paniikkikohtaus lapsella

elikkä onkos täällä kellään jolla lapsella olisi paniikkikohatuksia?
olisi kiva kuulla miten teidän arki sujuu?ovatko miten helpottanut?

meidän 9v tyttö kärsii niistä ja tuntuu,että vaan pahenee..pelottaa taas koulun alotus ja vielä uuteen kouluun menee..kevät oli niin raskasta kun lähes joka päivä koulussa sai kohtauksen..silloin emme tienneet vielä et oli kyse paniikkikohtauksista.

tyttöniei käytä lääkkeitä ja olen aina ollut niitä vastaan,mutta alan oleen väsynyt ja jos koulun käynti ei suju nii sitten kyllä alan harkita.koulussa on aina pärjännyt ja on luokkansa parhaimpia.

arki on niin raskasta kun ei neiti suostu lähtee oikein mihkää jasit kun saan paperi pussin kanssa lähtee niin sit kyl on hauskaa,mutta selkeesti itse sitä kohtauksen tuloa pelkää niin paljon että mielummin on kotona.
ei harrasta eikä mene kavereille..

 

Olisiskohan meilläkin kyse tuosta?Tosin saa vaan kotona näitä kohtauksia. Olis kiva kuulla millaisia teillä se ovat? Ja mistä ne yleensä alkavat? Meillä tyttö kans 9 v.

 

no aloin kiinnittää huomiota kun opettaja soitti että tyttärelläni on mahakipeä.kuitattiin vaan sillä että jännittää jotain.tyttöni ei osannu siihen mitään oikein sanoa että jännittääkö joku..mahakivut alkoi vaan yleistyä ja ne voimistua mukaan tuli tärinää tai pahoinvointia,eli alkoi jo olee hyvin fyysisiä.kesänloman alussa kun näin itse kohtauksen uimarannalla tajusin että kyse saattaa olla paniikkikohtauksesta.

ne ovat tulleet tilanteessa kun on pitänyt lähteä johonkin tai jos on pitäny lähtee esim.mummon kans lintsille.
on ollut niinkin että kahteen viikkoon ei pystyty kulkee bussilla kun se oli hälle niin yilvoimaista.aina kun saavuttii bussipysäkille niin vähän ajan kuluttua alkoi mahakivut sitten alkaa tuntua et oksennustulee sitten itketää ja pahimmas tapaukses menee yli hysteeriseksi.

onneksi bussi jutusta päästiin,kun joudumme vain yleisillä menee kun ei ole autoa..

 

meille psykiatri sanoi että paniikkikohtaukset tulevat kun ei osata käsitellä pelko tilaansa oikein..

onneksi olimme jo kuuluneet perheneuvolaan ja he antoivat hyvälle lasten psykiatrille ajan.
p.neuvolaan oltiin menty,kun tyttöni oli saanut itkukohtauksii joissa mollasi itseänsä ja luuli ettei hänestä kukaan välitä.

siis vaik tytölläni on kavereita ja on jopa suosittu.on vaan hyvin pikkuvanha ja miettii paljon asioita ja on fiksu.

nyt ymmärrän ja osaan myös itse puuttua asioihin..suosittelen perheneuvolaa sielä on hyvä puhua jne.

 

Harmittaa nähdä että niin nuorena tulee jo kohtauksia. Tiedän että tämä on vanha keskustelu, mutta kirjoitan kuitenkin jos joku muu jolla on lapsia sattuu lukemaan tämän.

Itse kärsin kohtauksista useamman vuoden. Sain vaikka mitä lääkkeitä ja kävin kaikenlaisilla psykiatreilla (joilla ei itse koskaan ole ollut kohtauksia - pläh) ja en saanut mitään apua niistä.

Satuin lukemaan kirjan jonka saa Paniikkikohtaus.com - Paniikkikohtauksen ja paniikkihäiriön nopea hoito osoitteesta ja kohtaukset loppu samana päivänä, sain kyllä kohtauksen alkavia tunteita vielä viikon, mutta en enempää. Tekniikka on erittäin helppo laittaa toimimaan, mutta valitettavasti kirja oli vain Englanniksi - suosittelen sitä silti. Pyydä vaikka joku joka osaa Enkkuu lukemaan se.

Kohtauksia on vaikee ymmärtää ellei niistä ole itse kärsinyt. En tiedä osaanko selittää asiaa yhtä hyvin tässä kuin kirjassa on kerrottu, mutta yritän hiukan:

Ensinnäkin, itse kohtauksista ei ole vaaraa. Useimmissa tapauksissa ne alkaa väsymyksestä, joko fyysisestä, henkisestä tai psykologista. Kun jokin näistä aluesta tulee liian väsyneeksi, vartalo tulee hyvin herkäksi. Tämän jälkeen vartalon normaalit toiminnat alkavat tuntua erikoisilta tai epänormaaleilta - ja tuntuu siltä kuin vartalo olisi vaarassa. Tästä alkaa 'flight or fight' reaktio (eli kun olet vaarassa niin joka tappelet tai juokset, ja kovaa). Mutta kun et tiedä missä vaara on niin on vaikee reakoida. Kun tämä tapahtuu niin vartalo päästää adrenaliinia elimistöön ja sydän lähtee pumppaa kovaa tahtia. On suuri lista muistakin oireista, kuten pahoinvointi, hikoilu, käsien puutuminen, jne.

Kun pieninkin oire esiintyy, heti luulet että kohtaus on tulossa ja alat pelkäämään sitä - ja vartalosi vapauttaa adrenaliinia. Mutta kun oireita esiintyy tai kohtaus on tulossa, etkä pelkää sitä, niin tilanne ei kehity kohtaukseksi.

Valitettavasti en paremmin osaa selittää. Olen antanut saman kirjan jo kuudelle ystävälleni ja jokaiselta on loppunut kohtaukset viikon sisällä, eikä niitä ole tullut sen jälkeen. Se on oikeasti niin typärän helppo menetelmä ja toimii niin tehokkaasti että haluisin tiedon olevan julki.. olisin säästäny vuosia jos lääkäri olisi antanut sen heti kääsiin. Paniikkikohtaus on pahin asia mitä minulle on koskaan tapahtanunut ja en voi parempaa menetelmää suositella kun ton kirjan lukimista. Toivon että tästä oli apua.