Itellä meni alkuajat lähinnä testatessa foorumia sillai, että kunhan kirjoitteli jotain ajanvietteeksi. En kokenut rekisteröitymisestä huolimatta tarvetta rakentaa palstaidentiteettiä. Myöskin elämäni oli hyvin pitkälti sellaista "nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään" ja mielipiteet, aloitukset, vastaukset saattoivat olla fiktiota taikka lainattuja tms. Ristiriitaisuuksia varmasti paljon, koska palsta oli aivojen tyhjentämisen keino, ei itseilmaisua.
Jossain vaiheessa, mitähän sanoisi...kenties siinä kohdin, kun palstan innoituksesta heräsin tajuamaan, että minussa enemmänkin neurologisesti vialla ja hakeuduin tutkimuksiin ja niistä avauduin täällä. Siinä se kuori kai meni rikki ja minusta tuli muutakin kuin trollaava provoilija tai fiktiivinen kirjoittaja. Sitä myöten, kun omaa persoonaa, oikeita fiiliksiäni, taustaani ja elämääni alkoi valua palstalle niin tapahtui se, että sain seuraajia niin hyvässä kuin pahassa. Palstakärpäset ovat ollert aika mietoja kohdallani yksäreissä, mutta todellakin vasta selkeä minuuden ilmaisu kimmoitti ihmiset ottamaan kantaa.
Koen saaneeni palstailulta kuitenkin enemmän niin, että olen tullut esille avoimesti omana itsenäni ja omine tapahtumineni. Pinnalliseksi jää kirjoittaa keksitty mielipide tai tilanne ja odottaa reaktiota. Palsta onkin sitten ollut niin lohtu pikkuveljeni kuoltua äkillisesti sekä elämäni suurimman ilon tuoja Datan muodossa.
Voin siis suositella kaikille, perskärpästenkin uhalla, aitoutta.
Jossain vaiheessa, mitähän sanoisi...kenties siinä kohdin, kun palstan innoituksesta heräsin tajuamaan, että minussa enemmänkin neurologisesti vialla ja hakeuduin tutkimuksiin ja niistä avauduin täällä. Siinä se kuori kai meni rikki ja minusta tuli muutakin kuin trollaava provoilija tai fiktiivinen kirjoittaja. Sitä myöten, kun omaa persoonaa, oikeita fiiliksiäni, taustaani ja elämääni alkoi valua palstalle niin tapahtui se, että sain seuraajia niin hyvässä kuin pahassa. Palstakärpäset ovat ollert aika mietoja kohdallani yksäreissä, mutta todellakin vasta selkeä minuuden ilmaisu kimmoitti ihmiset ottamaan kantaa.
Koen saaneeni palstailulta kuitenkin enemmän niin, että olen tullut esille avoimesti omana itsenäni ja omine tapahtumineni. Pinnalliseksi jää kirjoittaa keksitty mielipide tai tilanne ja odottaa reaktiota. Palsta onkin sitten ollut niin lohtu pikkuveljeni kuoltua äkillisesti sekä elämäni suurimman ilon tuoja Datan muodossa.
Voin siis suositella kaikille, perskärpästenkin uhalla, aitoutta.
