paniikkihäiriöisit help!

[panikoija]

HEI kaikki paniikkihäiriöstä kärsivät...
Mulla on ollut paniikkihäiriö jo muutamia vuosia mut olen sen kanssa vain tullut toimeen.Pakko on ollut tulla.EN ole puhunut kenellekkään.Nyt tilanne vain pahentunut lasten syntymän jälkeen ja nyt tuntuu että tarvitsisin apua kun töihin paluukin olisi edessä.En pysty enää ajamaan autolla ollenkaan ja liikkuminen ulkona tosi vaikeaa...Miten olette kertoneet miehellenne?ja onko ymmärtänyt?Ja miten hakeneet apua?
En haluaisi aloittaa mitään hirveitä lääkkeitä vaan haluaisin hoitaa jotenkin muuten tätä vaivaa.Mistä olette avun saaneet vai auttaako tähän mikään?

 

[mie]

heippa! ensiksi neuvoisin puhumaan miehellesi, laitat hänet lukemaan netistä paniikkihäiriöstä. Tiedän kyllä että on vaikea myöntää tätä sairautta, mutta minua henkilökohtaisesti on helpottanut suunnattomasti läheisille kertominen! Olen saanut erittäin hyvää tukea läheisiltä erityisesti mieheltäni :heart:

Sitten seuraavaksi lääkitys, itse aloitin kuukausi sitten sepram nimisen lääkityksen. siitä on ollut erittäin hyvä apu mitään rauhoittavia en ole tarvinnut, ainakaan vielä. Kun kävin lääkärissä lääkäri sanoi että tämä on erittäin yleinen vaiva, eikä sitä kannata hävetä!!!!!!!!

Niin ja sitten vielä se kun olen kertonut tutuille tästä vaivastani, niin moni on sanonut että: hei! minäkin olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, mutta en ole kehdannut kertoa



itse olen myös menossa puhumaan psykologin kanssa, täytyy tulla kertomaan huomenna miten meni

 

[panikoija]

\

heippa! ensiksi neuvoisin puhumaan miehellesi, laitat hänet lukemaan netistä paniikkihäiriöstä. Tiedän kyllä että on vaikea myöntää tätä sairautta, mutta minua henkilökohtaisesti on helpottanut suunnattomasti läheisille kertominen! Olen saanut erittäin hyvää tukea läheisiltä erityisesti mieheltäni :heart:

Sitten seuraavaksi lääkitys, itse aloitin kuukausi sitten sepram nimisen lääkityksen. siitä on ollut erittäin hyvä apu mitään rauhoittavia en ole tarvinnut, ainakaan vielä. Kun kävin lääkärissä lääkäri sanoi että tämä on erittäin yleinen vaiva, eikä sitä kannata hävetä!!!!!!!!

Niin ja sitten vielä se kun olen kertonut tutuille tästä vaivastani, niin moni on sanonut että: hei! minäkin olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, mutta en ole kehdannut kertoa



itse olen myös menossa puhumaan psykologin kanssa, täytyy tulla kertomaan huomenna miten meni

HEI!

Miten sä sait sen asian sanottua miehelles?ja miten sä menit lääkärille...sanoitko sä vaan et mulla on tämmönen?kaikki lääkärit ei ehkä ole yhtä ymmärtäväisiä...mä en millään uskalla miehelleni puhua tai muillekkaan...Ois muuten kiva kuulla miten tämä paniikkihäiriö sua vaivaa?

 

[kase]

Minä myös paniikkihäiriöstä kärsinyt monta vuotta mutta vasta kuukausi sitten uskalsin ottaa asian esille kun kävin jälkitarkastuksessa.lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja antoi ajan jollekin psykologille jolle miulla on meno ens perjantaina.saas nähdä mitä tuleman pitää.tuntuu ettei jaksa enää tämän kans koska ei voi elää enää normaalia elämää,kulkea ihmisten ilmoilla yms.
Minäkin kerroin miehelleni vasta tässä muutama viikko sitten tästä ongemasta vaikka se on ollu jo monta vuotta minun riesana.
ota vaan rohkeasti yhteyttä ammattilaiseen..esim neuvolassa saattavat tietää et kenelle kannattaa varata aika.et oo yksin tämän asian kans.mullekin sanoi se jälk.tarkastus lääkäri et tämä on TODELLA yleinen vaiva mut siitä harva ääneen puhuu.
onko sulla myös kotona näitä paniikihäiriön oireita?minulla on nyt ruvennu olee myös kotona tosi ihmeellinen olo vaikkei ois ku oma väki paikalla..en tiiä sit mistä johtuu.

 

[minullakin]

on paniikkihäiriö ja yleisesti jännitän kaikkea mahdollista. paheni vuosi vuodelta ja vauvan syntymän jälkeen varasin ajan lääkärille ja selitin asiani. sain paniikkihäiriölääkityksen joka alkaa vihdoinkin tepsiä, oikeaannostus on vain löydettävä. tuntuu jo paremmalta huomattavasti =)
lisäksi pyysin itse päästä mielenterveystoimistoon jossa olen käynyt puhumassa niitä ja näitä kahden vkon välein. nyt olen aloittamassa "ryhmäterapian" jossa on samasta vaivasta kärsiviä, täytyi todellakin käydä psykologin haastattelussa jotta pääsin ryhmään. kannattaa hakea apua!
minulle tuli vain mitta täyteen että minä en halua elää näin tätä elämääni...enkä halua että lapseni joutuisi jäämään jostakin paitsi sen takia että minä en uskalla tms.

se on todellakin yleinen vaiva, lääkärit kyllä ymmärtää! ja todellakin, apua on saatavilla.

voit kokeilla myös luontaistuote e-epaa,itsekin käytän lääkityksen lisänä.ei tee ainakaan pahaa :attn:

 

[mie]

\

\

heippa! ensiksi neuvoisin puhumaan miehellesi, laitat hänet lukemaan netistä paniikkihäiriöstä. Tiedän kyllä että on vaikea myöntää tätä sairautta, mutta minua henkilökohtaisesti on helpottanut suunnattomasti läheisille kertominen! Olen saanut erittäin hyvää tukea läheisiltä erityisesti mieheltäni :heart:

Sitten seuraavaksi lääkitys, itse aloitin kuukausi sitten sepram nimisen lääkityksen. siitä on ollut erittäin hyvä apu mitään rauhoittavia en ole tarvinnut, ainakaan vielä. Kun kävin lääkärissä lääkäri sanoi että tämä on erittäin yleinen vaiva, eikä sitä kannata hävetä!!!!!!!!

Niin ja sitten vielä se kun olen kertonut tutuille tästä vaivastani, niin moni on sanonut että: hei! minäkin olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, mutta en ole kehdannut kertoa



itse olen myös menossa puhumaan psykologin kanssa, täytyy tulla kertomaan huomenna miten meni

HEI!

Miten sä sait sen asian sanottua miehelles?ja miten sä menit lääkärille...sanoitko sä vaan et mulla on tämmönen?kaikki lääkärit ei ehkä ole yhtä ymmärtäväisiä...mä en millään uskalla miehelleni puhua tai muillekkaan...Ois muuten kiva kuulla miten tämä paniikkihäiriö sua vaivaa?

no mä piilottelin monia vuosia tätä paniikkihäiriötä, välttelin viimesiin asti kaupassa käyntiä yms tilaisuuksia. mieheni toki oli ihmeissään ja ajatteli että minulla on masennusta.

Sit eräänä päivänä päätin että nyt saa riittää, tulkoon vaikka ero mutta mun on saatava apua \|O Varasin ajan lääkärille. Oikeastaan juuri netin avulla sain kerrottua miehelleni, etsin googlen avulla tekstin paniikkihäiriöstä, laitoin miehen lukemaan sen ja pakenin olkkariin Hetken päästä tietokoneelta kuului: senkö takia sä et oo käynyt kaupassa, mikset oo kertonut. mun mies on ollut niin ihana tukenut mua ihan sata prosenttisesti. nyt ollaan kuukauden verran hoideltu yhdessä kauppa asioita yms.

 

[taustalla]

Karnosiini auttaa myös hyvin panikointiin ja epa myös. Noita voisit kokeilla ensin. Lasten jälkeen myös estrogeenit on alhaalla ja sekin vaikuttaa serotoniiniin ja sen kautta paniikin tunteisiin ja ahdistukseen.

Asiassa ei ole mitään hävettävää, meitä panikoijia on paljon!

 

[panikoija]

\

Karnosiini auttaa myös hyvin panikointiin ja epa myös. Noita voisit kokeilla ensin. Lasten jälkeen myös estrogeenit on alhaalla ja sekin vaikuttaa serotoniiniin ja sen kautta paniikin tunteisiin ja ahdistukseen.

Asiassa ei ole mitään hävettävää, meitä panikoijia on paljon!

HEI!
Olen näitä kalaöljy kapseleita katsellu vaikka minkälaisia on markkinoilla...minkämerkkistä se epa on?Saako sitä apteekista?
ja onko sitä eri vahvuisia?ja mikäs tämä karsoniini on?en ole kuullutkaan...

Kiitti paljon kaikille vastanneille...yritän kertoa miehelleni...siis yritän en ole varma pystynkö.

Ja mua kiinnostaisi tietää miten te muut olette selvinneet esim.työelämässä? tai koulussa? tai ihan normaali elämässä.Mun on pitänyt esim.lasten neuvola käynnitkin miettiä tarkkaan miten sinne pääsisin ja millä...tää on ollu IHAN KAUHEETA kun ei voi elää normaalisti ja liikkua normaalisti.

En ole varannu aikaa vielä mihinkään mut ajatuksissa kyllä on.Jotenkin vaan ajattelen et jos oon tähänkin asti pärjänny niin miksi en sitten jatkossakin,mut sit taustalla ajatus siitä että jos joku lääke vaik auttais ja voisin elää NORMAALIA elämää.

 

[mie]

\

\

Karnosiini auttaa myös hyvin panikointiin ja epa myös. Noita voisit kokeilla ensin. Lasten jälkeen myös estrogeenit on alhaalla ja sekin vaikuttaa serotoniiniin ja sen kautta paniikin tunteisiin ja ahdistukseen.

Asiassa ei ole mitään hävettävää, meitä panikoijia on paljon!

HEI!
Olen näitä kalaöljy kapseleita katsellu vaikka minkälaisia on markkinoilla...minkämerkkistä se epa on?Saako sitä apteekista?
ja onko sitä eri vahvuisia?ja mikäs tämä karsoniini on?en ole kuullutkaan...

Kiitti paljon kaikille vastanneille...yritän kertoa miehelleni...siis yritän en ole varma pystynkö.

Ja mua kiinnostaisi tietää miten te muut olette selvinneet esim.työelämässä? tai koulussa? tai ihan normaali elämässä.Mun on pitänyt esim.lasten neuvola käynnitkin miettiä tarkkaan miten sinne pääsisin ja millä...tää on ollu IHAN KAUHEETA kun ei voi elää normaalisti ja liikkua normaalisti.

En ole varannu aikaa vielä mihinkään mut ajatuksissa kyllä on.Jotenkin vaan ajattelen et jos oon tähänkin asti pärjänny niin miksi en sitten jatkossakin,mut sit taustalla ajatus siitä että jos joku lääke vaik auttais ja voisin elää NORMAALIA elämää.

ehdottomasti varaat ajan ainakin lääkärille, siellä sun elämää pystytään helpottamaan TIEDÄN ETTÄ SE ON VAIKEEAA, MUTTA SE KYLLÄ KANNATTAA :flower:

 

[kisu]

Joku muukin huomannut ett kalaöljykapseleista on apua.
Mulla käytössä vapaa kierto.

 

[taustalla]

\

Joku muukin huomannut ett kalaöljykapseleista on apua.
Mulla käytössä vapaa kierto.

Epaa on esim. Tolosen E-Epa ja karnosiini on myös Tolosen, varsinkin se auttaa hyvin ahdistukseen ja paniikkiin ja toimivat hyvin yhdessä. Biovitan sivuilla on lisää tietoa. Googleta myös karnosiini ja paniikkihäiriö, niin löydät käyttäjäkokemuksia! Karnosiini maksoi yli 30 e, mutta on kyllä hintansa väärti.

Tarvit nyt apua, eihän tuosta vaivasta tarvi kärsiä. Vika kun ei ole sinussa vaan aivojen välittäjäaineissa.

 

[mie]

Kiitos :flower:

 

[panikoija]

HEI!

Kertokaa vielä miten te arjesta selviydytte?Oletteko töissä?Missä yleensä saatte paniikkikohtauksia?Mikä on auttanut?

Kiitti jos jaksatte vastata olisi kiva kuulla kokemuksianne.

-panikoija-

 

[kase]

Onko kukaan syönyt mitään lääkkeitä paniikihäiriöön imetysaikana?
Minä kävin lääkärillä tämän paniikkihäiriöni takia eka kerran muutama päivä sitten mut lääkäri meinas ettei ole mitään turvallista lääkettä paniikkihäiriöön imetysaikana.ONKO TOSI?
en tiiä miten pärjään koska imetystä en halua lopettaa viel koska vauva vasta 3kk.Terapia alkaa ens viikolla..onko kellään kokemusta et ois parantunu pelkän terapian avulla?
Mistä sitä karnosiinia saa ja voikohan sitä käyttää imetysaikana ja mistä tietää annosteluohjeen?kalaöljykapseleita syönkin jo ja ne on vaikuttanut tähän ahdistukseen positiivisesti.Kiitos jos joku viittii kirjoitella.

 

[spring07]

\

Onko kukaan syönyt mitään lääkkeitä paniikihäiriöön imetysaikana?
Minä kävin lääkärillä tämän paniikkihäiriöni takia eka kerran muutama päivä sitten mut lääkäri meinas ettei ole mitään turvallista lääkettä paniikkihäiriöön imetysaikana.ONKO TOSI?

Olen käyttänyt imetysaikana Sepramia ja minun lääkärini ei todellakaan suositellut sitä lopettamaan imetysajaksi. Tietysti riippuu myös siitä, mikä äidin tilanne on. Jos ei kertakaikkiaan pärjää ilman lääkitystä, niin tuskinpa on lapsenkaan etu, että äiti menee huonoon kuntoon sen vuoksi, ettei lääkettä syö. Soitapa teratologiseen tietopalveluun, siellä neuvotaan lääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana.

 

[Ninni]

Ensiksikkin täytyy sanoa, että voi että ku kuulostaa tutulta!!! Melkein helpottaa kuulla muiden oireita,ku itellä niin samanlaisia ja aina tuntuu että oon ainut varmasti!! Mulla on siis vaivannut paniikkioireet jo viimeiset 2 vuotta, välillä lievempänä, välillä voimakkaampana. Nyt, kun minulla on 2 kk:n ikäinen vauva, oireet ovat pahempana kuin koskaan! Raskausaika ja synnytys pahensivat oireita todella paljon. Mieheni on onneksi ollut alusta asti oireistani tietoinen ja ilman häntä en olisi mitenkään selvinnyt. Hänen tukensa on ollut koko ajan valtavaa! Neuvolassa puhuin avoimesti asiasta ja lääkäri määräsi minulle Citalopram-nimistä lääkettä. Lääkettä voi siis todellakin syyä imetysaikana ja raskausaikanakin tarvittaessa!! Itselläni paniikkioireet ovat olleet todella jatkuvia. Niitä tulee siis kotonakin, vaikka olisin siellä perheen keskellä. Kylässä, kaupassa, kirjastossa tms. en oo voinut käyä pitkiin aikoihin! Oireet rajoittavat siis tosi paljon normaalia elämää... Nyt oon syöny siis lääkettä 3 viikkoa, mutta ne eivät ole auttaneet vielä kovinkaan paljoa. Lääkäri kyllä meinasikin, että sitä pitää syödä yli kuukausi ja annosta mahd. suurentaa, ennen kuin vaikutus näkyy. Olen joutunut ottamaan pari kertaa myöskin rauhoittavia, esim. ristiäisistä selvitäkseni! On siis helpottavaa kuulla, ettei ole ainut näistä oireista kärsivä! Kannattaa kertoa rohkeasti olostaan miehelle ja hakea ehdottomasti apua!! Jatketaan myös tällä palstalla keskustelua aiheesta....

 

[spring07]

\

HEI kaikki paniikkihäiriöstä kärsivät...
Mulla on ollut paniikkihäiriö jo muutamia vuosia mut olen sen kanssa vain tullut toimeen.Pakko on ollut tulla.EN ole puhunut kenellekkään.Nyt tilanne vain pahentunut lasten syntymän jälkeen ja nyt tuntuu että tarvitsisin apua kun töihin paluukin olisi edessä.En pysty enää ajamaan autolla ollenkaan ja liikkuminen ulkona tosi vaikeaa...Miten olette kertoneet miehellenne?ja onko ymmärtänyt?Ja miten hakeneet apua?
En haluaisi aloittaa mitään hirveitä lääkkeitä vaan haluaisin hoitaa jotenkin muuten tätä vaivaa.Mistä olette avun saaneet vai auttaako tähän mikään?

Mulla on ollut paniikkihäiriö jo tosi kauan, varmaan 15 vuotta. Muistan kyllä tuon tunteen ensimmäisiltä vuosilta, kun tuntui, että tästä EI voi kertoa kenellekään. Nyt on siinä mielessä hyvä tilanne, että kaikki läheisimmät tietävät paniikkihäiriöstäni. Samasta vaivasta kärsiviä on löytynyt ystäväpiiristäkin, kun vain olen saanut suuni auki. Helppoa tästä puhuminen ei ole vieläkään. Mulla on ollut välillä helpompia kausia ja välillä vaikeampia (esim. esikoisen synnyttyä todella vaikeaa), mutta jotenkin sitä vain on selvinnyt eteenpäin... Työhön paluu pelottaa muakin, vaikkakaan ei ole tällä hetkellä ajankohtaista. Mutta todellakin suosittelen, että kerrot miehellesi! Joudut käyttämään paljon energiaa ongelmasi peittelyyn, ja se jos mikä vain pahentaa asiaa. Mun kokemuksen mukaan lääkärit kyllä suhtautuu paniikkihäiriöön hyvin. Itse pääsin terveyskeskuslääkärin kautta terapiaan, joka kyllä auttoi, mutta en kyllä mitenkään täysin parantunut. Tsemppiä kaikille tästä ikävästä vaivasta kärsiville! :hug:

 

[mama81]

Mulla kans ollu joskus nuorempana paniikkikohtauksia. Muistan ku koulussa tuntus välil et henki ei kulje ja et mä kuolen tähän paikkaan. Onneks nykysin enä harvemmin. Vieläkään en pysty olee yksin pitkiä aikoja. Tulee olo et tulen hulluksi. Esim. jäin täs vähän aikaa sit vauvan kaa yhdeksi yöksi kotiin ja soitin parkuen vuorotellen miehelle ja äidilleni et mua ahdistaa iha kauheesti. Loppujen lopuks yö meni tosi hienosti. =) Tuli mielee noista lääkkeistä ku joskus söin masennukseen sepramia ja tuli kauheet sivuoireet. Sit kävin homeopaatti/lääkäril ja sain lääkkeet. 2viikkoa ja olin ku eri ihminen. Suosittelen homeopaatilla käyntiä. Käyntimaksu on kallis mut ainakin mulle määrätyt lääkkeet melkee ilmasia. Kandee kokeilla!!!

 

[minni]

Minulla oli myös todella pahoja paniikkikohtauksia.
Kädet hikoili, tärisin, huimasi, tuntui että pyörryn, ahdisti...jne.

Ensin se alki koulussa. Tein virheen ja lopetin koulun kun siellä oire jatkui.
Sitten jatkui virastossa ja kauppa jonossa. Aloin karttamaan näitä.
Sen jälkeen piahlla. jätin pihailutkin.
Lopulta pelkkä roskiksen vieminen sai oireet esiin ja jonkun tuleminen meille kylään.

Olin kuukauden kuin sidottuna kotiin. itkin ja tärisin, mutten voinut paniikissani tehdä mitään.

En halunnut lääkärille, koska täällä olisi tarkjottu lääkkeitä.

Puhuin lopulta miehelle ja hän tuki minua.
Soitin kouluun ja kerroin opettajalle. kerroin sukulaisille...

Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edetä hitain askelein takaisin elämään -ilman lääkkeitä-

Ensin menin pihalle. Sitten lähikauppaan. Vaikka ahdisti, en lähtenyt tilanteesta pois (siitä ei saisi koskaan lähteä, vaan keksiä jotain puuhaa siinä)
Lopulta uskaltauduin taas suureen kauppaan, jonoon, virastoon ja jatkoin taas koulua 2 kk tauon jälkeen.

Luin, että kun paniikkikohtaus tulee nniin kannattaa vaikka kävellä ympyrää ja hengitellä nenän kautta sisälle ja suun akutta ulos. Jonossa keksiä käsille tekemistä, näplätä jotain jne.

Minä paranin ilman lääkkeitä ja lääkäriä.

 

[panikoija]

Tosi kiva kun olette jaksaneet vastailla.Minua on todella paljon helpottanut että en ole ainut...

Ulkopuolisen on todella vaikea ymmärtää miksi ei voi mennä esim.lähikauppaa tms...Mikäs tuossa kun menee vaan??mutta kun ei voi niin ei vaan voi.Minäkin haluaisin harrastaa vaikka mitä...käydä kuntosalilla ja vaikka harrastaa jotain aerobikkiä mutta kun ei voi...siksi tämä onkin niin kamalaa.

Haluaisin raskaus aikana kertyneet kilot karistaa pois vaikka lenkkeilemällä, mutta ei täytyy vaan nyhjöttää kotona.

Ja minulla näin keväisin olo on pahempi ,panikoin ulkona enemmän...jostain syystä talvella pimeän aikaan paniikkikohtauksia ei esim. ulkona lenkkeillessä tullut kertaakaan.Siksi odotan taas pimeää aikaa kuin kuuta nousevaa...että pääsisin ulos.Onkohan paniikkihäiriöisille mitään ryhmää netissä chattiä tai jotain muuta?vertaistuki on näköjään kultaakin kalliimpaa.Ois kiva vaikka tutustua toiseen panikoijaan ehkä selvittäis yhdessä...välillä on tosi epätoivoinen olo ja tuntuu ettei jaksa tämän taudin kanssa...

tsemppiä kaikille.

-panikoija-

 

[Tintti]

mitkä kaikki oireet kuuluu paniikkihäiriöön?! Itselläni on jonkun kerran yöllä sydän hakannut hulluna, ja tuntuu ettei saa henkeä Tulee myös huono olo :x Onkohan paniikkihäiriöstä kyse..?

 

[Ninni]

\

Tosi kiva kun olette jaksaneet vastailla.Minua on todella paljon helpottanut että en ole ainut...

Ulkopuolisen on todella vaikea ymmärtää miksi ei voi mennä esim.lähikauppaa tms...Mikäs tuossa kun menee vaan??mutta kun ei voi niin ei vaan voi.Minäkin haluaisin harrastaa vaikka mitä...käydä kuntosalilla ja vaikka harrastaa jotain aerobikkiä mutta kun ei voi...siksi tämä onkin niin kamalaa.

Haluaisin raskaus aikana kertyneet kilot karistaa pois vaikka lenkkeilemällä, mutta ei täytyy vaan nyhjöttää kotona.

Ja minulla näin keväisin olo on pahempi ,panikoin ulkona enemmän...jostain syystä talvella pimeän aikaan paniikkikohtauksia ei esim. ulkona lenkkeillessä tullut kertaakaan.Siksi odotan taas pimeää aikaa kuin kuuta nousevaa...että pääsisin ulos.Onkohan paniikkihäiriöisille mitään ryhmää netissä chattiä tai jotain muuta?vertaistuki on näköjään kultaakin kalliimpaa.Ois kiva vaikka tutustua toiseen panikoijaan ehkä selvittäis yhdessä...välillä on tosi epätoivoinen olo ja tuntuu ettei jaksa tämän taudin kanssa...

tsemppiä kaikille.

-panikoija-

Panikoija, kuulostaa taas niin tutulta. Itsekkin haluaisin niin kovasti esim. lenkille, mutta ainakaan ilman miestäni en sinne pysty ja hän taas ei useinkaan jouda kaverikseni. On siis tosi ahistavaa olla vaan päivät ja illat vauvan kanssa kotona, kun ei kerta kaikkiaan pääse minnekkään. Lisäksi minulla ainakin tulee ahdistusoloja myös kotona ollessani. Inhottavaa! Niin monesti tuntuu, että voi kun saisi elää "normaalia" elämää... Mutta täytyy vain toivoa että nuo lääkkeet alkaisivat tehoamaan ja olo parantuisi.. Jos haluat/tai joku muu paniikkioireista kärsivä haluaa laittaa minulle sähköpostia, niin osoitteeni on: nuorimorsian@netti.fi. Vertaistuki on kyllä tärkeää ja olisi mukava kuulla muiden tuntemuksia samasta "taudista!"

Tintti, oireesi voivat olla paniikkioireita, mutta mahdollisesti myös jotain muuta. Onko sinulla muunlaisia oireita? Ahdistaako? Minulla ainakin oireita on todella monenlaisia...

 

[jenni]

Heippa! minä myös yksi paniikkihäiriöön sairastunut ja siitä aika lailla parantunutkin! kohtaukseni alkoivat entisessä työpaikassani valtavan stressin takia.
pahimmillaan heräsin yöllä siihen että tunsin kuolevani siihen paikkaan. Ahtaat paikat kuten kauppakeskuskset, tilaisuudet joissa on paljon väkeä olivat hirveitä, bussissa en pystynyt matkustamaan vaan usein kävelin puolet matkasta kotia. hiki nousi ja pyörrytti ja oksetti ja tosi voimaksa kuolemanpelko iski kiinni!

mielenterveys uhkasi mennä kokonaan. onneksi rohkenin mennä lääkäriin joka auttoi, sain ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelua varten ja kävin siellä kolme kertaa. sairauteni pahimpaan aikaan tulin myös raskaaksi ja en voinut saamiani lääkkeitäkään syödä. mutta juttelusta oli apua!

valoa alkoi näkyä tunnelin päässä. vauvan odotus auttoi siinä suhteessa että pääsin työstäni pois ja äitiyslomalle. muutimme myös muualle eteläsuomesta jossapäin asumme edelleen. toipuminen on ja oli hidasta mutta nyt osaan nauttia pienistäkin asioista.

miehelleni puhuin ja itkin alusta asti, vaikeaahan toisen on ymmärtää niitä tunnetiloja joita paniikkikohtauksessa tuntee mutta puhuminen auttaa! puhukaa rohkeasti muille!! ja mieti onko elämässäsi stressiä tai muuta vaikeuksia ja etsi myös niihin ratkaisua! minulla auttoi paljon maisemanvaihto takaisin lapsuuden ja nuoruuden kaupunkeihin.

voimia kaikille paniikkihäiriöstä kärsiville! toivottavasti saatte apua! javascript:emoticon(':hug:')
javascript:emoticon(':hug:')

ps. mulle ehdotettiin myös jotain paniikkihäirilisten ryhmää jossa voi jutella mutta oli keskellä helsinkiä ja olisin joutunut matkustaa sinne bussilla ja sehän ei onnistunut! mutta jos ystävänne ja miehenne, lähisukunne jaksaa kuunnella niin puhukaa!! :hug:

 

[Veerushka]

Minua kiinnostaisi aivan mielettömästi että minkälaisia oireita teillä on ja onko esim. minun kaikki oireeni paniikkihäiriöstä johtuvaa. VASTATKAA PLEASE!!!!
Minua huimaa ihan mielettömästi välillä. Olen käynyt lääkärissäkin ja aina lääkäriltä sama kysymys että onko se kiertohuimausta????Eli mitä??
Minkä ihmeen laista on kiertohuimaus? Oon varmaan tyhmä, mutta kun huimaa niin huimaa....Eli tuntuu että kaadun tai otan esim. kävellessä yhtäkkiä muutaman sivuaskeleen kunnes taas tasaantuu. Voiko tämä kuulua paniikkiin. Olen aikoinani syönyt paniikkihäiriölääkkeitä n.7 vuotta ja nyt vain päätin lopettaa ne ja lopetinkin. Oireet kuitenkin jatkuvat ja tuntui ettei niistä lääkkeistä ainakaa parantavaa vaikutusta ollut koska söin niitä noinkin kauan.
Minulla oli lääkitys päällä myös silloin kun odotin toista lastani ja imetin lasta myös lääkityksen aikana lääkärin luvalla. Nyt n. vuosi sitten aloin odottaa kolmatta lastani ja yhä vielä oli lääkitys päällä, mutta sitten vain päätin lopettaa sen ja luovuin lääkkeistä pikku hiljaa. Nyt kun töihin paluu alkaa lähestyä niin alkoi myös oireita tulla takaisin.
Ahdistaa, masentaa, pelottaa pärjäänkö töissä (kaupan kassalla; ei paniikkihäiriöisen paikka ollenkaan). Pelottaa ne ihmiset että jos heidän edessä saan ahdistus tai huimaus kohtauksen.
AUTTAKAA!!!!

 

[Ninni]

Veeruska, Oireita voi siis olla todella monenlaisia...
Huimaus on kyllä itse asiassa usein paniikkioire. Minulla ainakin nämä paniikkiolot alkoivat 2 viikkoa kestävällä kovalla huimauksella. Lisäksi nykyäänkin, kun minulla tulee paniikkiolo, alkaa huimata. Joskus lievemmin, joskus voimakkaammin. Esim. suihkussa en voinut välillä käydä lainkaan yksin, kun huimaus alkoi heti. Lisäksi oireina on, ainakin minulla, käsien ja jalkojen hikoamista, suu kuivuu, huimaa, pyörryttää, sydän voi lyödä lujaa, ahdistaa, tuntuu että tukehtuu eikö saa happea ja joskus pelottaa että kuolee siihen paikkaan. Mutta oireita tosiaan voi olla monenlaisia...