70 luvun lapsuudessa viikkoraha oli jotain 1-2 mk. En muista, olisiko ollut jossain vaiheessa pienempänä niinkin vähän kuin 50 penniä.
Siihen aikaan oli myynnissä 1 pennin hintaisia irtokarkki nalleja, 5 pennin nallekarkit oli isompia jo, niitä raski vain harvoin ostaa.
Muistan miten kerran säästin pennejäni jotta olisin voinut ostaa yhdeltä kauempaa kotoa sijaitsevasta kioskista karkkiaskin, joka oli tosi kallis, mutta aivan ihanan näköinen pakkaus.Maksoin penneillä. Pudin tahmasesta nyrkistäni sen pennikasan myyjätytön eteen, ilmettä en osannut selittää, se ei lapselle auennut. Kitskan vieressä penkeillä + pöydän ääressä istui joukko poikia, jotka repesi isoon nauruun. Minä innostuin niin, että huusin rohkeana (olin hyvin arka lapsi): "siinä on 1 penni ylimääräistä, saat pitää se!"
Nyt aikuisena ymmärrän miltä kioskitytöstä on tuntunut saada se pennikasa laskettavakseen.. siksi se ilme.
No, karkit oli pettymys, ne eivät olleet ollenkaan niin hyviä kuin olin kuvitellut. eikä muutenkaan sellaisia kuin olin kuvitellut niiden olevan.