Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Pikku karhu: Hienoja uutisia, onnea!
Tiihkis: Onkos sulla mitään tuntemuksia?
Olikos muita piinailijoita?
ON: Eilen oli pp8 ja huomasin vähäistä rusehtavaa vuotoa, tänään vuoto on lisääntynyt, joten tämä taisi olla nyt tässä. Olisin ajatellut menkkojen alkavan vasta myöhemmin. Onko muillakin ollut merkkejä menkoista jo tässä vaiheessa? Tuntuu, että koko eilinen ja tämä päivä on mennut miettien, että ei sitten onnistunut raskautuminen, vaikka hyvät mahdollisuudet siihen olikin. Klinikalta tuli paperit, jossa miehen tavara oli luokiteltu hyväksi ja pakkaseen oli alun 4 jälkeen saatu vielä 2 lisää, joten 6 odottelisi pakkasessa. Vaikka olikin vasta eka hoito, niin tuntuu, että miten tämä voi olla näin helvetin vaikeaa. Onko passeissa mitään onnistumisen mahdollisuuksia, jos tuoresiirtokaan ei tuota tulosta? Onneksi meillä on jo yksi lapsi. En kyllä ymmärrä, miten ne jaksavat, jotka ovat monta vuotta tahkonneet näitä hoitoja, eikä mitään takuita ole onnistumisesta.

Toivottavasti muille käy piinailussa paremmin!
 
Heippa!

Mä en tajuu, mut en sitten millään tunnu pääsevän tänne palstalle kotoa käsin - puhelimen kautta heittää aina sivua ladatessa pihalle ja koneelta mokkulan kautta sisäänkirjautuminen laittaa juntturaan koko koneen. No, päivitänpä kuulumisia, kun nyt olen täällä vanhempien luona viikonlopun vietossa.

Meille tehtiin 1. ivf 1. pas marraskuun alkupuolella. Suurin toivein ja rinta rottingilla lähdettiin etelänlomalle pp8 ja siellä sitten vain siemailin kainosti juomia ja salaa nautin turvonneesta vatsasta. Pp7 oli aikamoisia "menkkakipuja", jotka tulkitsin kiinnittymiskivuiksi, pp10 sain vessassa ruskeaa tuhrua (=> ilmiselvää kiinnittymisvuotoa, heh), jota en kuitenkaan muista onnistuneen 1. ivf:n tuoresiirron jäljiltä. Pp12 taas samanlainen menkkakouristuskohtaus. En kuitenkaan uskaltanut testata testipäivänä, vaan siirsin testaamista parilla päivällä. Ja sieltähän se sitten alkoi, megalomaaninen vuoto, pp15. Luget ilmeisesti pidensi kiertoa. Testasin apteekin testillä selkeän negan. En kuitenkaan päässyt reissun vuoksi verikokeeseen, joten soittelin vaan suoraa aikaa seuraavan kierron yritykseen.

No, nyt on kyydissä huurunenä nro2, pp taitaa olla 6, joten matkaa on vielä. Odotukset on tällä kertaa tasan nollassa, pelkään, että joudutaan käyttämään koko pakastin tyhjäksi (7 jäljellä, neljässä oljessa) ja pudotaan taas siihen ivf-helvettiin, ennenkuin tulosta tulee. Turvotusta on edelleen, mutta oireena tällä kertaa palelukohtaukset. Järki selittää, että eipä tuolla etelässä juurikaan voinut palella, joten syy on ilmaston - sydän yrittää jollain tavalla piipittää, että voihan se olla oire jostakin toivotusta.

En ymmärrä, miksen voi iloita tuosta maailman ihanimmasta taaperosta, miksi haluan itseni tähän kurimukseen jälleen kerran. Voi kun tää olis vaan niin helppoa, että yhtenä kauniina iltana vähän pöllytettäis peittoja ja sitten vois kailottaa naamakirjassa kuukautistensa olevan myöhässä. Argh. Mä en halua tuntea taas näitä kateellisuuden tuntoja, kun mulla on jo kaikki (tai lähes kaikki...).

Tsemppiä kaikille, olette tärkeitä <3 Kukaan muu ei tunnu tajuavan näitä tuntoja.

Onnea pikkukarhu, annat toivoa esimerkilläsi =)
Pääsetkö varhaisultraan milloin?
 
Hei!

Hyvin Frangipani kuvasit näitä tunteita, olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Todella koville tämä itsellekin ottaa. Samoissa mennään pikkumyy-09 eli eilen oli pp10 ja rusehtavaa vuotoa tullut siitä alkaen eli tässä tämä yritys sitten on. Vieläkö vuotoa tulee?

Tämä on kyllä niin hermoja raastavaa kun välillä menkat alkaa kaks päivää lugejen lopettamisen jälkeen ja välillä puskevat jo niiden läpi. Eihän tässä enää tiedä mikä milloinkin olisi merkki jostain hyvästä kun vaihtelee niin laidasta toiseen nämä vuodot. Meillä on enää pakkasessa yhdessä oljessa kaksi alkiota ja sit alkais rumba alusta. Olin jo niin loppu viime piikityksen jälkeen et en tiedä jaksanko enää kauaa.

Tsemppiä muille!
 
Frangipani, hyvin tiivistit itse kunkin tuntemukset tällä taipaleella... nyt muistan taas, miten valtaisan suuri ihme tuo esikoinen on! Ihan oikea pieni lapsi, joka tuhisee apinapeittonsa alla, minun lapseni!

Mulla on ultra 21.12. eli noin miljoonan vuoden päästä.
 
Tiihkis: Ruskeaa vuotoa tulikin todella vähän perjantain ja sunnuntain välillä, mutta tänään alkoi sitten jo verinen vuoto. Tuntuu hullulta lykätä Lugeja mukaan, mutta kai sitä pari vois viä laittaa. Tarviikohan mitään testiä tehdä enää? Eikö tämä aika selvää ole, valitettavasti.

Minkäläiset mahdollisuudet passeissa on, uskotteko niihin? Pakkasessa olisi vielä 6, mutta luulisi raskauden paremmin onnistuvan tuoresiirrosta, mutta kun ei, niin ei! Passi menee joulun pyhien takia tammikuulle. Pitäis vissiin menkkojen alettua kunnolla soitellakin jonnekin päin.

Tänään selvisi, että saan viikon sairasloma-ajalta palkan, huh! Olisi ollut melko ikävää negan jälkeen menettää vielä rahaakin melkoisen paljon, varsinkin kun on saanut apteekkia kannattaa kohtalaisen runsaasti.

pikku_karhu: yritähän keskittyä jouluvalmisteluihin täksi viikoksi, niin ENSI viikon ultra tulee nopeammin;)

Missäs kaikki muut ovat? Tulkaahan kertomaan kuulumisia! Minä ainakin kaipaan tätä palstaa nyt tosi paljon, kun lunta tulee tupaan.
 
Eilen alkoi vuoto ja nega testattu illalla. Olo on sanoin kuvaamattoman tyhjä. Kelan korvaamat kolme hoitoa on tehty ja pakkanen on tyhjä. Munasolut on kaksitumasia ongelmatapauksia ja siittiöitä ei oikein ole. Hiljasta on. Yritän kirjoittaa enemmän myöhemmin. Luen kyllä kaiken mitä tänne tulee. Onnea pikku karhulle ja muille toivoa paremmasta ensi vuodesta.
 
Pikku Karhu ihanaa, että pieni on kyydissä! Onhan tuokin piinaavaa, muttei onneksi yhtä tympeää kuin tämä ihan alkutaival.

Mestarimuumi aika tiukka tilanne :hug:. Jotenkin olin niin varma, että teillä onnistuu nyt. Palaillaan.


Tiihkis ja PikkuMyy
aiai, voi kun ei vielä olisi lopullista. Itse testasin varmuudeksi vielä kun vuoto alkoi olla 'vakuuttavaa', pp 12.

Frangipani niinpä niin, samassa tilanteessa suunnilleen. Minäkin uskoin marraskuiseen IVF:ään, vaan nega napsahti. Yritän nyt muistutella, että ei niistä alkioista kaikkea päälle päin näy ja PAS voi onnistua - tammikuussa olisi tarkoitus laittaa eka pakastettu kyytiin. Kuitenkin huomaan varautuvani uuteen hoitokierrokseen. Ehkä päällimmäisenä on ajatus, että voi kunpa se joskus tulisi. En ole selvästikään vielä niin kypsä tähän rumbaan, että harkitsisin luovuttamista. Suurin syy siihen on tuon pikkuihmisemme uskomaton ihanuus.

Täällä lomaillaan lapsettomuudesta, mikä on rentouttavaa. Tosin aamulla heräsin siihen, että uskoin unohtaneeni koko ovistestailun ja PAS menisi ohi hölmöilyni takia. Oikeasti vasta tammikuussa ajankohtaista. Lisäksi lähipiirissä on selvinnyt useita, joilla ongelmia toisen lapsen saamisessa, ja olen sitten heidän huoliaan kuunnellut lomaillessani :). Vaihteeksi niinkin päin, vaikka tuntuukin heidän tilanteensa paljon lupaavammalta kuin oma.
 
Mestari muumi :hug:

Nää hoidot on kyllä tosi kuluttavia... :( Eikä tää "latautuminen" välikierroissa ole yhtään sen helpompaa. Meillä menossa nyt imetyksen lopetus, hitaalla tahdilla edetään, koska mulla toi maidontuotanto ollut reippaamman puoleista. Tänään siirryttiin toiseksi viimeiseen vaiheeseen, eli että jäljellä on vain iltatissi. Kello ei ole edes puoltapäivää ja on jo sellainen olo että tissi räjähtää :( no, tiedätte varmaan tunteen. Sen lisäksi olen pillitellyt tätä asiaa harva-se-päivä. Siis imetyksen lopettamista. Huvittavaa on, että tuo meitin pikku taapero tulee aina lohduttamaan äitiään halaamalla ja suukottamalla :) :heart: En tiedä miksi mä otan tän niin raskaasti. Ehkä siksi että pelkään ettei meillä koskaan enää tuu sitä toista vauvaa, ja luopumalla imetyksestä joudun luopumaan tästä "vauvasta"...

Seuraavaa PASsia kohti mennään, nyt siis menossa viimeinen luomukierto sitä ennen. Ovis jo tekee tuloaan, ja tullee viimeistään viikonloppuna, jolloin vuorossa peittojen heiluttelua, tietenkin. Sitten tammikuussa PASsiin. Jos sekään ei onnistu, mahdollisesti helmikuussa viimeinen PAS, jos ne alkiot selviää. 3 kpl vielä pakkasessa mut tosiaan vain 1 oli top. Maaliskuussa haluaisin sitten heti aloittaa uuden ICSI rumban. Mietin vaan että miten se mahtaa onnistua? Kun meillä on kaikki infektiotestit vanhentuneet jne. Ja kun ikää on tullut 3 v lisää, niin ehkä joku fsh ja AMH testikin olis tarpeen.?! Tietääkö joku ottaako ne niitä terveyskeskuksessa? Luovuttiin julkisen hoitohaaveesta, ja otetaan vaan lainaa jotta päästään nopeesti näissä eteenpäin yksityisellä. tk-aikaa en ole kuitenkaan perunut, josko siellä järjestyis noita verikoejuttuja?

Sori omanapainen selostus tähän hätään, tulen myöhemmin kommentoimaan paremmin teijän muiden juttuja. :)
 
Rikotaanpa vähän tätä hiljaisuutta;)
Näyttää useilla olevan odottelua seuraavaan hoitoon.

Yritin tänään soittaa hoitajalle jatkosuunnitelmista, mutta taisivat olla jo lomalla. Yritän huomenna soittaa keskussairaalaan, jossa käyn ultrissa, jos osaisivat sanoa jotain jatkosta. Passeja varten sainkin reseptin. Onkohan se Zumenon maksettava kokonaan itse? Olisi vaan tuo lääkekatto täynnä, mutta ei taida auttaa tuon lääkkeen kohdalla. Toivottavasti seuraavat kuukautiset alkavat suht ajallaan, ettei tule älyttömän pitkää kiertoa. En oo nyt alkanut syödä Primolutea, kun en oikein tiedä, mistä päivästä alkaen niitä ottaisin. Kait on ihan hyvä tuon edellisen hormoonisatsin jälkeen ollakin hetki ilman lääkitystä. Nyt ei auta muu kuin alkaa kehittää uskoa noihin passeihin!

Kertokaahan muutkin kuulumisia, vaikka paljon mitään ei olisikaan kerrottavaa;)
 
Taitaa tämä loppuvuosi mennä odotellessa uutta vuotta ja uusia hoitoja.

Mulla oli se labra viime perjantaina ja vuotohan oli jo alkanut, joten odotin negaa. Tulos oli kuitenkin hcg 16 eli ei puhdas nega, jotain yritystä kiinnittymiseen oli siis ollut. Voi että oli harmistus suuri kun vuodon takia olin niin sisäistänyt puhtaan negan ja sit sainkin tietää että mahdollisuus raskautua oli kuitenkin ollut. Nyt sit huomenna uudelleen labraan tarkistamaan hcg arvo ettei kyseessä ole kohdunulkopuolinen raskaus. Pakkasessa on sit enää yks yritys ja siihen yritykseen saan jotain lääkkeitä tueksi.
 
Pikku myy, mä ainakin sain Zumenoniin kelakorvauksen. Lääkäri sanoi, että ei siihen sais, mutta mä sain. Pieni paketti maksaa alle 5 euroa, ettei siitä nyt ihan konkurssia tule vaikka joutuiski maksamaan itte.

Ittellä on aika sekavaa, jotenkin on mennyt usko omiin soluihin ja tässä oon pyöritelly lahjasoluajatusta. Tosin lääkärin kanssa kun puhuin viimeisen siirron jälkeen, niin jäi vähän kuva, että hänen mielestä meidän tapauksessa pitäisi käyttää vielä omia soluja. Tarttis varata aika, mutta ei jaksa. Ehkä helmikuun kiertoon voisi taas kattella jotain.
 
No niin, ehkä vähän pitemmästi tänään.

2.pas huipentui maanantaina vuotoon. Kävin eilen myös verikokeessa ja ei edes pientä hipaisua näkynyt. Klinikalla alkaa joulutauko, joten seuraavan kerran siirron yritystä tammihelmikuun vaihteeseen. Pakkasessa vielä neljässä oljessa seitsemän alkiota, nämä siis kaikki meidän ekasta ivf:stä ikinä. Voi kunpa ei tarvitsisi kaikkia käyttää nyt.

Kävin fiiliksieni kanssa todella alhaalla eilen, valitettavasti taaperokin sai siitä kärsiä viattomana luontokappaleena. Minkä ihmeen takia tän täytyy olla näin vaikeaa, kun joka puolella saa taas kuulla plussauutisia ja joulukaupat on täynnä pulleita vatsoja? Mä haluan olla kiitollinen yhdestäkin onnistuneesta hoidosta, mutta haluaisin todella saada tuolle ihanuudelle sisaruksen, ettei sen tarvitsis jäädä yksin, kun ikälopuista vanhemmista aika jättää. Onko se liikaa vaadittu?

Tsemppiä muille, jospa joku toinen jo pääsisi plussajunaan pian.

Hyvän joulun toivotus kaikille teille. Oma joulumieli on nyt hukassa.

F
 
Hei kaikille pitkästä aikaa. En oo vähään aikaan käynyt koska mulle ilmeni että raskaus oli kohdun ulkoinen ja munatorvi jouduttiin myös poistaan... Vielä siltä puolen missä mulla oli ainoa toimiva munasarja, eli se siitä haaveesta ainakaan koskaan tulla luomusti raskaaksi jos ollenkaan.. Tunnelma on raskas ja epätodellinen. Sitä ei koskaan usko sen sattuvan omalle kohdalle.. Ja kaiken muun lisäksi kun tukea ei saa mistään suunnasta.. Ollaan mietitty että tammikuun kierrosta lähettäs uudestaan kokeileen mutta olo vielä epävarma. Sen näkee sitten. Voimia kaikille ja onnea plussanneille. Mä vetäydyn hetkeks omiin mietteisiin. Hyvää joulua kaikille!
 
Huoh, ei tainnut loppuvuosi olla oikeen hyvä kellekään hoitojen suhteen??? Meillä meni tää kierto harakoille, kun toiminta tuolla mahan sisällä oli niin hidasta ja joulu uhkas tulla päälle sotkemaan. Tai siis tulikin. Päädyttiin viime viikolla siis, ettei ees lähetä yrittämään, kun ei ollut suurta toivetta saada ovulaatiota ajoissa. Noh, mielummin lähetään sitten tammikuussa tekeen siihen omaan kiertoon sitä siirtoa, jos ois kroppa kunnossa.

Prinsessatyttö: :hug:

Frangipani, tsemppiä teillekin ja koittakaa saada joulusta ilo irti!

Tiihkis, oliko se Hcg jo laskenut, ettei ollut kohdun ulkoinen?

Hyvät joulut kaikille!!! Koitetaan nauttia ja riemuita sen pikkuisen kanssa, joka meillä jo on!

T:Smirg ja pikku-ukko 1v2kk
 
Heippa kaikille!

Pahoittelut ensinnäkin niille, jotka juuri ovat huonoja uutisia saaneet tai kohdanneet vastoinkäymisiä!

Mahtuuko vielä mukaan? En ole aiemmin kirjoitellut täällä, kun ensimmäistä vauvaa yriteltiin/tekemällä tehtiin niin surullisissa ja epätoivoisissa tunnelmissa monta vuotta... Mutta nyt, kun pieni poika 6kk tuolla tuhisee sängyssään ja kuukautiset ovat jälleen alkaneet niin pieni toive/haave toisesta murusesta alkaa nostaa päätään... Tiedän, että aikaista on haaveilla toisesta, enkä totta puhuen tiedä miten kahden pienen kanssa pärjäisimme, mutta ehkäisy tuntuu jollain tapaa väärältä. Miten muut ovat toimineet? Oletteko käyttäneet ehkäisyä välillä? Yrittäneet alkuun luomusti??

Taustaa sen verran, että ensimmäistä yritettiin 3v. Matkalle mahtui 4 keskenmenoa, 1 tuulimuna, 1 tulokseton ja 1 onnistunut inseminaatio.

Miten muuten olette toimineet, kun olette päättäneet aloittaa yrityksen toden teolla, oletteko päässeet suoraan hoitoihin ja mitä kautta?

Veikkaan, että pitkä ja kivinen taival on edessä, ennen kuin meidän pieni poikamme saa sisaruksen, jos joskus saa... Nyt siis tarkoituksena on vain katsoa tilannetta rauhassa, kypsytellä ajatusta toisesta lapsesta, toisesta yrityksestä...

Ystävällisesti,
Ainutar
 
Huomentapäivää!

Hyppäänpä minäkin taustalta taas mukaan. Monenmoista on näköjään tapahtunut yhdelle jos toisellekin. Tsemppiä kaikille yhdessä ja erikseen. Erityisesti Prinsessatytölle voimia uuteen yritykseen rankan kokemuksen jälkeen.

Täällä valmistaudutaan henkisesti uuteen ICSIin. Suunnittelukäynti on heti ensi viikolla jos kuukautiset eivät yllätä liian aikaisin, siinä tapauksessa siirtyy varmasti sitten helmikuulle.

Ja tervetuloa uudet! :wave: Pitää saada plussa-aalto pystyyn heti alkuvuodesta, eiks je!
 
Voimia neganneille :hug: ja Prinsessatytölle erityisesti. Kurja kohtalo sinulla. Ihan niinkuin näissä hoidoissa ei olisi tarpeeksi kestämistä niin sitten käy vielä noin... :'(

Ainuttarelle Tervetuloa! :wave:

ON: Nyt raportoin jotain todella ihmeellistä. Mietin jo että uskallanko edes kirjoittaa. Jos kaiken "julkisesti" sanominen tuokin huonoa onnea? Mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Reilu viikko sitten mulla tuli pari tippaa vuotoa. Ajattelin heti että kiinnitysmivuotoako? Lisäksi mulla on reilun viikon ollut tosi kylmä koko ajan. Vatsalla järkyttävä paine/menkkajomotus, ( niin voimakas ettei ole mulle normaalia), lisäksi olen ollut toooooosi väsynyt ja välillä on ollut kuvottava olo. Viimeinen niitti oli kun kuukautiset olivat myöhässä. Mulla ne ei ole KOSKAAN myöhässä. Tänään aamulla sitten tein CB:n digin: Ja tulos oli "Raskaana 2-3 viikkoa". Siis olen raskaana! Ja miehen siittiöt kun on mitä on, esikoinenkin tullut ICSIllä. Tätä voi jo kutsua todellakin luomuihmeeksi. Nyt pelottaa hirveästi että onko meidän ihme oikeassa paikassa ja että meneekö kaikki hyvin. Tämä tuntuu niin lottovoitolta ja täydelliseltä että voiko näin käydäkkään? :heart:

Mutta tämä jos joku osoittaa että aina kannattaa heiluttaa peittoa, koska AINA on toivoa! :)
 
Olipas mukava huomata, että tämäkin palsta on herännyt joulun jälkeen!
Toivotaan kaikille hedelmällistä uutta vuotta, mutta onneksi tämä kivinen tie ei nouse liian pystyyn, saammehan jo olla äitejä ja saaneet viettää perhejoulua lapsiemme kanssa:) Luin välillä toista ketjua, joissa lapsettomat olivat kokeneet joulun hyvin ahdistavana ja raskaana, surullista.

Annabell: Sinähän se oikein potin räjäytit, aivan mahtava uutinen! Onnea kovasti ja toivotaan kaiken menevän hyvin! Piti kyllä lukea tekstisi kahteen kertaan, etten vain ymmärtänyt väärin:)

Tiihkis: Hyvä asia, että kiinnittymistä oli ainakin yrittänyt tapahtua.

Ainutar: Tervetuloa vaan joukkoomme! Kivinen tie on sinullakin ollut kuljettavana. Meillähän tyttö on juuri täyttänyt kolme vuotta ja lähetteen(julkiselle) hankin terveyskeskuksesta tytön täyttäessä kaksi vuotta. Kolmen kuukauden päästä olimme jo suunnittelukäynnillä ja tätä ennen mies oli antanut siemennestenäytteensä. Inseminaatioon pääsimme suunnittelukäynnin jälkeen. Ehkäisyä meillä ei varmaankaan olisi tarvinnut olla ollenkaan, mutta halusin silti varmistaa, etten tulisi raskaaksi ennen kuin esikoinen täyttää kaksi vuotta. Mitään hormonaalista en silti halunnut käyttää ehkäisynä.

Prinsessatytölle erityisesti jaksamista ja tietenkin kaikille muillekin!

ON: kp 20 meneillään ja odottelen menkkojen alkamista, että saisin alkaa popsia Zumenon-lääkettä ja sitten ultraan parin viikon päästä ja tavoitteena tietenkin ensimmäinen PAS. Kun nyt vain menkat alkaisia ajallaan! Passeihin en ennen tuoresiirtoa uskonut ollenkaan, mutta kait sitä täytyy kelkkansa kääntää ja alkaa uskoa tuleviin hoitoihin, ei kai tässä muuten olisi mitään järkeä. En kyllä toisaalta ihmettele, miksi en raskautunut tuoresiirrosta, kun ottaa huomioon punktiosta aiheutuneet kivut sairaalaöineen. Josko sitä tällä kertaa olisi kroppakin vähän positiivisemmalla päällä.
 
Hei kaikki!
Onpa ihana huomata, että täällä on toisella kierroksella paljon tuttuja nimiä ensimmäiseltä kierrokseltani! Hyvin nihkeästi kävin täällä plussan jälkeen lukemassa, kun oli niin paljon mutkia raskausaikana matkassa...

Meillä nyt kaksivuotias poika PAS:n tuloksena. Tuo rakas oli meidän yksi ja ainoa huurunenä, joten nyt aloitetaan alusta tammikuussa kunnon hormoonipläjäyksellä, että saadaan eloa tuohon mun nihkeään munimisosastoon. :D

Nyt onnea jo plussanneille, tsemppiä uudelle vuodelle vielä jännittäjille ja jaksuja yrittäjille!
 
Hei!
Meillä takana 1 km, 1 kohdunulkoinen raskaus, 1 IVF josta 3. PAS:sta alkoi raskaus - saatiin maailman ihanin poikavauva. Nyt varovasti haaveissa hänelle kaveri. Pakkaseen jäi yksi alkio. Poju nyt 5kk vanha ja imetän vielä. Haaveissa olisi, että kun tuo imetys loppuu ja JOS menkat alkaa niin yritystä sitten luomusti. Jos menkkoja ei ala kuulumaan niin sitten kuuri teroluteja, sano lääkäri. En tiedä uskallanko enää alkaa hoitoihin... :( Se on niin pienestä kiinni että kaikki menee hyvin, elämä on hauras..

Onko muita samanlaisessa tilanteessa olevia?
 
Annabell onnittelut!! Ihanaa että se on mahdollista. Huvittavaa (tai ei minulle niin huvittavaa), että oli oikeastaan kuvaamasi oireet täälläkin välikierrossa, mutta menkat alkoikin 3 päivää myöhässä ja tuli flunssa.

Prinsessatyttö tulipas kurja yllätys teille, ei kai noihin voi kukaan varautua tai odottaa niitä. Toipumisia!!

Tiihkis onko tilanne selvinnyt?
Pikkumyy tosiaan ehkä helpompi tilanne nyt ilman sitä tun sairaalakierrosta!

Tuntuu, että alkuvuodesta on taas meitä yrittäjiä. Tervetuloa uusille/vanhoille :flower:

Ainutar me aloitettiin yritys kun esikko oli 10 kk ja imetys vähenemässä, ihan luomusti koitettiin yli puoli vuotta, mikä tuntuu hölmöltä nyt kun taas jo yli vuosi ollut vauva toiveissa ja kolme alkionsiirtoa takana. Mutta silloin alkuun sitä eli sitä positiivista vauvahuumaa, ja toisaalta hyvä niin. Hoitoihin saa lähetteen omalta tk_lääkäriltä kun selittää tilanteen, me jatkettiin yksityisellä pakastesoluilla.

Ensi viikolle sain varattua ultran PAS:ia varten, vaikka onkin ollut masentunut ja flunssainen olo, ei ole oikein jaksanut katsoa positiivisesti tätä juttua. Jos vois vaan nukkua ja sitten tulis raskaaksi?
 
Upeeta Annabell :flower:, prinsessatytölle voimia :hug: ja tervetuloa uudet.

Itsellä on kriisiä moneen lähtöön, varmaan yhdistetty 40 vee / lapsettomuuskriisi. Viime viikkoina olen pohtinut paljon tätä lapsettomuutta, työkuvioita, harrastuksia, kavereita, parisuhdetta. Huoh. Taidan antaa vielä yhden mahdollisuuden omille soluille ja sitten jatkuu lahjasoluilla jos jatkuu. Ärsyttää kun mies ei oikein tajua tai hyväsy sitä, että meidän solujen parasta ennen päivä meni jo. Itse suren, että ei tullut kahden eikä edes kolmen vuoden ikäeroa meidän lapsille. Ilmeisesti kuitenkin uskon, että jotenkin se toinen lapsi tulee. Tosin mietin jo että myiskö noita esikoisen vaatteita tms kun ikäeroa väistämättä tulee paljon.

Olen myös suunnitellut parannuksia muuhun elämään. Uutta harrastustakin katselin keväälle, mutta pääsin vaan varasijalle :( Työkuvioihin mietin yhtä parannusta, pitäisi vaan uskaltaa mennä puhumaan siitä uudelle esimiehelle :S Uuden vuoden lupauksena koitan treffailla ystäviä, joiden kanssa ei tulisi puhetta vauvoista.

Oikein plussaisaa uutta vuotta kaikille!
 

Yhteistyössä