilu 4.v ja nyt sitten reilu vuosi yritetty saada raskautta alulle.
Lääkärissä käyty lapsettomuuden johdosta ja otettu verikokeet yms. ja tietysti klamydia ja papakoe siinä samassa.
Verikokeissa ei siis mitään ihmeellistä ollut, kaikki kuulema lääkärin mukaan kunnossa, MUTTA papaluokka 3 ja nyt sitten jatko seurantaan ja tutkimuksiin sairaalaan, kunhan nyt tulisi sinne kutsukirje.
Klamydiaa ei ole ja nykyisellä miehelläni ei ole lapsia ennestään, mutta on saattanut raskaaksi edellisen naisensa, tosin raskaus päättyi spontaaniin keskenmenoon.
Minulla takana hurja historia... 2 spontaania keskenmenoa (rv 6 ja rv 9), tuulimunaraskaus (keskeytetty rv.14+3), kohdunulkoinen raskaus ( vasemmassa munatorvessa keskeytetty rv.6+2)... ja sitten normaali raskaus josta syntynyt poika... tosin pojalla todettu raskaudenaikana saatu elinikäinen vamma. :'(
Koskaan ei keskenmenojani ole tutkittu mistä johtuvat tai syntyvät. Mutta nyt vaan on pelko jos ei enää pikkusisarusta saadakaan alulle, kun on ollut näin kivinen tie muutenkin jo.
Mieheni siittiöt tutkittu moneen otteeseen ja muutenkin käy 3.v välein seurannassa lapsena väärin tehdyn leikkauksen vuoksi.
Nyt siis kaipaankin kohtalotovereita niistä joilla ollut tuo papaluokka 3... vaikuttaako se raskautumiseen???
Näin lääkäri ainakin sanoi, että epäilee tuon vaikuttavan ainakin osittain sekundaariseen lapsettomuuteemme. :'( Olisi kiva jos joku viitsisi jutustella aiheesta tai kertoa omia kokemuksiaan....jotenkin tuntuu, että olen tämän asian kanssa "yksin" vaikka mieheni haluaa lasta yhtä paljon kuin minäkin jollei enemmänkin.
En edes tiedä mitä pitää "vaatia", kun sairaalalle pääsen jatko tutkimuksiin... kiertoni on säännöllinen 28-30 pv. , ovulaatio tapahtuu ainakin tikkujen ja kipujen mukaan kierron puolivälissä joka kuukausi, olen normaalipainoinen ja syön ja liikun hyvin, alkoholia en juurikaan koskaan käytä ja tupakointikin on jo jäänyt.
Auttaakohan tilanteeseemme mikään lääke aluksi tms... ?1?