Pala pois tutista?

[h-e-n-r-i-i-k-k-a]

Onkos kuinka moni käyttänyt tätä taktiikkaa tutista luopumiseen? Kokemuksia kaivataan? Vieroitus meinaan edessä meidän taaperolla alku syksystä...

 

[tyyne tyllerö]

meilä luopu tutista ku yhdessä päätettiin lähettää pikku kakkoseen tuttiritarille yötutitkin

 

[Halipupu]

Meillä leikattiin vanhemman pojan tutti rikki salaa ja poika suuttu siitä niin paljon, että viskas tutin jonnekin ja sitä ei löytynyt. Jonkun aikaa poika sitä itkeskeli, mutta oli helppo selittää, että tutti hukku ja nyt nukut ilman. Poika oli sillon vähän vajaa 2v. joten tajus jo ihan hyvin tilanteen ja selvisi siitä unipupunsa avulla.

Kannattaa ensin jättää tutti pois päiväsaikaan ja antaa se vain unille tai jos tulee pipi. Me laitettiin tutit aamulla päiväpiiloon ja vain unille annettiin ja unien jälkeen taas piiloon.

 

[varvasvälivahvero]

Mie leikkasin yhden monesta tutista. Mutta ihan vain todistaakseni itselleni ja että muistan olla antamatta sitä lapselle.

Mekin jätimme ensin päiväuni tutin pois ja sitten yöunille meno tutin. Muulloin hää ei sitä syönytkään. Ja mielestäni lapsi ei juuri ollut moksiskaan asiasta.

 

[Tiiteni]

Meillä jännitettiin (siis me vanhemmat) tuota tutista luopumista jo kuukausia etukäteen. Lopulta toteutettiin katala suunnitelmamme, jota oli pohjustettu kauan. Vietiin tutit yhdessä tytön kanssa pussissa puuhun linnunpoikasille. Tyttö oli ihan tohkeissaan viemässä tutteja. Kaikki meni hyvin, kunnes tuli päiväuniaika. Olin säästänyt yhden tutin, josta olin leikannut tuttiosan pois. Tyttö itki tuttinsa perään, niin sanoin, että käyn pihalta katsomassa näkyykö tutteja. Tulin rikkinäisen tutin kanssa ja sanoin, että linnut on nokkineet sen rikki, eikä sitä voi enää laittaa suuhun. Itkua seurasi jonkin aikaa, mutta nukahti kuitenkin aika helposti. Päiväunilta herättyään oli "linnut tuoneet palkinnoksi" lakupötkön ja se oli tytölle kovasti mieleen. Iltaunille mennessä ei enää itkenyt, mutta kysyi, missä on tutit. Muisteltiin yhdessä, mihin oli viety ja sitä ihanaa lakupalkintoa! Ja se siitä. Nyt on muutama viikko kulunut luopumisesta. Nukahtaa hyvin, mutta muuten tuntuu uhmaikä roihahtaneen valloilleen vai liekö sattumalta samoihin aikoihin tuttivieroituksen kanssa. Tyttö on ruvennut pureskelemaan kynsiään tämän jälkeen. Täytyy vissiin seuraavaksi yrittää siitä tavasta päästä :kieh: .

Siis pointti oli, että meillä oli kerrasta poikki-systeemi paras. Tyttö on sen verran "viisas", ettei tuo toisille unille salliminen ja toisilta unilta kieltäminen olisi mennyt läpi. Tyttö on siis 2-vuotias.

 

[helmerinalle]

oon siirtäny ja siirtäny tota tutista luopumista kun hirvittää etten kestä sitä toisen pahaa mieltä ja huutoa! Kaipa meillä venyy koko homma viim. siihen kun kohta pitäisi tulla kutsu tytön hammaslääkäriin niin siellä ne varmaan käskevät siitä heti luopumaan ja marmattavat kun ei ole vielä luovuttu! Ainakin kuvittelisin näin!?
Toi lintuhomma kuulosti aika kivalta ja minkäs ikänen TYYNE TYLLERÖN lapsi oli kun lähetitte ne pikkukakkoseen? Meidän likka ei oikeen oo ees katsonut vielä lastenohjelmia ettei varmaan sitä ritarihommaa vielä ymmärtäis. Neiti täytti juuri 2v.

 

[Maruska84]

mä leikkasin esikoisen kanssa palan pois tutista ja selitin et poika on nii iso jo et tuttikin meni rikki.. Meni loistavasti vieroitus, ekat pari yötä poitsu nukkus tutti kädessä ja siitä sit luopus siitä

 

[h-e-n-r-i-i-k-k-a]

Jotenkin ajattelin, että lohduttaisko edes vähän, että sais pitää rikkinäistä tuttia kädessä... :ashamed: no eiköhän me jotain keksitä tässä syksyn aikana...haluaisin kuitenkin, että tutista luovuttaisiin ennenkuin lapsi aloittaa päiväkodin 2-vuotiaana! Voihan se olla, että tämäkin asia on jotenkin vaikeampaa vanhemmille kuin lapselle vaikka tutti tuntuukin olevan TÖSI tärkeä
Meillä on kuitenkin päästy hyvin siihen tilanteeseen, että tutti on vain unilla!
Tsemppiä kaikille "vieroittajille"