Paljonko mietit totuutta?

[Orion-]

Mietitkö, mistä me ollaan tultu, mikä on meidän tarkoitus täällä, miten ajatukset ja teot vaikuttaa meissä ja toisissa eli miten meidän tulisi elää, miten ihminen on kehittynyt, mitä koko maailmankaikkeus pitää sisällään, mitä on kuoleman jälkeen?

Mietitkö vain vai etsitkö tietoa esim kirjoista, netistä, keskustelemalla?


Mä oon melko vasta ruennu miettiin ja etsiin tietoa. Ja näköjään sitä löytääkin kun aika on kypsä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ainoa kysymyksistä, jolla minulle on merkitystä on se, kuinka elää tämä elämä soveliaasti. Miten tänne on päädytty, ei ole relevanttia ja mitä tämän jälkeen, selviää kai aikanaan.

 

[umbrella-]

Mietin aika paljonkin ja etsin tietoa alan kirjallisuudesta.

 

[Orion-]

Ainoa kysymyksistä, jolla minulle on merkitystä on se, kuinka elää tämä elämä soveliaasti. Miten tänne on päädytty, ei ole relevanttia ja mitä tämän jälkeen, selviää kai aikanaan.

Aivan. Ei välttämättä olekaan tarpeellista tietää noista muista. Itseä kuitenki kiinnostaa, ja sen tiedon kautta saan sitte paremmin ite käsitystä siitäkin että miten elää.

 

[umbrella-]

Ainoa kysymyksistä, jolla minulle on merkitystä on se, kuinka elää tämä elämä soveliaasti. Miten tänne on päädytty, ei ole relevanttia ja mitä tämän jälkeen, selviää kai aikanaan.

Aivan. Ei välttämättä olekaan tarpeellista tietää noista muista. Itseä kuitenki kiinnostaa, ja sen tiedon kautta saan sitte paremmin ite käsitystä siitäkin että miten elää.

Mistä oot tietoa hakenut? Esim. jos oot lukenut kirjoja niin mitä?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ainoa kysymyksistä, jolla minulle on merkitystä on se, kuinka elää tämä elämä soveliaasti. Miten tänne on päädytty, ei ole relevanttia ja mitä tämän jälkeen, selviää kai aikanaan.

Aivan. Ei välttämättä olekaan tarpeellista tietää noista muista. Itseä kuitenki kiinnostaa, ja sen tiedon kautta saan sitte paremmin ite käsitystä siitäkin että miten elää.

Uteliaisuuttani minäkin noita pohdin ja saadakseni perspektiiviä. Uskonnot ovat kiinnostavia antaessaan sisäpiirin tietoa asioista, jotka vaikuttavat yksilön tekemiin valintoihin ja niiden kautta muuhun maailmaan. *ei kai karkaa liian syville vesille?*

 

[Kiekuva Kinkku]

Tää kuulostaa varmaan hullulta, mutta mie oon miettinyt noita jutskia niin nuoresta kuin muistan, siis jostain 3-vuotiaasta lähtien. Siis sillä tasolla kuin nyt senikäinen tuollaisia asioita päässään miettii. Mie oon aina ajatellu ja funtsinu kaikkia asioita ihan liikaa... :ashamed:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tää kuulostaa varmaan hullulta, mutta mie oon miettinyt noita jutskia niin nuoresta kuin muistan, siis jostain 3-vuotiaasta lähtien. Siis sillä tasolla kuin nyt senikäinen tuollaisia asioita päässään miettii. Mie oon aina ajatellu ja funtsinu kaikkia asioita ihan liikaa... :ashamed:

6-vuotiaana luin parapsykologiaa ja henkisyyttä käsittelevää kirjallisuutta, biologiaa, historiaa, maailman uskontoja ja vaikka mitä. Jo aiemmin minäkin niitä asioita kelailin, eikä valmista vain tule.

 

[Keittiönoita]

Päivittäin mietin, olen miettinyt jo vuosia. Itse asiassa siitä lähtien, kun mulla mitään muistikuvia tästä elämästäni on. Luen kirjoja, mutta myös kokemusten myötä haen totuutta. On hyvin harvoja ihmisiä, joiden kanssa näistä tulee puhuttua. Tärkein heistä on tyttäreni.

 

[Mukamaspipsa]

Kyllä mä mietin paljonkin, ja edelleenkään en tiiä, mistä tänne on tultu.... Enkä tiiä, mitä on kuoleman jälkeen. Mutta mä jatkan miettimistä.

Sen mä kuites joten kuten oivallan, miten täällä pitäisi elää.

 

[Kiekuva Kinkku]

Tää kuulostaa varmaan hullulta, mutta mie oon miettinyt noita jutskia niin nuoresta kuin muistan, siis jostain 3-vuotiaasta lähtien. Siis sillä tasolla kuin nyt senikäinen tuollaisia asioita päässään miettii. Mie oon aina ajatellu ja funtsinu kaikkia asioita ihan liikaa... :ashamed:

6-vuotiaana luin parapsykologiaa ja henkisyyttä käsittelevää kirjallisuutta, biologiaa ja vaikka mitä. Jo aiemmin minäkin niitä asioita kelailin, eikä valmista vain tule.

Juu, miekin löysin sitten hieman myöhemmin nuo parapsykologiaa käsittelevät teokset. Meiltä kotoa niitä löytyi kasapäin, äiti oli - ja on edelleen - psykologi, ja on ollut myös aina kiinnostunut noista asioista.

 

[auryn]

Lähinnä mietin noita maailmankaikkeusjuttuja, en niinkään tuota henkistä puolta. Se aika oli nuorempana. Mä en itse asiassa usko että ihmisillä olis joku suurempi tarkoitus olemassaololleen. Ja tosiaan, se minne ollan menossa selvinnee ajan koittaessa.

Mutta kosmosjuttuja luen kirjoista ja lehdistä, yritän pohtiakin sen verta kun pystyn pienellä aivokapasiteetillani

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Juu, miekin löysin sitten hieman myöhemmin nuo parapsykologiaa käsittelevät teokset. Meiltä kotoa niitä löytyi kasapäin, äiti oli - ja on edelleen - psykologi, ja on ollut myös aina kiinnostunut noista asioista.

Psykologiakin on kiehtova tieteen ala, kuten neurologiakin. Niin monilla eri tavoilla voidaan selittää samoja asioita tai kumota selityksiä. Se kudelma, joka olemme me, ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua.

 

[Miä]

Olen miettinyt paljonkin, aina. Huomasin että meinaa hulluksi tulla kun niitä yksin miettii.. Kukaan kenen kanssa näistä olen yrittänyt puhua ei ole ajatuksiini tarttunut, kuitannut jollain turhanpäiväisellä kommentilla vaan koko pohdinnan :/ Joten en pohdi oikein enää.. Enkä enää viitsi etsiä tietoa tai toistenkaan pohdintoja asioista.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen miettinyt paljonkin, aina. Huomasin että meinaa hulluksi tulla kun niitä yksin miettii.. Kukaan kenen kanssa näistä olen yrittänyt puhua ei ole ajatuksiini tarttunut, kuitannut jollain turhanpäiväisellä kommentilla vaan koko pohdinnan :/ Joten en pohdi oikein enää.. Enkä enää viitsi etsiä tietoa tai toistenkaan pohdintoja asioista.

Meillä lapset ovat rohkaistuneet puhumaan ja pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Eli (onneksi) lähes päivittäin saan miettiä erilaisia näkökulmia asioihin. Itselläni ei lapsena ollut ketään, jonka kanssa keskustella elämää suuremmista asioista.

 

[:)]

Mun totuus on Jumala. Tiedän, mistä olen tullut. tiedän, että on kaksi vaihtoehtoa minne voin päätyä. Tiedän, miten minun pitäisi elää. On vaan pirun hankalaa elää niin. Sitä en tiedä, mikä minun tarkoitukseni tässä maailmassa on. Eikä minun sitä tarvitsekaan tietää. Jotain merkitystä minulla kuitenkin on, koska täällä olen. Elän ajatellen, että juuri nyt tarkoitukseni on kasvattaa lapsistani ihmisiä ja elää onnellisena, siihen siis pyrin ja olen onnellinen.

 

[Keittiönoita]

Olen miettinyt paljonkin, aina. Huomasin että meinaa hulluksi tulla kun niitä yksin miettii.. Kukaan kenen kanssa näistä olen yrittänyt puhua ei ole ajatuksiini tarttunut, kuitannut jollain turhanpäiväisellä kommentilla vaan koko pohdinnan :/ Joten en pohdi oikein enää.. Enkä enää viitsi etsiä tietoa tai toistenkaan pohdintoja asioista.

Mä olen löytänyt "hengenheimoalisia" Hengen ja tiedon messuilta. Lisäksi olen löytänyt netin kautta ihmisiä Atlantin takaa, jotka pohtivat samoja asioita. Olen jo tavannutkin heitä irl. Mä olen jo niin monta vuotta näitä asioita miettinyt, että olen jo löytänyt "oman tieni". Ja niinpä viime sunnuntaina jätin jäsenhakemukseni Lehtoon =) Odotan jo kovasti, että pääsen mukaan seuraavaan miittiin.

 

[Kiekuva Kinkku]

Juu, miekin löysin sitten hieman myöhemmin nuo parapsykologiaa käsittelevät teokset. Meiltä kotoa niitä löytyi kasapäin, äiti oli - ja on edelleen - psykologi, ja on ollut myös aina kiinnostunut noista asioista.

Psykologiakin on kiehtova tieteen ala, kuten neurologiakin. Niin monilla eri tavoilla voidaan selittää samoja asioita tai kumota selityksiä. Se kudelma, joka olemme me, ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua.

Niinpä, ja aina vaan haluaisi haalia lisää ja lisää tietoa ja tarinoita tästä aiheesta.

 

[Orion-]

Ainoa kysymyksistä, jolla minulle on merkitystä on se, kuinka elää tämä elämä soveliaasti. Miten tänne on päädytty, ei ole relevanttia ja mitä tämän jälkeen, selviää kai aikanaan.

Aivan. Ei välttämättä olekaan tarpeellista tietää noista muista. Itseä kuitenki kiinnostaa, ja sen tiedon kautta saan sitte paremmin ite käsitystä siitäkin että miten elää.

Mistä oot tietoa hakenut? Esim. jos oot lukenut kirjoja niin mitä?

Jonkin verran ihan miehen kautta, se on netistä lukenu (en tiedä mistä kaikkialta mutta www.kryon.com ainaki). Kirjoista mulla on nyt toinen ja kolmas menossa, eka oli Rauni-Leena Luukasen "Kuolemaa ei ole".

Nyt menossa Ritva Fagerströmin "Murroksen aika - elämänviisautta henkioppailta". Tää kirja on kokonaan automaattikirjoituksella saatuja viestejä, tuossa Luukasen kirjassa niitä on jonkin verran, enimmäkseen kuitenki Luukasen itsensä ajatuksia.

Sit tuo kolmas kirja on tuo Kryon ("Lopun ajat"), kirjoittajana Lee Carroll. Se on 1. Kryon kirja. Tuota en oo pitkälle lukenu, koska en tahtonu oikein ymmärtää sitä. Nuo Luukasen ja Fagerströmin kirjat on ollu mielestäni käytännönläheisempiä, ja enempi semmosta "perus"tietoa antavia.

Ennen tuota Fagerströmin kirjaa on "Portti elämän jälkeen", se on tuota lukemaani kirjaa edeltävä, ite en oo vaan sitä lukenu vaan törmäsin suoraan tuohon "jatko-osaan".

 

[Miä]

Olen miettinyt paljonkin, aina. Huomasin että meinaa hulluksi tulla kun niitä yksin miettii.. Kukaan kenen kanssa näistä olen yrittänyt puhua ei ole ajatuksiini tarttunut, kuitannut jollain turhanpäiväisellä kommentilla vaan koko pohdinnan :/ Joten en pohdi oikein enää.. Enkä enää viitsi etsiä tietoa tai toistenkaan pohdintoja asioista.

Meillä lapset ovat rohkaistuneet puhumaan ja pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Eli (onneksi) lähes päivittäin saan miettiä erilaisia näkökulmia asioihin. Itselläni ei lapsena ollut ketään, jonka kanssa keskustella elämää suuremmista asioista.

Se on rikkaus elämässä kun on vapautta kyseenalaistaa ja pohtia. Toivon että osaan omalleni samaa tarjota sitten kun poika vähän kasvaa. Näköjään aikuisellakin voi olla kovin tyhjä olo ilman sielunkumppania, ystävää samalta aaltopituudelta tai edes keskustelukumppania joka sinua jollain tasolla ymmärtää :/

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Se on rikkaus elämässä kun on vapautta kyseenalaistaa ja pohtia. Toivon että osaan omalleni samaa tarjota sitten kun poika vähän kasvaa. Näköjään aikuisellakin voi olla kovin tyhjä olo ilman sielunkumppania, ystävää samalta aaltopituudelta tai edes keskustelukumppania joka sinua jollain tasolla ymmärtää :/

Eikä sen niin väliä, ymmärtääkö ystävä, kunhan ymmärtää sen, että pyrkii ymmärtämään. *no jopas oli taas kielikoukeroita*

 

[Miä]

Olen miettinyt paljonkin, aina. Huomasin että meinaa hulluksi tulla kun niitä yksin miettii.. Kukaan kenen kanssa näistä olen yrittänyt puhua ei ole ajatuksiini tarttunut, kuitannut jollain turhanpäiväisellä kommentilla vaan koko pohdinnan :/ Joten en pohdi oikein enää.. Enkä enää viitsi etsiä tietoa tai toistenkaan pohdintoja asioista.

Mä olen löytänyt "hengenheimoalisia" Hengen ja tiedon messuilta. Lisäksi olen löytänyt netin kautta ihmisiä Atlantin takaa, jotka pohtivat samoja asioita. Olen jo tavannutkin heitä irl. Mä olen jo niin monta vuotta näitä asioita miettinyt, että olen jo löytänyt "oman tieni". Ja niinpä viime sunnuntaina jätin jäsenhakemukseni Lehtoon =) Odotan jo kovasti, että pääsen mukaan seuraavaan miittiin.

Minä olen niin aloittelija koko ajattelun maailmassa että en osaa oikein mistään lähteä liikkeelle. Tuntuu että olen koko järkevän ajattelun ja pohdinnan pannut syrjään kokonaan, josko sen saisi vielä kaivettua käyttöön =)

 

[Keittiönoita]

Eikä sen niin väliä, ymmärtääkö ystävä, kunhan ymmärtää sen, että pyrkii ymmärtämään. *no jopas oli taas kielikoukeroita*

ja mun mielestä ei tarvitse olla edes irl-ystävä. Virtuaaliystävistäkin on apua =)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Juu, miekin löysin sitten hieman myöhemmin nuo parapsykologiaa käsittelevät teokset. Meiltä kotoa niitä löytyi kasapäin, äiti oli - ja on edelleen - psykologi, ja on ollut myös aina kiinnostunut noista asioista.

Psykologiakin on kiehtova tieteen ala, kuten neurologiakin. Niin monilla eri tavoilla voidaan selittää samoja asioita tai kumota selityksiä. Se kudelma, joka olemme me, ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua.

Niinpä, ja aina vaan haluaisi haalia lisää ja lisää tietoa ja tarinoita tästä aiheesta.

Totta, nälkä kasvaa syödessä. Antropologia ja kulttuurihistoria kaikkien nykytieteen tarjoamien mahdollisuuksien valossa vielä sekoittavat pakkaa entisestään.
=)

 

[Miä]

Se on rikkaus elämässä kun on vapautta kyseenalaistaa ja pohtia. Toivon että osaan omalleni samaa tarjota sitten kun poika vähän kasvaa. Näköjään aikuisellakin voi olla kovin tyhjä olo ilman sielunkumppania, ystävää samalta aaltopituudelta tai edes keskustelukumppania joka sinua jollain tasolla ymmärtää :/

Eikä sen niin väliä, ymmärtääkö ystävä, kunhan ymmärtää sen, että pyrkii ymmärtämään. *no jopas oli taas kielikoukeroita*

Ymmärsin =)