paljon lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja step by step
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

step by step

Vieras
mä en ymmärrä miten joku voi jaksaa 4-5 lasta ja vielä suht pienellä ikäerolla..? En nyt tarkoita tätä millään pahalla... :) Itsekin haaveilen suuresta perheestä mutta mä olen niin poikki ja lopussa jo näitten kahden lapsen kanssa... Että miten sitä jaksaa kun vinkujaa ja huutajia on monta? Ehkä mulla on sitten jotenkin harvinaisen hankalia lapsia... :/
 
Jokaisen ihmisen tarina ja tilanne on toki erilainen aivan kuin olemme kaikki erilaisia ihmisiäkin.
Ite kuitenkin sanoisin, että "rankinta" oli juuri kahden lapsen äitinä. Silloin ei vielä ollut luonut kunnon rutiineja arkeen ja vanhemmuuteen, oli jossain määrin epävarma ja hapuili.
Ja toisaalta 2 lasta eivät vielä muodosta vahvaa sisarusparvea samalla tavalla kuin useampi...
 
Yksi jaksaa yhtä, toinen toista. Pitkälti varmaan riippuu siitä mitä elämältään haluaa.

Joku jaksaa vaikka isoa koiralaumaa samalla kun toiselle pieninkin lemmikki olisi liikaa, joku jaksaa laittaa pihaa viimeisen päälle, tehdä käsitöitä tai vaikka vaativaa työtä.
 
Ja riippuu IHAN ÄLYTTÖMÄSTI myös lasten luonteesta ja terveydestä. Meillä lapset on kaikki perusterveitä ja luonteeltaan rauhallisia. Joskus 1 hulivili on paljon rankempi kun monta rauhallista. Meillä lapset ei ole ihan lyhyellä ikäerolla, vanhinmman ja nuorimman väli on 12 v joten sekin auttaa.
 
mulla molemmat lapset tosi hulivilejä, voimakas temperamentti ja ihan älyttömän itsepäisiä... ikäeroa 4v. jotenkin tuntuu että tuo on just sellainen huono ikäero eivät oikeen saa kaveria toisistaan...
 
mulla molemmat lapset tosi hulivilejä, voimakas temperamentti ja ihan älyttömän itsepäisiä... ikäeroa 4v. jotenkin tuntuu että tuo on just sellainen huono ikäero eivät oikeen saa kaveria toisistaan...

4 v kieltämättä aika pitkä ikäero läheiseen lapsuuden kaverisuhteeseen.
Toisaalta ihmiset ON yksilöitä eli jollekin tuokin toiminee mainiosti.

Minä sain aikoinaan neljä vanhinta lastani hyvin lyhyillä ikäeroilla (1,5 - 2 v) ja se toimi hienosti. Olisimme jatkaneet "samaan tahtiin" (mikäli olisimme voineet, sillä lapsiahan ei tilata vaan saadaan, jos saadaan), mutta pian sen neljännen syntymän jälkeen hyvä ystäväni sairastui vakavasti ja hänen lapsensa jotka olivat silloin 5,4,2 v ja vauva, muuttivat luoksemme asumaan noin puoleksitoista vuodeksi.
8 alle kouluikäistä oli yhtälö, johon ei enää raskautta ja uutta vauvaa uskaltanut harkita vaan niiden aika tuli vasta myöhemmin.
 
Älä sure, ap. Minä en ymmärrä, kuinka joku voi jaksaa esim. samaa työtä vuodesta toiseen.

Niin ihmeellinen paikka on maailma, että kaikille riittää ihmeteltävää.:D
 

Yhteistyössä