palautetta kätilölle

Hei kaikille! Kamalan vauvakuumeen keskelläkin aion opiskella itseni kätilöksi. Nyt toivonkin teiltä "palautetta" siitä, millaisia ominaisuuksia hyvällä kätilöllä pitäisi tai ei saisi olla. Miten hyvä kätilö toimii? Entä huono kätilö? Esimerkkejä, kiitos! Minulla on vakaa aikomus tulla mahdollisimman päteväksi ja ihmisläheiseksi kätilöksi, auttakaa minua siinä!

Kiitos!

 

Onnittelut alan valinnasta ensinnäkin :flower:

+Minulle hyvä kätilö tarkoittaa sitä että ottaa huomioon synnyttäjän toiveet. Ja jos huomaa että äidin toive onkin huono niin ei teilaa sitä heti kättelyssä vaan osaa jotenkin johdatella äidin ymmärtämään että asian voi tehdä toisinkin.

+Ottaa isän/muun tukihenkilön huomioon

-Huono kätilö on sellainen joka tulee tilanteeseen ylimielisenä...minun tapani tehdä asiat ovat vain oikeat-asenteella.
-Ei kuuntele äitiä. Kuuntelulla tarkoitan sitä että pitää osata seurata vierestä ja havaita ja tulkita niitä ei sanallisiakin viestejä...ilmeitä...

 

Mielestäni empaattisuus on kätilönä olemisen ydin. Osaa tukea, kuuntelee ja vastaa kysymyksiin. Jos ei osaa, niin ottaa selvää. Pahinta mitä voi tehdä on kohautella olkapäitä, voivotella ja vähätellä.

 

paljon en synnytyksestä muista, mutta se on jäänyt mieleen kuinka töykeä ja ilkeä kätilö oli synnytyksen loppuvaiheessa. vauva ei meinannut tulla millään ja aina tutkimuksen yhteydessä muistan kuulleeni sanat: tilaa on, miksi se ei käytä sitä. ihan kuin se olisi ollut mun vika että synnytys pitkittyi eikä vauva tullut heti kolmannella ponnistuksella ulos. ymmärrän että 1½ tunnin todellisen työteon jälkeen ei paljon naurata, mutta jotain muutakin olisin halunnut kuulla kuin ilkeilyä. opiskelija sitä vastoin jaksoi olla iloinen ja kannustaa.

 

Mun mielestä hyvä kätilö kuuntelee, eikä vähättele äidin tuntemuksia/tunteita. Ja lisäksi hyvä kätilö jaksaa kehua ja kannustaa! Pienikin positiivinen kommentti saattaa olla tosi tärkeä asia!

Huono kätilö antaa ymmärtää, että heillä on kiire, ei ole aikaa millekkään ylimääräiselle. Lisäksi oma neuvolan kätilö oli todella inhottava, semmoinen ylimielinen ja vähättelevä. Käyttäytyi sillä lailla, että hän on aina oikeassa, esikoisen odottaja nyt on tyhmä kuin saapas näissä asioissa...

Synnytykseen osui onneksi todella sydämmeliset ja ihanat kätilöt(sekä opiskelijat).

 

kätilön ei pitäisi viisastella vaan yrittää ymmärtää myös ensisynnyttäjää ja niitä kipuja mitä on. mulle tuotiin väkisin säkkituoli muka kipuja lievittämään. halusin jo ponnistaa mutta ei kuulemma saanut kun mun kätilö oli auttamassa jotain toista (painoin sitä nappia ja tämä vieras kätilö tuli).

sit se sano et säkkituoli auttaa ja minä siinä huusin että ei tähän nyt auta ku ponnistaminen. sit se sano että mistä tiedät ku et ole kokeillu?!? no jouduin siinä sit sen säkkituolin kanssa painimaan ja paskat se mitään auttoi.

onneksi oma kätilö tuli melkeen heti sen jälkeen paikalle ja vei sen tuolin pois sit saikin jo ponnistaa.

 

huh, toivottavasti minusta ei tule noin kenkkua lapsenpäästäjää! Kuulostaa, että opiskelijat jaksaa olla vielä tunteella mukana, jutut ikävistä kätilöistä kertoo usein niistä "konkareista"....

Toivottavasti tämä on oikea uravalinta, kätilöltä vaaditaan ihan hirmu paljon... pitäs olla ymmärtäväinen ja ammattitaitoinen ja sopivasti jämäkkä, kannustaa, jaksaa kuunnella ja kehua samalla kun saa niskaansa voimiensa äärirajoilla ponnistelevien ihmisten tunteenpurkauksia (ymmärrän ne kyllä ihan täysin!) ja olla auttamassa monessa synnytyksessä samaan aikaan...

No, kutsumus on onneksi vahva ja tahdon ihan tosissaan auttamaan ja kokemaan yhdessä äitien ja isien kanssa elämän suurimmat hetket (hyvässä ja pahassa).

Pitää varmaan yrittää tehdä omakin muksu "opinnäytetyöksi", jos sitten ymmärtäisi parhaiten.

Lisää kommentteja, kiitos! Yksityiskohtaisia esimerkkejä, eli sellaisia kuin jo olen saanutkin B)

 

Lisäisin edellisiin kommennteihin sen, ettei ole yhtä ja ainutta tapaa tuntea suppareita, minä en tuntenut niitä selässä enkä vatsassa, vaan minulla kaikki kipu oli etureisissä.Minun kätilöni ei sitä ymmärtänyt, jonka johdosta tuli hieman ärräpäitä heiteltyä

 

\

Lisäisin edellisiin kommennteihin sen, ettei ole yhtä ja ainutta tapaa tuntea suppareita, minä en tuntenut niitä selässä enkä vatsassa, vaan minulla kaikki kipu oli etureisissä.Minun kätilöni ei sitä ymmärtänyt, jonka johdosta tuli hieman ärräpäitä heiteltyä

juu mul oli kans reisissä, selässä sekä mahassa tuskallista oli. onneksi epiduraali autto.

kaikistä parasta mitä kätilö voi tehdä on kuunnella mutta kaikkia manauksia ei tarvitse ottaa tosissaan minäkin huusiin ja kirosin ja tiuskin enkä muistanut lopuksi edes pyytää anteeksi. se kyllä vähän hävetti. mutta ei se kätilö näyttänyt onneksi loukkaantuvan. onnittelivat lapsesta ja sanoivat että on sitä pahempaakin kuultu.

siis ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. =)

 

pakko vastata. Mulla oli kohtuu jees kätilö, mutta isää ei tarvi olla hätistämässä kokoajan pois, on se sen värkin varmasti ennenkin nähnyt. Kuuntelee äitiä, myös isää(!) joka on toiseks paras sanoo äitin olosta mitää.. Meillä kun rupesin pyytelee puudutusta ni kötilö sano että nytkö jo kun ensin oli 5h sitä tyrkyttäny ni isäntä sano että näkeehän tuon että toisella tuskia on ni tuumas että mikäs sinä olet sanomaan Mutta sain kuitenki puudutteen ku riittävästi noiduin.
Ja vaikka äiti ei itse pyytäisi niin voi siinä huoneessa muutakin olla kun tutkimusten ajan. mulla ne kävi vaa välil kopeloimas ja käyrää ottamassa, muuten sai hommasta selvitä omineen.. Ja sitten se meinasi myöhästyä ponnistusvaiheesta kun ei uskonut että nyt tulee... mieski oli jaut poissa kun alko työnnättää, olispas ollut kiva yksin ponnistella..
Eli kuuntele, ole empaattinen, tarjoa tukea mutta älä tuputa! Ja luota että äiti tietää omat tuntemukset, eli niin kuin joku sanoi, ei ne supistukset tunnu aina kaikilla samassa paikassa!
Lykkyä ja onnea tulevaisuuteen!

 

Minä yritän!

Kaikesta huolimatta uskon, että elämän ihmeen näkeminen jaksaa aina riemastuttaa, ja siitä varmasti saa voimia ja ymmärrystä kuunnella äitien tuntemuksiakin.

 

Tekee mieli vielä laittaa, vaikka tää asia on tullu esille jo useemman kerran, mutta mun mielestä ihan hurjan tärkeää on se, että kätilö jaksaa koko synnytyksen ajan tsempata, kehua ja antaa palautetta. Ponnistusvaiheessa mulla oli hyvä kätilö, joka jaksoi koko ajan pitää mut ajantasalla (ja isän myös, rohkaisi isää olemaan mukana) ja kehua, kuinka hyvin menee, vaikka ponnistusvaihe olikin aika pitkä. Avautumisvaiheessa mulla oli niin monta eri hoitajaa, että kokemusta on ihan laidasta laitaan, mutta pääasiana jäi mieleen juuri se, että joku osas olla empaattinen, kuunnella, tsempata ja kehua ja toinen ei.

 

Samaa mieltä edellisten kanssa. Itse koin hyväksi myös sen, että synntys käytiin vielä läpi kätilön kanssa, ennen kuin lähdettin vauvan kanssa kotiin. Siinä sai itsekin vielä selvyyttä, että mitäs siellä salissa tapahtuikaan, kauanko kesti mikäkin ym. Itsellä oli suht "kauhea" synnytys, ja kun se käytiin läpi pari päivää myöhemmin, moni asia selvisi ja kun sai vielä kehuja jaksamisesta, niin olihan se aika liikuttava kokemus.

 

Mulla oli synnytyksessä kaksi kätilöä, vanhempi ja nuorempi, molemmat ansaitsisivat 10 ruusua :flower:
Varsinkin nuoren ikäni takia (17v) minua jännitti miten minuun suhtaudutaan, mutta onnekseni he suhtautuivat minuun aivan kuten synnyttäjää ja ihmiseen, toisinkuin päivystysosastolla oleva kätilö lapsivesien mentyä vaan riehui mulle, että etkö lapsi tiedä, että se lapsi syntyy supistuksilla eikä lapsivesien menolla (olin siis mennyt norm. sairaalaan kun lapsivesi oli mennyt).
Kätilöt kertoivat aina mitä tekivät, ei vaan, että haarat levälleen ja kovakouraisesti sormet sisään... kertoivat milloin ei ehkä tunnu niin kivalta ja miks mitäkin tehdään, esitteli miten voin "luonnonmukaisesti" lievittää supistuksia, muisti myös ponnistusvaiheessa kysyä olenko ajatellut ponnistusasentoja.
Minua pelotti epiduraalin laitto, niin se on jäänyt mieleen kuinka kätilö tuli siihen viereen sit rauhottelemaan
Eli sellanen joka ottaa synnyttäjän "haltuunsa" -kertoo eri vaihtoehtoja, on tukena, vastaa kysymyksiin ja ei ole sellainen työhönsä kyllästynyt joka auttaa lapsia maailmaan liukuhihnatyylillä, vaan sillä, että tää on tämän perheen eka kerta ja ovat tässä tilanteessa avuttomia eivätkä tiedä mitä tulee tapahtumaan/mitä tapahtuu. Sitä mitä jäin kaipaamaan on se, että oltaisiin käyty vielä synnytys kokonaisuudessaan läpi vaikka seuraavana päivänä. Sitä ei käyty eikä siitä ees puhuttu, onneksi ei jäänyt mitään hampaankoloon. Hienon ammatin oot valinnut, itsekin siitä haaveilen!

 

Mun kätilö oli kovin kiireinen, mutta ihan kohtuullisen mukava kuitenkin. Osastolla ollessa selvisi ettei mun kätilö olekaan töissä jotta tulisi jutteleen synnytyksen läpi... Sitten osastolta vaan tuli joku vuorossa oleva paprujen kanssa joka luki sieltä mitä oli tapahtunut ja oli siis tosi kökkö esitys se! Eli viestini sinulle on: jos joudut ikäänkuin samaan tilanteeseen kuin tämä aamuvuorolainen kätilö; ole kiinnostunut synnyttäjän synnytyksestä, pyydä kertomaan synnyttäjän näkemys, kuuntele, kysele, ole kiinnostunut, vastaa kysymyksiin, anna valittaa, kysy menikö joku homma pieleen jne. Kerro sitten vasta mitä paperisi sanovat jos synnyttäjä jotain haluaa tietää. Ja toinen vinkki: synnyttäjä kkai yleensä synnytyksessä kuulee ja tajuaa mitä kätilöt juttelee. Avustamassa ollut vanha täti jutteli koko ajan toiselle tyyliin:"hänellä ei ole nyt tarpeeksi sisua ponnistaa, millä häneen saisi ytyä enemmän, hänen ponnistuksensa menee pieleen, hän ei osaa hengittää oikealla tavalla, onpas ulkona kauhea keli, milläköhän sitä kotiin pääsee jne.." Yritin heikoista suppareista johtuen ponnistaa kuin viimeistä päivää ja yksi vaan jauhaa jotain säästä ja vääräoppisesta synnyttäjästä.. Onneksi oma kätilöni sanoikin sille tätsylle jotain mikä lopulta hillitsi tätä kaikennähnyttä ja -oppinutta ammattilaista! Onnea opintoihisi!

 

Onnea uravalinnallesi! :flower:

Mulla sattu synnytykseen tosi ihanat kätilöt, vaikka avustava kätilö ei paljoa puhunut. Hymyili vain aina myötätuntoisesti ja kannustavasti. Se oli oikeasti voimia antavaa jo pelkästään! Kätilö seuraili päällisin puolin olotilaa ja huomasi kyllä jos jotain tuntui olevan huonosti. Ja kysyi silloinkin kun kaikki oli hyvin. Tuntui oikeasti siltä että joku sielä välittää miltä sitä tuntuu.. Minä sain kyllä särkylääkettä ja puudutuksen heti kun olin niitä vailla, vaikka tyhmän kysymyksen hoitaja esittikin: oletko aivan varma että tarvit? NOOEENNN!!? Miksihän muuten sitä pyytäisin? :headwall:

Kätilö kertoi koko ajan missä mennään ja mitä tapahtuu. Oli helpompi toimia kun tiesi miten voi ite auttaa tilannetta. Ja KANNUSTI! Tärkein kaikista. Pienikin kehu saa yrittämään vielä kovemmin ja mikä sen parempi. Mulla meinasi voimat loppua kesken, ja naureskelinkin vain kätilöille että ettekö te vois vaan kiskoa sen ulos sieltä?!?!? Kätilöt vain rauhallisesti hymyillen vastasi että kyllä se on nyt sinun tämä työ tehtävä =)

Anna synnyttäjälle ja isälle sellainen tunne että otat heidän hyvinvointinsa ja kuulumisensa henkilökohtaisesti! Vaikeaa voi olla jos on monta synnyttäjää kerralla tai lyhyen ajan sisällä, muistaa kunkin perheen asioita, mutta yritä muistaa yksi tai kaksi asiaa mitkä voit ottaa puheeksi aina käynnin aikana. Herää luottamusta synnyttäjän puolelta.

Tsemppiä vaan tulevaan työhön, ja toivottavasti näistä on jotain apua!
:wave: :wave: :wave: :wave: :wave:

 

Tuo synnytyksen kertaaminen olikin hyvä kun mainitsitte! Pitää koittaa muistaa neuvonne, kuulostavat kaikki tosi hyviltä ja yleispäteviltä!

Heh, voi tulla muuten alussa nurinkurisia tilanteita, kun auttaa suurperheeseen kuopusta tekevää äitiä, kun synnyttäjä on varmaan rauhallisempi ja kokeneempi kuin kätilö.

Tunnen itseni tässä teidän neuvoja lueskellessani tosi kokemattomaksi, kun ei omaa nyyttiä (vielä) ole. Pitää varmaan tehdä sellainen, jos siitä vaikka saisi kokemuksen rintaääneen hiukan lisää syvyyttä...

 

\

Yritin heikoista suppareista johtuen ponnistaa kuin viimeistä päivää ja yksi vaan jauhaa jotain säästä ja vääräoppisesta synnyttäjästä..

Mulla sama homma, ja tuosta kun yritti sanoa muille kätilöille/hoitsuille, nii sai vaan kuulla olevansa yliherkkä!

 

Hyvä kätilö EI taputa tiukan supistuksen keskellä kituvaa äitiä kuin hevosta! Eli ylipäätään kunnioittaa sitä jos äiti toivoo että kesken supistuksen ei edes kosketa. Mie sanoinkin, että joka iikka pysyy sitten vähintään metrin päässä kun supistaa. On se sen verran kamala kokovartalokramppi...

 

Minusta oli niiin ihanaa ku saavuimme mieheni kanssa sairaalaan tokaa synnyttämään. Aluksi meillä oli tosi töykeä kätilö, joka ei tervehtinyt, antoi vaan jotain lappuja kouraan ja kylmästi laittoi sydänkäyrää varten piuhat paikoilleen. Ei puhunut mitään ylimääräistä.
Kohta tuli pelastus!! Ihana, lempeä, nauravainen kätilö saapuu luoksemme, kyykistyy mun eteen pidellen polvista kiinni, hymyilee, tervehtii ja kysyy miiten voin, miltä tuntuu jne. melkein kuiskaa, rauhallisella, ihanan lempeällä äänellä puhelee, tuli ittelle niin rauhoittava olo ja meinasi itku päästä ilosta, ihan tosi.
Nin varman tuntuinen, niin sydämellinen, ei kiirettä, ei ainuttakaan hätäistä sanaa, koko ajan minulta kysellen tarpeitani ja tuntemuksiani...tuntui että me yhdessä kätilön kanssa saimme lapsen niin helposti ja onnellisesti rinnalle. =) Vieläkin tulee tippa linssiin kun ajattelee.

Minusta se on niin että se tulee luonnostaan tuommonen.
Ei voi väkisellä olla hyvä kätilö.

 

En ole edes synnyttänyt, mutta varottaisin myös, että sairaalaan tulee varmasti myös niitä "ei-niin-mukavia-äitejä"... Semmosia, jotka manaa sut alimpaan helvettiin ja voivat olla hyvinkin aggressiivisia.

Niihin kannattaa ehkä mielessään suhtautua kuin kiukuttelevaan leikki-ikäiseen, mutta ulospäin antaa itsestään positiivisen ja asiallisen kuvan. On vaan olemassa semmosia ihmisluonteita, joiden perimmäinen tarkoitus vaikuttaisi olevan valittaminen, sättiminen ja negatiivinen elämänasenne... :headwall:

Niiden kanssa ei voi muuta kuin tehdä parhaansa ja kuunnella silti haukut jälkeenpäin. Älä anna heidän kiittämättömyyden vaikuttaa itseesi. :flower:

 

Ensinnäkin vaikka olisi äärettömän kiire ja sinua tarvittaisiin myös muuaalla, muista, että jokainen äiti on tullut synnyttyämään ja juuri hänellä on oikeus saada hoitoa. Jos huomaat jonkun opiskelijan puhuvan tai käyttäytyvän tökerösti synnyttäjää kohtaan, kasvata häntä vähän, vaikka sitten synnytyssalin ulkopuolella. Älä koskaan aloita keskustelua synnyttämään tulleen kanssa näin. " Minä nyt ensin tässä järjestelen kaikki valiiksi" Älä sano:"Laitetaanpa nyt tämä lapsi syntymään" Kuuntele äitiä ja hänen toivomuksiaan synnytyksen suhteen. Yhteistyöllä ja -ymmärryksessä se sujuu!

 

Hyviä neuvoja tullut, eipä minulla lisättävää.
Kannattee tulostaa kyllä nämä!

 

Olen vasta menossa ensimmäistä synnyttämään, ja toivon, että saisin tällaisen kätilön:
- Hän on asiakaspalvelija, joka huolehtii asiakkaan ja vauvan turvallisuudesta.
- Hän noudattaa synnytystoivelistaani, elleivät toiveet vaaranna minun tai lapsen henkeä.
- Hän ei pihtaile kivunlievityksessä, vaan kunnioittaa sitä, että haluan epiduraalin ja kutsuu lääkärin antamaan sen heti, kun pyydän.
- Hän antaa minun synnyttää siinä asennossa, jossa haluan.
- Hän ei tee mitään toimenpiteitä vasten tahtoani.
- Hän ei yritä olla yläpuolellani, vaan kunnioittaa sitä, että tämä on minun synnytys.
- Hän tsemppaa ja auttaa koko ajan.
- Hän on objektiivinen asiantuntija, joka ei tyrkytä omaa maailmankatsomustaan (esim. luomufilosofiaa).
- Hän on valmis pyytämään synnyttäjän pyynnöstä toisen kätilön paikalle, jos äidin kanssa ei vain synkkaa. Nämä ovat henkilökemiajuttuja myöskin.

 

Aika paljon hyviä juttuja tullut... Omasta synnytyksestä ainoa asia, mikä jäi ärsyttämään oli, että kaikinpuolin mukava ja ihana kätilö kysyi vasta ponnistusvaiheen koittaessa toiveitani ponnistusasennosta. Siinä vaiheessa olin jo kaksi tuntia "lievittänyt kipuja" huutamalla, kun mistään muusta ei ollut hyötyä, eli en ollut kovin kommunikointikykyisessä tilassa. Ja isä parka, jolle olin toiveeni kertonut ei enää niitä muistanut, kun taisi olla sen verran hätä meikäläisen puolesta.
Ja ei sen puoleen: poika syntyi sen verran nopeasti, ettei sitä jakkaraa olisi ehkä ehditty hakeakaan...
Jos asia olisi otettu puheeksi silloin kun suppareiden välillä vielä pystyi puhumaan, olisi ollut kiva. (Joo tiedän: olisi se toivomuslista pitänyt kirjoittaa...)