Paniikki, vuorotteluvapaasijaisuus ja raskaus!

[jemppana]

Apua kaivataan. Tein viikko sitten positiivisen raskaustestin, joka oli enemmän kuin iloinen yllätys. Tarkoitukseni on aloittaa viikon päästä vuoden kestävä vuorotteluvapaasijaisuus, tästä asiasta oli sovittu jo kuukausia sitten. Tänään sitten allekirjoitin sopimuksen, että vuorotteluvapaalle lähtijä nyt ylipäätään edes pääsisi lähtemään (hänellä suuria suunnitelmia vuoden varalle). Pystyn kuitenkin tekemään vain noin puolet tästä kyseisestä työrupeamasta ennen äitiysloman alkua.

Olen asian takia ihan hajalla ja oikeasti mieli niin mustana. En ikinä uskalla kertoa olevani raskaana töissä. Mut varmaan lynkataan, kun haastattelussa vielä painotin, ettei ole tarkoitus ihan lähiaikoina hankkia toista lasta (tätä ei siis kysytty suoraan, mutta kysyivät, että onhan mulla mahdollisuus olla vuosi työsuhteessa). Koko raskaudesta iloitseminen on ihan täysin kuihtunut, kun mietin vaan tätä työasiaa ja sitä miten helkkarissa kerron tän töissä ja missä vaiheessa??! Jos joku on ollut joskus samanlaisessa tilanteessa, kaipaisin kovasti neuvoja! (

 

["vieras"]

Älä nyt, et ole ensimmäinen nainen maailmassa, jolle käy noin.
Ei elämää voi hallita. Aina voi työntekijä raskautua tai sairastua tai vaikka kuolla.

 

["minä"]

Kukaan ei ole työelämässä korvaamaton

 

["Argh"]

Sopimus on tehty, ei siitä pääse mihinkään. Kuulutko liittoon? Sieltäkin voi kysellä menettelyistä, tai työkkäristä ennen työnantajalle puhumista. Paras on, että menet mahdollisimman pian kertomaan työnantajalle, että "kävi vahinko". Tietävät sitten varautua, ja joku toinen pääsee tilallesi tekemään puoli vuotta työkokemusta CV:een.

Nololtahan tuo varmaan tuntuu, mutta kyllä se siitä. Tsemppiä!

 

[Evakko]

Eihän tuossa nyt pitäisi olla mitään ongelmaa. Hankkivat sitten uuden sijaisen siihen loppupuoleen. Ihan turhaan olet paniikissa.

Kertoisin ajoissa, koska eivät ne sinua pois saa laittaa ja ehtivät sitten hankkia sitä seuraajaa. En silti kertoisi ihan heti, koska (anteeksi ikävä puheenaihe) keskenmenojakin on olemassa, itse asiassa aika paljon.

 

[jemppana]

Joo, en tosiaan olisi ihan heti kertomassa tästä. Mun alalla en todellakaan ole korvaamaton, myyn työkseni viinaa ja alalle työnhakijoita riittää. Olen itse miettinyt, että kertoisin rv13, kun ultrassa on käyty (jos raskaus tällä stressaamisella ees sinne asti kestää...) on kyllä harvinaisen v**tumainen tilanne. Meillä piti alkaa yritys tosissaan ensi kesänä, että olisin saanut tän sijaisuuden sille mallille, että voisin jäädä siltä suoraan äitiysvapaalle. Kuhan nyt sais oman päänsä siihen kuntoon, ettei tuntis ihan törkeetä syyllisyyttä tästä kaikesta....

 

[Evakko]

No mutta jos tulijoita on, eli työnantajalle ei koidu mitään suurta haittaa, niin miksi sä tunnet niin kauheaa syyllisyyttä? Ei noita lapsia voi niin tarkkaan suunnitella, tulevat kun tulevat. Ihan rauhassa elelet tätä alkuraskautta ja sitten kerrot vasta töissä.

Eikös 5kk riitä, että saat ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan?

 

[jemppana]

Ei riitä ainakaan meillä, pitää olla 9kk töissä. Kiitos kaikille kannustamisesta, ehkä mä selviin hengissä. On se vaan kumma miten näin ihana asia voi muuttua viikossa painostavaksi ja ahdistavaksi asiaksi jonkun hemmetin työn takia....