palavasti ihastunut toiseen!!

mitä ihmettä mun päässä oikein liikkuu?ihastuin autokauppiaaseen,meillä on miehen kanssa mennyt jo kauan tosi huonosti ja ainakin musta vaan tuntuu että asutaan saman katon alla ei muuta.ei ole seksiä ja ei kyllä juurikaan edes puhuta enää muustakun arkipäivän asioista esim.kauppa lista.meillä on 2 vuotias tytär ja olen kyllä miehelle sanonut että jos suhde ei parane niin parasta olisi muuttaa erilleen.mutta nyt sitten olen joutunut asioimaan samassa autokaupassa useamman kerran ja myyjä oli nuori todella mukava mies ja nyt en vaan voi ajattelematta häntä.ilmassa oli mielestäni pientä flrittiä ja muutenkin tuntui pitkästä aikaa hyvälle jutella miehen kanssa ja oli jopa hauskaa!!viesteillä vaihdoimme hyvät viikonloput!nyt en vaan saa tätä mielestäni,tiedän kyllä että millaisia autokauppiaat ovat mutta ei kohdalleni vielä tälläistä ole sattunut.mitä ihmettä mä nyt teen??auttakaa!!

 

Ihastuminen uusiin ihmisiin on ihan tavallista samoin kuin pieni flirtti. Flirttailla voi ilman todellistakin tarkoitusta ja kauppiaan ollessa kyseessä on epäiltävä myös pientä myönteisen ilmapiirin tekemistä. Toki mies flirttailee ja puhuu mukaivia mukavan naisen kanssa muutoinkin kuin joiden taka-ajatusten takia. Suosittelen kuitenkin unohtamaan kauppiaan ja panostamaan enemmän nykyiseen suhteeseen. Kundi on kuitenkin a) varattu, b) ei sinun tyyppiä tai c) irtosuhteiden harrastaja. Jos et kuitenkaan saa kundia mielestä, niin mene juttelemaan hänen kanssaan jakerro että olet ihastunut häneen (normaali sälli on otettu moisesta kommentista vaikka samalla myös vaivautuu asiasta). Muista kertoa hänelle myös tyttärestäsi ja katso tämän reaktioita siihen.

Omaan suhteeseesi voisit hankkia toivomaasi seksiä kehittämällä sopivaa eroottissävytteistä puuhaa. Voit hankkia itsellesi seksikkäitä alusvaatteita, tai pyytää miestäsi ostamaan niitä (muista kertoa kokosi), tai menkää kahdestaan hankkimaan niitä. Toinen kokeilemisen arvoinen idea voisi olla pyytää häntä ajamaan säärikarvasi ja sitten siinä homman edetessä pyytää häntä samalla siistimään tupsusi häntä miellyttäväksi. (em. konsteja on meillä käytetty joskus aika menestyksellä). Tietysti kannataa kokeilla tyypillisempiä leffoja ja myös netistä löytyy miehiä innostavaa kamaa.

Panosta ihmeessä nykyiseen äijääsi ennen kuin heivaat kokemuksen pihalle!

 

voi kun olisikin niin helppoa unohtaa mutta tämä mies on tosissaan juuttunut mun takaraivoon!!hän tietää että mulla on tytär ja elän avoliitossa.olen miettinyt jos laittaisin jonkun viestin hänelle jossa voisin vähän vihjata ja ehkä kysyä hänen mietteitä!mutta minkälaisen?pääni lyö ihan tyhjää!!hän ei ole varattu vaan sinkku omien sanojensa mukaan ja ei kyllä myöskään mikään adonis että en sitten niistä irtosuhteista tiedä!!enkä minä nyt ole heti miestäni vaihtamassa toiseen ehkä vaan haluisin vähän piristystä,edes puhelimitse!!mutta en ole kovin hyvä näissä jutuissa joten auttakaa!!!!

 

Samanlainen tilane täällä.... Mutta voisinpa sanoa että pahempi :ashamed:
Minulla ja miehellä takana 6vuotta ja aikaan olemme saaneet ihanan pojan.
Meillä menee hyvin, ei ongelmia... mutta elämä on käynyt minulle liian tylsäksi...
kaikki on aina sitä samaa, enkä tunne himoa miestäni kohtaan....
vaan toista miestä.. ja jotakin muutakin tunnen häntä kohtaan.Olen tuntenut tämän toisen miehen JO ennen nykyistäni.ja olemmekin hyviä kavereita, olemme viettäneet saunailtoja, ja muutama matkakin on yhdessä tehty.
NYT olen alkanut katsoa häntä "silläsilmällä" ja flirttaillut estottomasti....
Tunne on kamala... tuijotan vain puhelinta josko hän muistaisi mua viestillä.katson sähköpostin montakertaa päivässä odottaen meiliä.
Välitän miehestäni, mutta... myös tästä toisesta...
En halua rikkoa liittoamme, mutta tää ihastus on pannu multa pään ihan sekaisin!!!
:snotty:

 

hyvä että on muitakin saman asian kanssa kun vain minä!!mutta nyt olen päättänyt laittaa tällä miehelle viestin ja odottaa vastausta oli se sitten mitä tahansa!!en minä siinä mitään menetä ja jos vastaus on kielteinen ainakin on helpompi unohtaa!!vai mitä??

 

toi on totta!
Mäkin toivo että toi mies laittais mn jutuille stopin ja käskin mua lopettamaan!
Kerran se vana kirpasis...

 

Ootteko ajatellu, et mitä sitten meinaatte tehdä kun miehet näyttävätkin avoimesti oman kiinnostuksensa ja haluaisivat kenties seurustella? Mitä ylipäätään haette näillä uusilla ihastuksilla? Jännitystä elämään ja sen jälkeen palaatte miestenne luo? Vai kenties elämän kestävää kumppanuutta ja jätätte nykyisenne?

Luulisi aikuisen ihmisen tietävän, että se on vain se pinta mikä siinä kiiltää. Sit ku ootte näidenki miesten kanssa ollu sen 10v ni eipä ole hohtoa enää. Parisuhteen eteen tulee tehdä töitä eikä vain hyväksyä, et no kipinä on sammunut. Tuolla menolla ette koskaan löydä mitään pysyvää.

 

SuukkoSuu: ei se kuule ole niin yksinkertaista!

Itse olen edellisten kanssa samassa tilanteessa. Mitään en aio tehdä asialle, mutta minkäs tunteille voi?

Olen onnellinen nykyisessä suhteessa ja mitään en muuttais. Silti sydän kiihtyy, alkaa kihelmöidä ja on vaikea hengittää yhteisen ystävämme nähdessäni. Tunne on hullu, alkoi aika vasta ja vie kaikki ajatukset.

Joudumme viettämään aikaa myös kahden ja tuntuu, että järki lähtee, kun ei voi toista koskettaa. Huono omatunto on näistä tunteista ja toisaalta ikävä ihmistä, jota ei voi saada.

Mamban sanoin:
Joku toinen aika ja paikka
niin tää vois olla tässä.
JOku toinen aika ja paikka
jossain toisessa elämässä.

Tää on juuri sitä mitä pelkäsin,
tulee joku toinen, laittaa pakan sekaisin.
Ja sydämen hämilleen.

Kaikkea ei voi saada, rakastan miestäni ja olen elämääni tyytyväinen. Silti ajatuksissani on vain tämä toinen...

 

Emmä ole sanonukaan, et se niin yksinkertaista olis. Mutta siltikään siten ei saa mitään pysyvää jos aina päästää itsensä sen tunteen valtaan ja ennen kaikkea viestittelee ihastukselleen.

 

SuukkoSuulle:
Niin, mutta esimerkiksi minä en aio tehdä asialle yhtään mitään.

Mutta mitä tehdä tunteille? JOs sulla on patentti, jolla niistä pääsee eroon, otan sen mielelläni vastaan.

Mietin vain, kuinka kauan kuljen toisen työpöydän ohi vain voidakseni vaihtaa sanan pari. Näen unia, jossa vain pidän kädestä kiinni. Pelkään puhuvani unissani...

Mun mielestä nää kuuluu pitkään suhteeseen ja käsittääkseni miehet miettii suunnilleen aina toisten naisten panemista. Ainakin mun mieheni on näin sanonu, että kaunis nainen kiihottaa aina, vaikka ei aikoskaan mitään tehä.

Ekaa kertaa vain ite oon tällasessa tilanteessa. Ja kyse on enemmästä kuin himosta. Ja kuin vitutuksen huipuksi tiedän toisen ajattelevan samalla lailla... :headwall: :headwall:

 

Marma nimenomaan tarkoitin näitä, jotka tekevät asialle jotain. Eli ottavat yhteyttä/tarkoituksella näkevät yms.. Toki tunteilleen ei mitään voi ja se se vasta ärsyttävää onkin, sen voin uskoa. Pitäis vaan kaikin mahdollisin tavoin vältellä ihastumisen kohdetta.

 

meidän suhde miehen kanssa on ollut jo reilusti yli vuoden pakkasen puolella,ja asiasta on nyt ruvettu puhumaan ja olen jo asuntoja katsellut ennen tätä ihastumista!!en todellakaan aio jättää miestäni toisen takia vaan itseni ja tyttäreni takia,ei se ole oikein lasta kohtaan jos koko ajan riidellään!!lapsi ansaitsee onnen ja minä myös.enkä sillä nyt tosiaankaan tarkoita toista miestä!!

 

aapu ok, sittenhän tilanne on aivan toinen. Jos olet jo aiemmin siis meinannut erota. Tosin mun mielestä silti pitäis tehdä kaikkensa et sais riitaisan ilmapiirin pois (pariterapiaa tms) ja sitten jos mikään ei auta niin antaa olla ja lähteä eri teille. Mutta jos olette jo kaikenlaista yrittäneet niin tuohan on vain hyvä juttu, että nyt alatte eroa laittaa vireille kunnolla :hug:

 

Huh, nyt se on katkaistu se orastavakin ihastus.

Luin paljon nettilääkäreiden neuvoja ja tulin siihen tulokseen, että on parempi ottaa ainakin kilometrin mittainen hajurako tähän ihastuksen kohteeseen. Kun kuitenkin olen nykyisessä suhteessani onnellinen ja haluan panostaa siihen.

Vaikeetahan se tulee olemaan,koska hän on a) mun työkaveri ja b) mieheni parhaita ystäviä ja c) tuntee aika lailla samoin.

Käytiin lounaalla ja puhuttiin asiat selviks. Hänen mielestä mitään ongelmaa ei olis niin kauan kuin mitään ei tapahdu. Mutta sanoin, että mulle jo nää ajatukset aiheuttaa huonon omantunnon. Haluan liikaa viettää aikaa hänen kanssaan ja ajattelen häntä, vaikka pitäs keskittyä omaan liittoon.

Päätettiin siis ottaa aikalisä kaikesta kanssakäymisestä, joka ei sisällä työtä tai perheiden yhteisiä tapaamisia. Katotaan tilannetta uusiks sitten, kun olen päässyt yli tunteistani ja unohtanut haluni häntä kohtaan.

Yhdessä todettiin, että luojan kiitos molemmat haluaa säilyttää nykyiset suhteensa. Jos se ei olis molemmilla päällimmäisenä, saattas sänky rytistä, vaikka kuinka ovat mieheni kanssa kavereita. Nyt toinen hillittee toista sillon kun toinen ei kykene hillittemään itseään.

Tilitän nyt tänne koko tarinan, kun jotenkin pitää tänään saada pöytä puhtaaks. Eikä tällaisia voi muille puhua. Tämän jälkeen suljen hänet mielestäni kaikessa muussa mielessä kuin mieheni ystävänä.

Eli ollaan tunnettua vuosia. Hän on sekä mieheni että minun ystävä, hänen avovaimoaan tapaamme silloin tällöin. Joskus vuosi sitten alkoi pieni flirtti, viatonta leikkiä, jolle miehenikin naureskeli. Ei se silloin ollut kuin vitsiä...

Olen aina nauttinut hänen seurastaan ja mieheni ystävistä hän on ehdoton suosikki. Olenkin miehelleni joskus sanonut, että jos häntä ei olisi, tämä toinen varmaan olisi ollut hyvinkin potentiaalinen kumppani. Tosin hän on seurustellut vielä kauemmin kuin me.

Tänä kesänä työpaikan saunaillassa hän kosketti polveani ja meinasin tippua tuolilta. Sähköiskut meni läpi kropan. Olin silloin selvinpäin ja hän humalassa, joten jätin kosketuksen ja pienen flirtin huomiotta.

Sitten alkoivat unet. Jossain vain olin hänen kanssaan, toisissa oli kuumaa seksiä.

Ja äkkiä huomasin, että maailmani alkoi pyöriä hänen ympärillään. Missä hän oli, mitä hauskaa sanoi, mitä teki. Yhä useammin katsoin häntä silmiin...Ja aina se tuntui lämpimältä ja hyvältä.

Viime perjantaina tilanne kärjistyi. Olin ensimmäistä kertaa aikoihin baarissa, hänen kanssaan työporukan mukana. Tanssittiin, ehkä hiukan liian lähekkäin. Istuttiin ja juotiin samaa drinkkiä. Juteltiin. Ei mitään, mistä kukaan pääsisi sanomaan mitään.

Juopumustilan edetessä halusin puhua tilanteestamme. Sitä hän ei ollut odottanut. Toisaalta ahdistaa, että menin tunnustamaan tunteeni, toisaalta hyvä näin. Muuten tilanne olisi edennyt ilta illalta aina intiimimpään suuntaan.
Monen tunnin keskustelujen ja molempien parisuhteiden puinnin jälkeen menimme samassa taksissa omiin koteihimme. Taksimatkan ajan hän puristi kättäni ja katsoi silmiin. Lupasimme, että tämä jää tähän, ikuisesti.

Tänään pyysin hänet lounaalle ja sanoin, että tarvitsen enemmän välimatkaa. Toisaalta toivoin, että hän olisi muuttanut mielensä, toisaalta pelkäsin sitä. Onneksi näin ei ollut käynyt.
Emme siis tapaa ennen kuin olen siihen valmis ystävänä.

Kertokaa vielä, miten pääsen tunteistani eroon. En halua menettää avioliittoani enkä loppuiäksi tätä mahtavaa ihmistä, jonka seurasta nautin.

Olen siis tehnyt oikein, mutta kylläpä se on vaikeaa.

 

Marma teit aivan oikein :hug: Ei noihin tunteisiin kai muu auta, kuin keskittyä johonkin muuhun ja pitää sitä välimatkaa niin kauan kuin siltä tuntuu. Vaikka siihen menisi vuosi tai kaksi.. Mutta ne kyllä hälvenevät ajan myötä kun et joudu intiimiin kanssakäymiseen ihastuksesi kanssa etkä juttele hänen kanssaan syvällisempiä/lähettele viestejä tai muutakaan. Tsemppiä ja onnea hyvästä päätöksestäsi! :hug:

 

Voi Marma, että tunteesi tuntuvat tutulta! Onko elämäsi tasoittunut päätöksesi ja keskustelunne jälkeen?

Itse olen ollut mieheni ja lapseni isän kanssa kimpassa noin kahdeksan vuotta. Meillä on hyvä suhde, rakastan häntä ja hän minua. Kaikki toimii, ei valittamista. Elämä on ehkä vähän tylsää, mutta muuten ok.

Sitten ihan varoittamatta, noin puoli vuotta sitten, ihastuin ihan täysillä toiseen mieheen. En erittele tässä sen tarkemmin, mutta paitsi uskollisuudestani niin ammateistammekin johtuen emme ikinä voi olla toistemme kanssa läheisimmissä tekemisissä. Tai voisihan sitä olla, mutta pelissä on parisuhteen lisäksi paljon muutakin, jota kumpikaan ei halua vaarantaa.

Nyt en saa tätä miestä päästäni millään. Aamulla ensimmäiseksi ajattelen häntä, illalla nukahdan ajatuksiini. En tiedä, mitä tekisin, tai voinko olla tekemättä mitään. Unohtaa on ainakin tosi vaikea.

Ehkä halausiin jutella tästä hänen kanssaan, se riittäisi. Haluaisin kuulla, mitä hän ajattelee. Mutta vaikka tiedän/näen hänen tuntevan minua kohtaan jotakin myös, en voi ottaa asiaa puheeksi. Uskaltaisin, mutta tämä työkuvio estää sen. Tai ainakin henkisesti estää. Miestäni en halua jättää tai pettää. Haluaisin vain takaisin siihen tunnetilaan, joka oli ennen tätä ihastumista. Mutta miten ihmeessä? Auttaako aikakaan?

Tuntuu kauhealta tietää, ettei tuo ihastus tule olemaan koskaan missään roolissa elämässäni. Vaikka se on karu totuus eikä muuta ole ollutkaan, tuntuu silti, kuin jäisin jotain vaille.

Välillä realisimi iskee päin näköä ja vähän nolottaakin nämä ajatukset. Välillä taas saan loihdittua itseni likimain naimisiin tämän miehen kanssa. Huoh...antakaa toimivia vinkkejä tämän hulluuden parantamiseksi!