paniikkihäiriö? sosiaalisten tilanteiden pelko? milloin on aika hakea apua ja mistä?

[epäilvä]

Hei, onko sinulla tai läheiselläsi paniikkihäiriö, ahdistuneisuutta tai sosiaalisten tilanteiden pelko? Miten se ilmenee? Onko ihan lääkärin diagnoosi ja mikä avuksi?
Elämässä on aikoja jolloin tosiaan stressaa mutta alan nyt luulla että kärsin ja olen vuosia kärsinyt pahemmasta kuin silloin tällöin stressi. Olen luoteeltani yli huolehtiva kaikista ja kaiksesta, kontrollifriikki ja minun on vaikea luottaa että muut hoitavat asioita joita lupaavat esimerkiksi se, että mies hoitaa asunnon vuokraamis asian ilman että minun tarvitsee siihen puuttua. Yritän siis höllätä otettani mutta... Toinen juttu on että kaikki mahdolliset pienetkin sosiaaliset tilanteet saa sydämen tykyttämään ja kylmän hien kainaloihin varsinkin. En kykene rentoutumaan edes tutussa porukassa :0 Olen aina ollut tämmöinen, nyt vasta rupean tajuamaan, ettei se ole ihan normaalia. Onko?

 

[epäilvä]

esim. nyt vasta tajuan että olen varpaillani koko ajan. Pelkään ihan kokoajan että kohta tulee puhelu jossa kerrotaan jotakin kamalaa. Raskausajat oli nyt jälkeen päin ajateltuina täynnä huolta ja stressaamista, en hetkeäkään osannut höllätä ja nauttia. En oikein pysty keksittymään mihinkään kunnolla. Häpeän itseäni kokoajan. Milloin vaatteita milloin mitäkin. Lasten kanssa kerhossa ollessa olen varpaillani ihan kokoajan. Minusta onkin omituista, että minua on moni sanonut positiivisessa mielessä rauhalliseksi!! :0En pysty uskomaan mitään tärkeää asiaa ennenkuin näen sen paperilla. En uskalla luottaa mihinkään.

 

["harmaana"]

Jep, minulla on samaa. En ole ehkä yleisesti ottaen yhtä "peloissasi" kuin sinä, mutta tunnen voimakasta ahdistusta ja häpeää , kontrollintunteen menettämistä pelkään ja lisäksi alisuoriudun jatkuvasti esim. töissäni, etten vain saisi lisää työtehtäviä ja alkaisi stressata. Lapsen vauva-aika oli täyttä tuskaa tämän vuoksi, ja kaikki uudet tilanteet ja äkilliset tapahtumat tai yllättävät muutokset vaivaavat mua todella paljon.

Sain paniikkihäiriödiagnoosin pari kk sitten, mielialalääkityksen sekä rauhoittavia kohtausten varalle. Käyn psykologilla säännöllisesti, ja ollaan aloittamassa terapiaa tämän osalta, jotta saisin korjattua mun ajatus- ja toimintamalleja. On auttanut ainakin tähän asti todella paljon!

Mulla ongelma paheni paljon avioeron ja uuden työpaikan myötä, kun elämään väistämättä tuli paljon muutoksia ja uusia hoidettavia asioita. Alan vähitellen päästä raiteilleni, mutta tiedostan, että olenhan mä AINA ollut tällainen. Olen vain pärjännyt tosi pitkään väistelemällä niitä ahdistusta aiheuttavia tilanteita.

Sinuna kävisin lääkärillä (esim. työterveys) ja pyytäisin johdonmukaisesti apua tilanteeseen. Mulle sattui onneksi tosi pätevä lääkäri kohdalle heti alussa, joka käsitti heti, mikä mua vaivaa ja sain apua. Muuten kyllä osaan nauttia elämästäni, en ole masentunut, mutta tuo stressi ja tilanteissa esiintuleva ahdistus ovat hieman helpottaneet. Toivottavasti helpottavat vielä edelleenkin. Tsemppiä!