Palataanpa lapsuuteen... Oletko koskaan lapsena joutunut oikeasti pelkäämään

siskojasi tai veljiäsi? Siis toki pientä tappelua ja nujakkaa on varmasti jokaisella ollu sisarustensa kanssa mut onko oikeasti pelottanu tai onko oikeasti sattunu kunnolla?

Itse olen isosisko jolla on 2 pienempää veljeä ja kyllä ne meikäläistä aika paljon höykkyytti. Muistan että toinen joskus tarttui hiuksiini ja riuhtoi päätäni oven karmiin niin että tuli melkoinen kutti otsaan. Toinen joskus jahtasi minua ja toista veljeäni saksien kanssa niin että jouduimme juoksemaan vessaan piiloon.

En tiedä mistä tuo nyt yhtäkkiä hyppäsi mieleeni Mutta tälläistä kyselyä siis tällä kertaa

 

En. Vuotta nuorempi veli ja paljon tapeltiin, mutta ei mun koskaan oikeasti tarvinnut sitä pelätä.

 

En ikinä.

 

en ikinä, ovat ihmisiä joihin pystyin luottamaan ja turvaamaan lapsena ja nuorena ja vieläkin ovat tasantarkkaan ne kaksi joihin voin aina varmasti luottaa mieheni lisäksi.

 

Omia sisariani,en koskaan.

serkkuni osin työnsi pikkusiskonsa laiturilta alas,hukkuminen oli tosi lähellä.

 

Olen. 3 vuotta vanhempi isoveli löi, juoksin vessaan piloon ja pidin lukosta kaksin käsin kiinni kun hän yritti vääntää sitä työkaluin auki ulkopuolelta, että olisi päässyt minuun käsiksi. Sairasta? Kyllä.

 

En koskaan.
Me oltiin kuin Kiljuset ja meitä oli monenmonta, vaan koskaan ei ole tarvinnut pelätä. =)

 

Veli lyönyt monesti.

 

[QUOTE="Iituliina";27895370]siskojasi tai veljiäsi? Siis toki pientä tappelua ja nujakkaa on varmasti jokaisella ollu sisarustensa kanssa mut onko oikeasti pelottanu tai onko oikeasti sattunu kunnolla?

Itse olen isosisko jolla on 2 pienempää veljeä ja kyllä ne meikäläistä aika paljon höykkyytti. Muistan että toinen joskus tarttui hiuksiini ja riuhtoi päätäni oven karmiin niin että tuli melkoinen kutti otsaan. Toinen joskus jahtasi minua ja toista veljeäni saksien kanssa niin että jouduimme juoksemaan vessaan piiloon.

En tiedä mistä tuo nyt yhtäkkiä hyppäsi mieleeni Mutta tälläistä kyselyä siis tällä kertaa [/QUOTE]

miettimään unia niin tiedän mistä kyse...pelkäsin pienenä!!!Se ovi piti pitää kiinni! no minulla aivot ja tiedän muistot....jos se pelotti minua niin työstän sitä miks?

 

En. isoveli oli 3,5v vanhempi, ja kyllä tapeltiin ja oltiin myös parhaat ystävät. Itse löin kyllä velipojalle puusta veistetyllä haulikolla ison tikattavan haavan päähän, mutta olin varmaan 3v.
Pikkuveli 9v nuorempi, tuskin puremista pahempaa teki.

 

Siskoni meinasi kerran kuristaa minut, kun en myöntänyt asiaa, joka ei pitänyt paikkaansa. Ensin ajattelin että kuristakoon, sittenpähän joutuu kärsimään loppuikänsä, mutta kun happi alkoi loppua, ajattelin että ei se ole sen arvoista ja myönsin asian. Olimme silloin jo yläasteikäisiä ja tuollainen tilanne olisi pitänyt ehdottomasti puida jollakin tavalla jälkikäteen, mutta sitä ei tapahtunut. Siskoni ei esim. pyytänyt anteeksi jälkikäteen. Olisi mielenkiintoista tietää muistaako hän moista tapahtumaa enää. Siskoni oli kiivasluonteinen, mutta ei koskaan muuten käynyt käsiksi kuin tuon yhden kerran. Minä opin hänen kanssaan tappelemaan ja voittamaan sillä lailla kierosti, että hän ei lopultakaan saanut viimeistä sanaa. Minä pysyin aina tyynenä, enkä lähtenyt mukaan asiattomuuksiin ja sain sillä lailla moraalisen voiton. Siitä taidosta on ollut paljon hyötyä myöhemminkin

 

Kerran veli suuttu jostakin ja rupes jääkiekkomailan kanssa jahtaamaan, juoksin vessaan ja laitoin oven lukkoon niin veli iski mailan vessan ovesta läpi.. Oltiin jotai 7-8v ehkä. Onneks äiti tuli naapurista, ennenku veli rikko koko oven. muuten ei oo kyllä tarvinnu pelätä ja ollaan tosi läheisiä nykyään.

 

Veljeni ol oven takana puukon kanssa kerran. Pääsin kuitenkin pakoon. Äiti ei välittänyt, hymyili vaan tapaukselle. Piti enemmän veljestäni ja itse olin vahinko lapsi. Jouduin paljon pelkäämään ja jännittämään..Ei ollut helppoa. Veljelläni oli paljon mielenterveysongelmia. Kaikki hänen ongelmansa vaikutti minuun ja vaikuttavat vielä tänäkin päivänä..

 

en. Isoveli on 1v8kk vanhempi ja me tapeltiin kyllä ihan hirveästi, mutta en kyllä pelännyt koskaan.

 

Kyllä isän kanssa oli niin uhkaava ja pelottava tilanne, että kusin housuuni, oikeasti.
Ei siis ollut ensimmäinen kerta. Aina sai varoa mitä sanoi ja teki. Tuossa tilanteessa oli fyysistäkin väkivaltaa jonkin verran, vaikka muuten harvemmin. Henkistä sitten enmmän.

 

Omia sisaruksiani en ole koskaan pelännyt, vaikka aika rajuja tappeluita meillä kyllä olikin, mutta ei nyt sentään mitään niin vakavaa että olisi pelottanut. Omaa isääni olen kyllä pelännyt, millon se heilu puukon kanssa ja uhkasi tappaa äidin ym..kaikkea muuta mukavaa..

 

En. Mulla on kiltti isoveli. Riideltiin toki (mä olin yleensä se riidankylväjä :ashamed.

 

Voiko tuollanen jättää jonkunlaisen trauman?
Minusta tuntuu että minä aina ajaudun tekemiseen pahojen ihmisten kanssa. Vedänkö niitä sitten puoleeni vai onko sattumaa? Vai onko minun kiltteyteni syy siihen että kivatkin tyypit muuttuvat pahoiksi seurassani? Huomaavat kiltteyteni ja käyttävät sitä hyväksi?

 

Ei oo tarvinnu veljeä pelätä, muutaman kerran oon säikähtäny kun se on alkanu yöllä puhumaan unissaan. Meijän huoneet oli vierekkäin ja niiden välinen ovi yön auki. Hyvin kuului höpinä sielt, vaikka tiesin että se nukkuu.

 

En sisaruksiani mutta isääni kyllä päivittäin