Pala kurkussa kuuntelin pienen 2v. Joonatan-pojan tarinaa..

[Rukoilijasirkka]

Mä olen ajatellut, että vaikka ois mimmonen päivä, niin aina sanon molemmille lapsille, että rakastan heitä.

 

[vieras]

minä tosiaan seurasin joonatanin tarinaa sairastumisesta lähtien ja rukoilin, voi kuinka rukoilinkaan paranemista tuolle pienelle pojalle. :'( en pysty ymmärtämään miksi näin piti käydä, miksi meidän kaikkien rukoukset eivät auttaneetkaan... ehkä jonain päivänä se selviää mikä tarkoitus tällä kaikella on...

nyt voin vain rukoilla jaksamista äidille.

Mikä syöpä hänellä sitten oli? :/

aivokasvain

:/ :`(

 

[maikku]

siis piti laittaa että toisten suruilla liitämistä... Toi on surullista että ymmärrätte vasta tuommosesta oman onnenne ettekä muuten.

Pintaliitäjät on surullisia ihmisiä..mässäilee toisten surulla..ja sitten hokee just jotain tommosta pari viikkoo ja unohtaa sen ja kiukuttelevat taas lapsilleen entiseen malliin =/ .
Kotiäitiyttäni en vaihtas mihinkään ja olen joutunut luopumaan joistain asioista että pystyn tämän lasten kotona kasvattamisen toteuttaa enkä suostu uskomaan että se kellää olisi loppuviimein kiinni siitä että on pakko mennä töihin että pärjää

 

[Rukoilijasirkka]

siis piti laittaa että toisten suruilla liitämistä... Toi on surullista että ymmärrätte vasta tuommosesta oman onnenne ettekä muuten.

Pintaliitäjät on surullisia ihmisiä..mässäilee toisten surulla..ja sitten hokee just jotain tommosta pari viikkoo ja unohtaa sen ja kiukuttelevat taas lapsilleen entiseen malliin =/ .
Kotiäitiyttäni en vaihtas mihinkään ja olen joutunut luopumaan joistain asioista että pystyn tämän lasten kotona kasvattamisen toteuttaa enkä suostu uskomaan että se kellää olisi loppuviimein kiinni siitä että on pakko mennä töihin että pärjää

Hei, aina ei ole kaikesta pakko kaivaa sitä negatiivista esiin. Ei aina tarvitse olla kyyninen.

 

[Kamala]

siis piti laittaa että toisten suruilla liitämistä... Toi on surullista että ymmärrätte vasta tuommosesta oman onnenne ettekä muuten.

Pintaliitäjät on surullisia ihmisiä..mässäilee toisten surulla..ja sitten hokee just jotain tommosta pari viikkoo ja unohtaa sen ja kiukuttelevat taas lapsilleen entiseen malliin =/ .
Kotiäitiyttäni en vaihtas mihinkään ja olen joutunut luopumaan joistain asioista että pystyn tämän lasten kotona kasvattamisen toteuttaa enkä suostu uskomaan että se kellää olisi loppuviimein kiinni siitä että on pakko mennä töihin että pärjää

Tekisitkö oman aloituksen vaikka tuosta aiheesta.

 

[toinen syöpään lapsensa menettänyt]

En ole Joonatanin äiti mutta minun 6 v lapseni on myös kuollut syöpään....

Tapahtumasta on yli pari vuotta ja vieläkin asiaa päivittäin pohdin ja itken miten näin tapahtui..Minäkin niin tahtoisin poikani takaisin...Ja uskon että joskus olemme taas yhdessä...

Ihminen on todella hauras...

Muistakaa uskoa ja rakastaa muita ihmisiä....

 

[:'(]

täältä näkee hyvin miten joonatanin kuolema kosketti ihmisiä jotka seurasivat hänen tarinaansa netin kautta http://www.lintukoto.net/muut/sytyta_kynttila/haku.php?hakusana=29.3.2009

 

[Maikku]

Miksi? Ihmisiä ja ikävä kyllä myös lapsia kuolee koko ajan ja täällä mammat tajuaa sen nyt jostain radio jutusta.Surullista että Joonatan kuoli ja surullista että lapsia on pakko kuolla. Jos vois niin lopettas sen ja laittas siihenkin ikärajan mutta kun niin on. Kuinka sen voi vaan yhtäkkiä tajuta. Kamala ja tuo kuului tähän. Lasten kuuluu kasvaa kotona äidin lähellä eikä joutua päiväkotiin 9 kk iässä. Se on vielä surullisempaa jos lapsi joutuu elämään lyhyenkin elämänsä sairaalassa, mutta surullisempaa olisi se ettei olisi ollut ketään kuka välitti.

 

[Grace]

siis piti laittaa että toisten suruilla liitämistä... Toi on surullista että ymmärrätte vasta tuommosesta oman onnenne ettekä muuten.

Pintaliitäjät on surullisia ihmisiä..mässäilee toisten surulla..ja sitten hokee just jotain tommosta pari viikkoo ja unohtaa sen ja kiukuttelevat taas lapsilleen entiseen malliin =/ .
Kotiäitiyttäni en vaihtas mihinkään ja olen joutunut luopumaan joistain asioista että pystyn tämän lasten kotona kasvattamisen toteuttaa enkä suostu uskomaan että se kellää olisi loppuviimein kiinni siitä että on pakko mennä töihin että pärjää

Mässäilee?? Yleensä terve ihminen tuntee empatiaa toisen menetyksestä ja se on luonnollista että sitä peilaa tuntojaan siihen miltä se minusta tuntuisi noin valtava menetys.
Mä olen ollut 9 vuotta kotiäitinä ja asutaan pienessä kämpässä ja me nukutaan miehen kanssa olkkarissa ja ihan vaan sen takia että mä tahdon suoda lapsilleni sen että äiti on kotona kun he lähtee ja tulee koulusta. Sen takia ei otettu tappiin saakka velkaa ettei mun ole pakko mennä töihin.
Että vaikka en ole parkkiintunut elämänkoulusta niin kuin sinä niin voin silti olla hyvä äiti joka tuntee olevansa välillä epäonnistunut ja näinä huonoina päivinä unohtaa kuinka arvokasta kultaa omistaa ja jota ei aina osaa arvostaa.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Agnostikko kysyy, että mikä tällaisen "Jumala ottaa" sananhelinän tarkoitus on? Miksi jumala antaa ja sitten ottaa? Eikö se vasta ole äärettömän julmaa "rakastavalta isältä"?

Tilanne on vain kauhea, pienen lapsen tuskainen kuolema on kamalinta mitä maan päällä voi tapahtua. Olen todella surullinen niiden kaikkien puolesta, jotka tämän joutuvat kokemaan :'(

 

[Maikku]

no grace meillä sitten samat linjat. Täälläkin pieni talo ja nukutaan miehen kanssa levitetyllä sohvalla olkkarissa, minulle tärkeitä samat asiat.

Minä en ymmärrä vaan tätä hommaa nyt, kuinka sen unohtaa. Minulla toki se että olen kokenut keskenmenoja ja ollut todella lähellä menettää poikani, sekö pitää ihmisen kokea että muistaa tuon joka aamu kun herää eikä pura pahaa oloaan niihin? En kyllä ikinä ole ollut sorttia joka purkas pahan olonsa/pahan päivänsä muihin ihmisiin, vaikee ymmärtää..

 

[bb]

Agnostikko kysyy, että mikä tällaisen "Jumala ottaa" sananhelinän tarkoitus on? Miksi jumala antaa ja sitten ottaa? Eikö se vasta ole äärettömän julmaa "rakastavalta isältä"?

Tilanne on vain kauhea, pienen lapsen tuskainen kuolema on kamalinta mitä maan päällä voi tapahtua. Olen todella surullinen niiden kaikkien puolesta, jotka tämän joutuvat kokemaan :'(

Mutta toisaalta pienen lapsen kuolema on ihan luonnollista.
Mää tunsin erään 10 vuotiaan tytön joka koki elämänsä aikana 3 syöpää ja lopulta menehtyi sitten kymmenen vuoden iässä,,eikö sitä tosiaan vois pienemmällä tuskalla täältä lähteä.

 

[Grace]

Agnostikko kysyy, että mikä tällaisen "Jumala ottaa" sananhelinän tarkoitus on? Miksi jumala antaa ja sitten ottaa? Eikö se vasta ole äärettömän julmaa "rakastavalta isältä"?

Tilanne on vain kauhea, pienen lapsen tuskainen kuolema on kamalinta mitä maan päällä voi tapahtua. Olen todella surullinen niiden kaikkien puolesta, jotka tämän joutuvat kokemaan :'(

Sitä ei agnostikko ymmärräkään koska se on uskon asia.Eli ihminen joka ei tiedä mihin uskoa voi hyvinkin esittää tämän kysymyksen.Mikä vastaus sinulle kelpaa vastaukseksi? Musta tuntuu että juuri minä en osaa sellaista vastausta antaa.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Jos joku osaisi piirtää laajemman kartan kaiken tarkoituksesta. Mutta kun sellaista ei ole. Ihmiset syntyvät, elävät, kärsivät ja kuolevat. Täysin sattumanvaraisesti. Jos oikeasti joku jossain ylhäällä tai alhaalla meistä välittäisi, uskoisin systeemin tosiaankin olevan erilainen. Oikeudenmukainen, tasa-arvoinen, harmoninen ja hyvään uskova. Maailmanhistorian suurimmat sodat ovat uskontojen aiheuttamia. Ihmisten aiheuttamia. Miksi?

 

[Rukoilijasirkka]

Agnostikko kysyy, että mikä tällaisen "Jumala ottaa" sananhelinän tarkoitus on? Miksi jumala antaa ja sitten ottaa? Eikö se vasta ole äärettömän julmaa "rakastavalta isältä"?

Tilanne on vain kauhea, pienen lapsen tuskainen kuolema on kamalinta mitä maan päällä voi tapahtua. Olen todella surullinen niiden kaikkien puolesta, jotka tämän joutuvat kokemaan :'(

Semmoinen on elämän kiertokulku, minkä Jumala loi. Ihmisiä syntyy ja ihmisiä kuolee. Maanpäällinen elämä tapahtuu pääsääntöisesti luonnonlakien alla.

 

[m]

Ehkä minunkin olisi pitäny toi tarina kuulla tänään. Raivostutti kun tuo oma kohta 4vee halus väkisin vängällä äitin viereen nukkumaan ja kaks tuntia kikatteli ja pusutteli nenää ja silmää ja kyynärpäätä ja otsaa ja mitä keksikin. Sitte ku ärähin ett nyt pää tyynyyn niin toinen toi sen silkkisen pehmoisen poskensa poskea vasten ja rutisti kaulasta; äiti, minä lakastan sinua tosi tosi tosi kovasti.. ;(

4 vee, eikä osaa ärrää sanoa, voi sun penskaas.

 

[Grace]

Minä en ymmärrä vaan tätä hommaa nyt, kuinka sen unohtaa. Minulla toki se että olen kokenut keskenmenoja ja ollut todella lähellä menettää poikani, sekö pitää ihmisen kokea että muistaa tuon joka aamu kun herää eikä pura pahaa oloaan niihin? En kyllä ikinä ole ollut sorttia joka purkas pahan olonsa/pahan päivänsä muihin ihmisiin, vaikee ymmärtää..

Olen juuri nyt sitten näin virtuaalisestii tavannut täydellisen ihmisen..sinut Maikku.
Mä en tule koskaan olemaan näin hyvä meillä voi olla jo pelkästään tempperamenttisiä erojakin jonka takia minä ja läheiseni joutuvat kärsimään.

 

[RouvaRajatapaus]

Ehkä minunkin olisi pitäny toi tarina kuulla tänään. Raivostutti kun tuo oma kohta 4vee halus väkisin vängällä äitin viereen nukkumaan ja kaks tuntia kikatteli ja pusutteli nenää ja silmää ja kyynärpäätä ja otsaa ja mitä keksikin. Sitte ku ärähin ett nyt pää tyynyyn niin toinen toi sen silkkisen pehmoisen poskensa poskea vasten ja rutisti kaulasta; äiti, minä lakastan sinua tosi tosi tosi kovasti.. ;(

4 vee, eikä osaa ärrää sanoa, voi sun penskaas.

Voi mistä näitä typeryksiä tulee?
:snotty:

 

[Grace]

Ehkä minunkin olisi pitäny toi tarina kuulla tänään. Raivostutti kun tuo oma kohta 4vee halus väkisin vängällä äitin viereen nukkumaan ja kaks tuntia kikatteli ja pusutteli nenää ja silmää ja kyynärpäätä ja otsaa ja mitä keksikin. Sitte ku ärähin ett nyt pää tyynyyn niin toinen toi sen silkkisen pehmoisen poskensa poskea vasten ja rutisti kaulasta; äiti, minä lakastan sinua tosi tosi tosi kovasti.. ;(

4 vee, eikä osaa ärrää sanoa, voi sun penskaas.

Ihana tuo ups:n tarina ihan todella liikuttavaa :heart:
Tuosta kommentista sun ei tarvi sitten välittää :hug:

 

[vakava sosiaalitapaus]

Ehkä minunkin olisi pitäny toi tarina kuulla tänään. Raivostutti kun tuo oma kohta 4vee halus väkisin vängällä äitin viereen nukkumaan ja kaks tuntia kikatteli ja pusutteli nenää ja silmää ja kyynärpäätä ja otsaa ja mitä keksikin. Sitte ku ärähin ett nyt pää tyynyyn niin toinen toi sen silkkisen pehmoisen poskensa poskea vasten ja rutisti kaulasta; äiti, minä lakastan sinua tosi tosi tosi kovasti.. ;(

4 vee, eikä osaa ärrää sanoa, voi sun penskaas.

Ei osaa minunkaan pian nelivuotias, mutta silti meillä sanotaan nuo sanat joka ilta ennen nukkumaan menoa. Sinulle ilmeisesti ei ole sanottu, kun noin pöntöttää

 

[:'(]

minua lohduttaa kuitenkin joonatania ajatellessa se, että joonatan on nyt siellä paremmassa paikassa ja joonatanin äidillä on jälleennäkemisen toivo. voi kuinka lohdullista on äidin tietää, että he tapaavat jälleen!

 

[Ultramariini]

En kyllä katso, että se, että jonkun toisen ihmisen kärsimys koskettaa tekisi minusta pintaliitäjän ja toisten murheilla mässäilijän. Erityisesti lasten kuolema koskettaa aina. Oman lapsensa kuolemaa, en soisi kenenkään joutuvan kokemaan, olkoonkin että kuolema on väistämätön osa elämää tai pikemminkin päätepiste ainakin tälle maanpäälliselle elämälle- eikä se kysy ikää tai lupaa.
Kun lapsi, vaikka tuntematonkin kuolee- nostaa se pintaan sen kipeän tietoisuuden,että mikään ei tosiaan ole itsestäänselvää ja yksi ainoa sekunti, voi muuttaa elämän pysyvästi.
Ja minusta on luonnollista, että se kipeä tietoisuus ravistaa ja vavistaa ihmistä siten, että hän pyrkii olemaan hellempi ja rakastavampi lapsilleen. Vaikka ei siihen suinkaan jokahetki kykenisi.
Ei sen, että toisen ihmisen tuska ja menetys-( koskivat ne sitten mitä elämän osa-aluetta tahansa) avaa omia silmiä sille, kuinka paljon hyvää elämässä onkaan- tee kenestäkään yksinomaan raadollista.

 

[Grace]

En kyllä katso, että se, että jonkun toisen ihmisen kärsimys koskettaa tekisi minusta pintaliitäjän ja toisten murheilla mässäilijän. Erityisesti lasten kuolema koskettaa aina. Oman lapsensa kuolemaa, en soisi kenenkään joutuvan kokemaan, olkoonkin että kuolema on väistämätön osa elämää tai pikemminkin päätepiste ainakin tälle maanpäälliselle elämälle- eikä se kysy ikää tai lupaa.
Kun lapsi, vaikka tuntematonkin kuolee- nostaa se pintaan sen kipeän tietoisuuden,että mikään ei tosiaan ole itsestäänselvää ja yksi ainoa sekunti, voi muuttaa elämän pysyvästi.
Ja minusta on luonnollista, että se kipeä tietoisuus ravistaa ja vavistaa ihmistä siten, että hän pyrkii olemaan hellempi ja rakastavampi lapsilleen. Vaikka ei siihen suinkaan jokahetki kykenisi.
Ei sen, että toisen ihmisen tuska ja menetys-( koskivat ne sitten mitä elämän osa-aluetta tahansa) avaa omia silmiä sille, kuinka paljon hyvää elämässä onkaan- tee kenestäkään yksinomaan raadollista.

Juuri näin.