"paniikkikohtaus lääke"-vertailu

[Tintti]

Mä kärsin justiin saman laisista vaivoista, maha kuralle jos pitää lähteä jonnekin ja se pyörtymisen tunne kaupoissa.
Mä menin lääkäriin kun mulla oli pää kipeä jatkuvasti ja sitten kerroin myös että epäilen itse että minulla on paniikki kohtauksia ja että mikreeni.
Lääkäri kirjoitti mikreeni lääkkeet ja nukahtamis lääkkeitä koska en meinaa päästä uneen yöllä kun 1 vuotias poikani heräilee yöllä vielä välistä neljäkin kertaa,
ja sitten lääkäri kehui minulle että minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja kehoitti minua menemään puhumaan asiasta,
no sehän ei sopinut minulle että minullako masennus ja se vasta oli pelottavaa kertoa miehelleni kun hän aina mollaa ja huutaa kun olemme lähdössä jonnekin niin mä olen sanonut että mun maha on sekasin niin mieheni on sanonut että niinpä tietysti ja nyt kun mulle on aika mielen terveys toimistoon että pääsisin puhumaan niin mieheni ei tue eikä muka kerkeä puhumaan kanssani asiasta vaikka mä haluaisin puhua ja että mieheni ymmärtäisi että on kysymys mun terveydestä.
Ja se hirvittää miestäni että jos sen äiti saa tietää että sen minijä käy mielen terveys toimistossa. Nyt kun itse olen ruvennut ajattelemaan asiaa niin kyllä se niin on että synnytyksen jälkeen viisi kuukautta niin silloin mun paniikki kohtaukset ja jatkuva pää kipu ja jatkuva väsyminen voi johtua. eli kokeilen nyt sitten tuota jos se vika onkin korvien välissä! :xmas:

 

[Laatikkokaupalla]

Olipas mielenkiintoista..Itse olen kituuttanut nyt vuoden verran ja en tiedä mistä se on oikeen lähtöisin mutta kaupassa mulla on tullut aivan kauhee olo ja tuntuu että happi ei kulje..no joskus kaupassa on hyvä olla, jaksaa shoppailla..välillä se olo tulee autossa, tiskatessa...olenkin miettinyt että onko se paniikkikohtaus vai mikä..välillä pelkään jotain sattuvan mulle vaikka tiedän että ympärillä on ihmisisä jotka auttaa..mut jotenkin mun elimistö ei ole voinut hyvin. Illalla sit ajattelin että olisko se närästystä kun tuntuu että happi loppuu vaikka kuinka se kulkis hyvin ja se puristava tunne ja sitä kautta meinaa tulla paniikkikohtaus..Uskokaa tai älkää, mutta otin rennien ja mun olo helpottu todella paljon! Nyt ajattelin kokeilla jonkun aikaa sitä..eli olen sitä mieltä että jostain se paniikkikohtaus on lähtösin eli pitäis keksii että miksi se tulee ja yrittää sitä kautta hoitaa...noh, jos en sitä itse löydä niin joudun menee kyl lekurille. Mulla vaikuttaa kuitenkin jo työn tekoonkin..Miehelle kertominenkin voisi helpottaa mutta kun ei pysty kertoo kellekkään kun hävettää!
Noh, tää kyl helpotti jo!Kiitos..laittakaahan joku kerhon pystyyn paniikkihäiriö-nimellä niin kirjoitellaan siellä..

 

[haloo]

onko täällä astmaatikkoja joilla pan.häiriö?itse olen ja äitini tos eilen soitteli kun yhdes lehdes juttu uusista tutkimuksista jonka mukaan astmaatikko sairastuu pan.häiriöön 4kertaa todennäköisemmin. ja pan.häiriöinen sairastuu astmaan 6 kertaa todennäköisemmin. et nekin vois kulkea käsikädessä, onpa hienoo....

 

[Kuule]

\

Itselleni lääkäri määräsi n.vuosi sitten oxamin nimistä lääkettä,-mitä en vielä tänäkään päivänä ole uskaltautunut aloittamaan.
Pelkona lähinnä on jos tulee jotain sivuvaikutuksia,kuten painonnousu jne
Itse olen joutunut käyttämään Oxaminia15mg 1-3pvässä koko raskaus ja nyt imetys ajan. Auttaa paljon, ja jaksan paremmin olla lasten kanssa. Ei mitään paino ongelmia, päin vaistoin olen jo samoissa lukemissa kun ennen raskautta. Ovat suht mietoja lääkkeitä ja vieroitus helpompaa kun muista bentsoista, jos vieroitusta tarvit. itse en koe tarvitsevani, kun pystyn hyvin viikomkin olemaan ilman eikä minkäänlaisia vieroitusoireita,

 

[jomä]

\

Itse olen kans lukenut paljon tuosta luontaistuotteesta...
Joma! kuinka nopeaa sulla alkoi vaikuttaa tuo?
itse olen ostamassa sitä..itselläni lievää masista kai ja paniikkioire tuntemuksia...joskus ollut pahemminki..siksi nyt siis pelkään että tulee kaikki takas ja en haluais...lääkkeitä en jaksais taas alkaa nieleen..kun imetänki..

Olen nyt käyttänyt E-EPAa jotain 3 liuskaa ja kyllä vaikutus on jo alkanut..mutta tuttuni piti syödä valmistetta pari-kolme kk ennenkun alkoi vaikuttamaan,yksilöllistä tämäkin siis.Ja minä otan 2tablettia pvässä 500mg E-EPAa.

 

[taustalla]

\

Hei.
Voisiko joku auttaa. Olen kolmen pienen lapsen äiti. Tänään kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli joku kauhea kohtaus. Olin iloisella mielin leiponut nelivuotiaan kanssa ja sitten rupesimme lukemaan satua Yhtä äkkiä alkoi tulla kamala olo. Ihan kuin oisin sekoamassa. Hoin vain,että mikä minulla on. Sitten alkoi pelottaa lapsen kanssa olo. Tuli tunne,että voisin tehdä jotain kauheaa, pelotti olla lapsen kanssa. Olin aivan hädissäni. Kohtaus meni pian ohi, mutta pari tuntia myöhemmin iski täydellä teholla. Onneksi kaapissa oli joitain vanhoja lääkkeitä, joita olin kymmenen vuotta sitten saanut lentopelkoon. Kohtaus on nyt ohi, mutta kamala pelko jäi. Onko joku kokenut samaa...
Olen tosi kiitollinen vastauksista

on pakko vastata tähän sinun viestiisi, itse sain samanlaisen kohtauksen vuosi sitten mutta pelon kohde oli mieheni, että häntä muka jotenkin satuttaisin-rakkain ihminen mitä koskaan voisin elämääni kuvitella!! en ikinä vahingoittaisi häntä. luin netistä että nämä tällaiset pelko/ahdistustilat olis paniikkihäiriöitä ja että nämä kauhukuva ns. katastrofimielikuvia. eli että pelkää sitä kaikkein pahinta mahdollista asiaa mitä vaan vois ikinä kuvitella tapahtuvan. kävin lääkärissä kun kamalat vapina ja ahdistuskohtaukset eivät alkaneet mennä ohi, jopa syöminen oli vaikeaa koska maha oli jännityksestä krampissa koko ajan. lääkäri määräsi rauhottavaa akuuttiin kohtaukseen ja sanoi että jos jatkuu, niin sitten katsotaan jatkuva lääkitys. sain myös propralia sydämen tykytyksiin joita sitten otinkin, rauhoittivat sydämen sykettä ja sitäkautta myös mieltä, vaikka ei olekaan rauhoittava lääke. itse rauhottavat jätin syömättä koska tieto siitä että niihin olisi voinut jäädä koukkuun kammoksutti liikaa.
meillä on äidillä paniikkihäiriötä ollut samassa iässä (itse olin silloin 23v.) ja nyt viime keväänä myös parikymppinen veljeni sairastui näihin. hänellä tosin on nyt lääkitys päällä ja pärjää kovinkin hyvin asian kanssa.
itse jätin lääkkeet ja psyykkasin itseäni että kaikki on ihan oikeasti hyvin että mihinkään hätään ja pelkoon ei ole todellista syytä! se oli kova koulu.
tajusin että stressi, mahdollinen omantunnon vaiva tms laukaisee paniikkihäiriöitä. ainakin itsellä teki niin. lisättynä siihen vielä se että se on periytyvää.
puhu miehellesi , ei kannata jäädä yksin olon kanssa. vaikka mies ei oikein ymmärtäisikään, sano että auttaa että saa purkaa pahaa oloa. oma mies oli ihanasti tukena vaikka kerroin pelkoni kovinkin yksityiskohtaisesti, halasi vain ja sanoi että kaikki on hyvin. rakastan häntä! tsemppiä sinulle olosi kanssa, kyllä se ajan kanssa menee ohitse. itsellä meni n. puolivuotta ennenkuin pystyin sanomaan vahvana että nyt on kaikki hyvin. olen 33vkolla raskaana, onnellista odotusta ollut koko aika, eikä yhtään kohtausta enään pitkään aikaan! asiaan on paljon hoitokeinoja, itse pääsin siitä ilman lääkkeitä, veli ei. kannattaa käydä juttelemassa tutun lääkärin/hoitajan kanssa, eivät ne hulluksi leimaa. -mamma-

 

[nosto]

esille =)

 

[mie]

niin, kyllä paniikista voi selviytyä tai ainakin sen kanssa voi oppia elämään. mun historiani lyhyesti on se, että sairastuin pakko-oireiseen/paniikkihäiriöön noin 10v sitten. se oli aivan kamalaa aikaa. olin sairaalassakin lyhyitä aikoja ja poukkoilin sinnen tänne. hain apua vyöhyketerapiasta ja homeopatiasta. ne auttoivatkin tiettyyn pisteeseen asti, mutta paljastavia hoitomuotoja kun ovat, niin alkoivat kuokkia minusta esille liian rajuja reaktioita. aloitin seroxat-lääkityksen 2000 keväällä ja sen jälkeen olen voinut noin tuhat kertaa paremmin. lääke osui kerralla kohdalleen, toki alkuviikot olivat vaikeita, koska lääkityksen aloittaminen hetkellisesti voimistaa oireilua.

lääkettä syön edelleen, normaaliannostuksena mulla 20mg päivässä, tarvittaessa nostan itse annostusta, koska on jo niin tuttu lääke ja tiedän, kuinka siihen reagoin. olen saanut ja imettänyt kaksi tervettä lasta lääkettä syöden, raskausaikana jopa isompaa annostusta syöden, mutta nämä tietenkin lääkärin luvalla. mulla on loistava psykiatri, johon olen tarvittaessa yhteydessä, olen työelämässä ja voisinpa sanoa, että olen elämässäni oikein onnellinen, ja vaikeuksista hyvin paljon oppinut ihminen.

mutta todellakin tiedän, mitä tuo panikoiminen voi pahimmillaan olla. voimia teille kaikille, muistakaa, että minkä enemmän paniikkia yrittää juosta karkuun, sen vahvempana ja varmemmin se tulee. kun jäät oikein odottamaan kohtausta ja annat sille luvan tulla, huomaat pian, ettei se tulekaan niin voimakkaana!

 

[milana]

Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä vuodesta 1998, ja herkkä kun olen, olen myös masennukseen taipuvainen. Tauti puhkesi minulla tosi rajuna, ja pelottavinta siinä oli juuri se ulkopuolisuuden tunne, ikäänkuin leijailisi jossakin ulkoavaruudessa. Ja tietysti mukana olivat nämä klassiset oireet: sydämentykytys, sekoamisenpelko, kuolemanpelko, tunne hajoamisesta, vapina, hikoilu...

Olen saanut apua sitalopraamista, annoksena on ollut 40mg/vrk. Rauhoittavia en ole tarvinnut. Raskausaikoina olen samaa lääkettä syönyt. Nyt tosin kävi niin, että kun tätä neljättäni odotin, oksensin koko raskausajan, ja parin viimeisen kuukauden aikana en saanut tabletteja pysymään sisälläni. Vauva on nyt viikon ikäinen, ja viikon verran olen syönyt Zoloftia 100mg/vrk, ja olen joutunut käyttämään tukena pieniä annoksia Opamoxia. Tuossahan menee aikaa helposti kuusikin viikkoa, kunnes serotoniinitaso on noussut.

Paniikkihäiriö on siitä ovela sairaus, että se on reaktiona hätätilanteessa oikea ja luonnollinen. Meillä se vain iskee silloin, kun tarvetta moiselle reaktiolle ei ole.

Kohtaus kun iskee, sitä on ihan kuolemanhädässä, vaikka kuinka ajattelisi, että tämä on vain paniikkia. Sitä yrittää hengittää ja rentoutua, ja silti miettii, että nyt, NYT katkeaa verisuoni päästä tai sekoan....

Niille, joilla on nyt ensimmäisiä paniikkikohtauksia ollut, sanoisin, että kipinkapin lääkäriin. Kohtauksilla on taipumus tiheentyä ja voimistua ilman lääkitystä ja keskusteluapua.

Rohkaisuksi vielä se, että olen kouluttautunut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Eli kun serotoniinitaso saadaan tasapainoon ja oireidenhallintaa alkaa kertyä, pystyy elämään ihan hyvää elämää.

 

[mie]

kiitos näistä rohkaisevista teksteistä, toivottavasti löytyy lisääkin paniikitonta kevättä kaikille