Paljon...muttei minusta liikaa kuitenkaan. Liikaa olisi se, ettei lapsi olisi koskaan kotona (ts. ei perheen keskeistä aikaa ollenkaan) ja jos vaikka läksyjen teko kärsisi siitä että aina ollaan kavereiden kanssa.
En ole juurikaan rajoittanut, kaverit nyt vaan ON tärkeitä ja suuri rikkaus lapsen elämässä

. Meillä on myös noin että lapsi (tyttö, tokalla luokalla) joko käväisee kotona pikaisesti ja sitten menee, tai ei tule kotiin ollenkaan vaan menee suoraan koulusta kaverille. Tänäänkin soitti tuttuun tyyliinsä heti kun koulu päättyi: "Saanksmä mennä XXX:n luo, pliide, niille sopii" ja kun sanoin että saat niin vastaus oli "jee, moido" ja luuri kiinni
Niin ja sen verran olen toki tarkkana, ettei meidän likka luuhaa aina yhden ja saman kaverin luona, vaan pitää myös ulkoilla, olla meillä, jne. Kun jokainen perhe tarvitsee sitä omaa rauhaa myös.
Niin ja minusta ei ole mitenkään uusavutonta saati tyhmää pohtia näitä juttuja...päinvastoin pohdinta on aina hyväksi, ja osoitus tässä tapauksessa ehkä myös siitä ettei lapsi ole riesa & on sitä parempi mitä vähemmän tämä on kotona.