Miksi joku haluaa niin monta lasta? Miksi joku ei halua lapsia ollenkaan?

[ve-la]

Ei mulla ole mitään tiettyä syytä miksi en halua lapsia. En vain halua, en koe äitiyttä omakseni, lapsiperhe-elämä ei ole mua varten. Ja pyörin täällä koska työskentelen perheiden parissa, minua kiinnostavat nämä vanhemmuuteen liittyvät jutut ammatillisesti.
Mulla on yksi hyvä ystävä jolla on 8 lasta. En ole häneltä kysynyt miksi eikä hän ole multa kysynyt miksi ei. Miksi kaikkea valtavirrasta poikkeavaa tekemistä pitäisi aina perustella mutta valtavirrassa pysymistä ei?

 

["Jenis"]

Ja mikähän se "valtavirta" sitten on? Riittääkö valtavirtaan kuulumiseen joku tietty (mikä?) lasten määrä, vai onko muitakin kriteerejä?

 

[ve-la]

[QUOTE="Jenis";22015467]Ja mikähän se "valtavirta" sitten on? Riittääkö valtavirtaan kuulumiseen joku tietty (mikä?) lasten määrä, vai onko muitakin kriteerejä?[/QUOTE]

Sama ihminen voi olla jossain asiassa valtavirrassa ja jossain sen ulkopuolella. En siis tarkoittanut että ihminen kokonaisuudessaan olisi valtavirrassa vaan jossain tietyssä asiassa. Esim. tässä asiassa 1-3 lasta on mun mielestä valtavirtaa.

 

["vieras"]

No musta valtavirtaa on 1-3 lasta, (haave) omasta talosta rauhallisella alueella, auto, pieni piha trampoliinilla, vuosittainen etelänmatka, makaronilaatikkoa ja maitoa päivälliseksi, tapaluterilaisuus ja lapsikaste, avioliitto solmitaan kirkossa, kuunnellaan Lauri Tähkää ja juodaan kännit light-siiderillä pari kertaa vuodessa kun lapset saadaan hoitoon.

 

[Mummeliisa]

Minulla on monta lasta; ei sitä kahtatoista mistä aina haaveilin, mutta kahdeksan kuitenkin.
Ikäerot vaihtelevat (vanhin tällä hetkellä 26 vuotta ja nuorin 3. Iltatähdestä yhä haaveilemme) jos kohta omalla kokemuksella sanoisin, että parhaiten meidän perheen dynamiikan kannalta on toiminut noin 2 vuoden ikäero.

Olen aina tiennyt haluavani paljon lapsia.
Elämä suurperheessä; touhu, tohina, monenlaisten impulssien jatkuvat virta, sopivat minulle. Olen onnellisimmillani pallotellessani montaa asiaa ilmassa yhtä aikaa.

Koen rikkaudeksi mahdollisuuden jakaa oman elämäni monen läheisen kanssa samalla lailla kuin senkin, että saan jakaa monen erilaisen ihmisen arjen; ei vain omaa työtäni vaan muidenkin töitä, erilaisia eri tason opiskeluja, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, intohimoja, yritystoimintaa, puhumattakana pienten ihmisten rikkaasta uudesta maailmasta jne.

Lapsenlapset, vävyt, miniät, adoptoitu täti jne täydellistävät eloa entisestään.
Aikuistuneetkin lapseni asuvat (ainakin toistaiseksi) suhteellisen lähellä joten tapaamme usein ja saan pitää lapsenlapsia (kaikkein pienintä lukuunottamatta) vähintään yhtenä yönä viikossa luonani. Vastaavasti minulla ja miehelläni on aina innokkaita lapsenvahteja tarjolla mikäli haluamme viettää aikaa kaksin.

Korostan kuitenkin että tämä malli sopii minulle/meille. Kellekään toiselle ei tulisi mieleen sitä pakottaa vaan ihanne mielestäni on, jos jokainen löytää omansa - sen, jossa hän itse ja läheisensä voivat parhaiten.

 

[hoya bella]

Mä haluisin paljon lapsia, nyt vasta esikoista odotan. Mutta haluan ainaki 5 lasta, 10 lastakin vois olla ihan jees Olen suurperheen (8 lasta) esikoinen ja tottunut ison perheen elämään. Rakastan lapsia, olen hyvin äidillinen ja tunnen että lapset on mun juttu, olenhan ollut lastenhoito alalla töissäkin. Raskausaika on ollut todella vaikea, mutta kestän mielusti vaikka 10 tällaista kunhan "palkkioksi" saa oman lapsen :heart: