Sairastuin paniikkihäiriöön ja noin puoli vuotta on mennyt ennen kuin sain asinamukaisen diagnoosin ja paljon tuskaisia päiviä takana. Nyt olen raskaana 15+5 viikoilla ja hoitoa aloitellaan. Olen siis onnekas ja päässyt alueeni keskussairaalan psykiatriseen yksikköön asiakkaaksi missä asioin sekä psykiatrin että psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Alkuun minulle määrättiin Sepram-merkkistä lääkettä mitä söin tasan kaksi päivää ja hurjat sivuoireet saivat lääkkeet pysymään paketissa tuon kahden päivän päästä. Mies joutui olemaan töistä poissa, kotona pojan (nyt 1 v 11 kk) kanssa jotta sain "voida pahoin rauhassa". Olen siis hoitovapaalla, ja voin jo valmiiksi pahoin raskauden takia (viimeksi tänä aamuna oksensin).
Nyt saan uuden reseptin Sertralin-merkkistä lääkettä varten ja lisäksi Oxamin-reseptin. Alustava suunnitelma olisi, etten söisi Sertralineja ennen kuin kokeillaan pärjäisinkö harvat kauppa- ja neuvolareissut Oxaminin turvin ja josko terapia (kerta per viikko) yhdessä vähäisen lääkemäärän kera alkaisi auttaa - siten ettei tarvitsisi siis syödä noita pitkäaikaisia nappeja ollenkaan. Tosin mulle on kyllä ehtinyt masennuskin hiipiä päälle, kun on kestänyt niin kauan että on alkanut mitään apua saamaan tähän hirvittävään paniikkihäiriöön.
Kuulisin mielelläni tarinoita muilta paniikkihäiriöisiltä, erityisesti onko kukaan selvinnyt moisesta kirouksesta ilman noita pitkäaikaisesti käytettäviä masislääkkeitä. Rohkaisis mieltä kummasti, jos voisi uskoa siihen ettei tarttis välttämättä Sertralineihin tai muihin sen kaltaisiin mömmöihin sotkeentua ollenkaan. Teratologisesta olen kyllä kaikki mulle määrätyt lääkkeet tsekannut (syön Bisoprolol Actavis beetasalpaajaa kun leposyke huitelee kaiken aikaa yli satasessa) vauvan takia mutta mieluummin sitä pärjäisi ilman lääkettä jos se vain olis mahdollista.
Alkuun minulle määrättiin Sepram-merkkistä lääkettä mitä söin tasan kaksi päivää ja hurjat sivuoireet saivat lääkkeet pysymään paketissa tuon kahden päivän päästä. Mies joutui olemaan töistä poissa, kotona pojan (nyt 1 v 11 kk) kanssa jotta sain "voida pahoin rauhassa". Olen siis hoitovapaalla, ja voin jo valmiiksi pahoin raskauden takia (viimeksi tänä aamuna oksensin).
Nyt saan uuden reseptin Sertralin-merkkistä lääkettä varten ja lisäksi Oxamin-reseptin. Alustava suunnitelma olisi, etten söisi Sertralineja ennen kuin kokeillaan pärjäisinkö harvat kauppa- ja neuvolareissut Oxaminin turvin ja josko terapia (kerta per viikko) yhdessä vähäisen lääkemäärän kera alkaisi auttaa - siten ettei tarvitsisi siis syödä noita pitkäaikaisia nappeja ollenkaan. Tosin mulle on kyllä ehtinyt masennuskin hiipiä päälle, kun on kestänyt niin kauan että on alkanut mitään apua saamaan tähän hirvittävään paniikkihäiriöön.
Kuulisin mielelläni tarinoita muilta paniikkihäiriöisiltä, erityisesti onko kukaan selvinnyt moisesta kirouksesta ilman noita pitkäaikaisesti käytettäviä masislääkkeitä. Rohkaisis mieltä kummasti, jos voisi uskoa siihen ettei tarttis välttämättä Sertralineihin tai muihin sen kaltaisiin mömmöihin sotkeentua ollenkaan. Teratologisesta olen kyllä kaikki mulle määrätyt lääkkeet tsekannut (syön Bisoprolol Actavis beetasalpaajaa kun leposyke huitelee kaiken aikaa yli satasessa) vauvan takia mutta mieluummin sitä pärjäisi ilman lääkettä jos se vain olis mahdollista.