Voi Haave - otan osaa sun suruusi, en tiedä, miten jaksoit ristiäiset, jos menit. Mulla ainakin ristiäiset nostaa kyyneleet silmiin - ennen ne oli häät joissa vähän vetistelin, nyt ristiäiset.
Kun tätä koko hoitorumbaa aikoinaan aloiteltiin, muistan että sitä niin mietti, että "toivottavasti hoito onnistuu, ja jos hoito onnistuu, niin sais onnistua vasta sitten kun se menee loppuun asti" eli plussaa ja sen perään keskenmenoa ei toivo kelleen. Sellaista ei vaan sais tapahtua! Mutta eihän se tietysti niin aina mene. Voimia Haave, ja toivottavasti aika ja uusi hoito peittää alleen tätä pettymystä. Toi ultra-aikojen peruminen on tylsää - ja tylsintä on, että on ehtinyt saada päivämääriä, jotka syöpyy mieleen ja jää kaiveleen (ultrat, la jne..) Mä kärvistelen oman la:n kanssa. Nyt ois toinen juurikin sylissä, hemmetti. Mulla hajoaa tällä hetkellä pää siihen, että lähes poikkeuksetta kaikki mammat, joilla on joku 1,5-3v. muksu, niin niillä on myös mieletön vauvamahakin...en olisi IKINÄ uskonut, että voisin kokea tällaistä tuskaa ja pettymystä raskausmahoista! Johan sain sen kerran kokea itsekin eli en tajua, miksi nyt nousee tällaiset tunteet niin vahvoina pintaan.
t. meikku - juuri neganneena ja aiemman km lasketunajan pohjatunnelmissa
p.s. mulla meni tää ivf jotenkin penkinalle (ekaa kertaa pitkä kaava) ja nyt huomasin, että yleensä kai kaikilla on pitkässä kaavassa vähentynyt sumumäärät kun piikit alkaa - mä taas sumutin samaa määrää läpi koko hoidon (3krt/pvä suprecur aina molempiin sieraimiin), onko kellään ollut sama juttu?