Pakolaistulijat ala-asteelle lasten sekaan

Onhan tuo varmasti hankalaa. Suomessa kuitenkin lapsen koulu määräytyy koulualueen mukaan, joten samalla alueella asuvia maahanmuuttajataustaisia ei voi hajasijoittaa muiden alueiden kouluihin. Miksi ongelmista ei puhuta - eivätkö edes vanhemmat puhu ja ota asiaa esiin?

Toisen lapseni päiväkodin vanhempainillassa on ollut eri kielten tulkkeja, mutta se ei kyllä ole aiheuttanut mitään ongelmia. Osa heistä on ilmeisesti väliaikaisella työkomennuksella Suomessa, joten on ymmärrettävää, että eivät osaa suomea - työssään ilmeisesti käyttävät englantia. Lapset kuitenkin osaavat suomea, mutta ehkä tuollaiset leikki-ikäiset oppivat kieliä helposti.

Jestas oikeasti, tulee face balm. Lapseni ovat kaksikielisiä englanti-suomi, joten voi sanoa että tietävät sitä oikeaa multikulttuuria perhetaustaltaaan ja kaikessa muussa, mitä Suomi ei tällä hetkellä ei edusta, eikä tulevaisuudessakaan. Lapsesi ovat ilmeisesti aivan eri koulumaailmassa missä muut lapset ovat joten tuskin voit ollenkaan tietää mitä se oikeasti on.

 

Jestas oikeasti, tulee face balm. Lapseni ovat kaksikielisiä englanti-suomi, joten voi sanoa että tietävät sitä oikeaa multikulttuuria perhetaustaltaaan ja kaikessa muussa, mitä Suomi ei tällä hetkellä ei edusta, eikä tulevaisuudessakaan. Lapsesi ovat ilmeisesti aivan eri koulumaailmassa missä muut lapset ovat joten tuskin voit ollenkaan tietää mitä se oikeasti on.

Ihan yhtä lailla oman lapseni koulu on "oikeaa koulumaailmaa". Kaikki koulut ovat aika erilaisia - joillain alueilla on paljon maahanmuuttajataustaisilla, toisilla alueilla ei. Jotkut koulut ovat isoja, jotkut pieniä. Joissain on paremmat opettajat kuin toisissa. On eri asia käydä koulua Helsingissä kuin jossain pikkukylässä.

Naamabalmu vaan sullekin Mutta kiva, että on multikulttuurisuuden lisäksi kaksi kieltäkin hallussa.

 

Ihan yhtä lailla oman lapseni koulu on "oikeaa koulumaailmaa". Kaikki koulut ovat aika erilaisia - joillain alueilla on paljon maahanmuuttajataustaisilla, toisilla alueilla ei. Jotkut koulut ovat isoja, jotkut pieniä. Joissain on paremmat opettajat kuin toisissa. On eri asia käydä koulua Helsingissä kuin jossain pikkukylässä.

Naamabalmu vaan sullekin Mutta kiva, että on multikulttuurisuuden lisäksi kaksi kieltäkin hallussa.

Tottakai se on oikeaa koulua teilläkin, tarkoitin että täällä on niitä oikeita ns mamuja hirveästi, joita sinäkin tänne ilmeisesti tuhansittain haluat, eikä se ole niin kivaa kuin paperilla näyttää. Mutta me sitä elämme, sinun lapsesi tulevat käymään tuota omaa kouluansa, jokainen meistä kuitenkin joudumme elämään tätä yhteiskuntaa. Sinun lapsesi ovat ne jotka joutuvat kärsimään sinun valinnoistasi, eivätkä he tule sinua siitä kiittämään.

 

Tottakai se on oikeaa koulua teilläkin, tarkoitin että täällä on niitä oikeita ns mamuja hirveästi, joita sinäkin tänne ilmeisesti tuhansittain haluat, eikä se ole niin kivaa kuin paperilla näyttää. Mutta me sitä elämme, sinun lapsesi tulevat käymään tuota omaa kouluansa, jokainen meistä kuitenkin joudumme elämään tätä yhteiskuntaa. Sinun lapsesi ovat ne jotka joutuvat kärsimään sinun valinnoistasi, eivätkä he tule sinua siitä kiittämään.

Mistä "minun valinnoista" lapseni sitten mahdollisesti tulevat kärsimään tai kärsivät jo?

 

Ok, kiitos infosta liittyen tuohon erityisluokkia koskevaan asiaan. En tosiaan ollut tiennyt, miten se järjestetään.

Miten muuten määrittelet ydinperheen? Jos perheen toinen vanhempi asuu työn vuoksi eri paikkakunnalla, luuletko sen perheen lapsilla olevan samoja ongelmia kuin nyt ilmeisesti uskot eronneiden vanhempien tai yksinhuoltajan lapsilla olevan? Entä, jos vanhemmat ovat eronneet, mutta lapset näkevät paljon molempia vanhempia ja välillä vietetään aikaa kokonaan yhdessä - uskotko, että lapsilla on silti ongelmia?

Minua kiinnostaisi nyt kovasti teoriasi, joten kertoisitko kuitenkin? Pidätkö siis tärkeänä nimenomaan kahta vanhempaa vai kahta eri sukupuolta olevaa vanhempaa vai sitä, ettei lapsen elämässä ole ollut ikäviä isoja muutoksia?

Kyllä perhe on ydinperhe, vaikka toinen vanhempi työskentelisi toisella paikkakunnalla ja hänellä olisi siellä kakkosasunto. Eikä ne perheet sellaisia ole. Vaan yksinhuoltajia, uusioperheitä ja sitten on tosiaan näitä huostaanotettuja lapsia.

Kaikilla on joko laajat oppimishäiriöt tai lievä kehitysvamma, lisäksi mahdollisesti tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöitä. Mutta ei siis pelkästään noita käytöshäiriöitä, vaan myös ongelmia oppimisen kanssa.

Ja lähinnä väitän, että tämä kertoo siitä millaiset vanhemmat tyypillisesti eroavat tai saavat lapsen jostain yhden illan jutusta. Oppimishäiriöthän ovat perinnöllisiä, ao koulussa onkin useita toisen polven oppilaita. Oppimishäiriöt tai lievä kehitysvamma voi toki johtua myös esim. raskauden aikaisesta päihteidenkäytöstä, tämä lienee monilla huostaanotetuilla lapsilla syynä.

Fiksut ja elämässään pärjänneet vanhemmat saavat selvästi harvemmin lapsia, joilla olisi näitä ongelmia. Ja nämä vanhemmat myös useammin suunnittelevat lapsen hankinnan huolella ja panostavat parisuhteeseen tekemättä impulsiivisia ratkaisuja, jolloin ydinperhe säilyy paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Ei tietenkään mitenkään mustavalkoisia nämä asiat, tottakai laajat oppimishäiriöt voivat johtua myös esim. synnytyskomplikaatiosta, jolloin asialla ei ole mitään tekoa vanhempien ominaisuuksien kanssa. Ja ne fiksut ja menestyneetkin vanhemmat voi joskus päätyä eroon ihan hyvistä syistä ja lapsen etua vaarantamatta. Väittäisin että he useammin kykenee hoitamaan eron nätisti, joten eron vaikutukset eivät ole niin dramaattiset kuin itsekin ongelmaisten vanhempien erotessa. Ero ei kuitenkaan suoraan aiheuta vaikeita oppimishäiriöitä, mutta juuri ja juuri tavallisessa koulussa pärjänneet saattavat tarvita voimakkaampaa tukea koulun taholta, jos elämäntilanteensa muuttuu vanhempien eron myötä vaikeaksi eikä heiltä saa enää tukea.

Vanhempien sukupuolella en usko olevan asiaan vaikutusta, sillä sateenkaariperheissä varmasti panostetaan lapsiin vähintään yhtä lailla kuin heteroperheissä. Enkä myöskään pidä homoseksuaaleja hetoroseksuaaleja tyhmempinä, eli siis oppimisvaikeuksia useammin periyttävinä.

Eli oikeastaan kaksi teoriaa selittävistä tekijöistä, joista päällimmäisenä pidän sitä, että samoilla vanhemmilla joilla on suurempi todennäköisyys erota tai saada vahinkolapsi yhden illan jutusta, on suurempi todennäköisyys saada oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi.

 

 

Kyllä perhe on ydinperhe, vaikka toinen vanhempi työskentelisi toisella paikkakunnalla ja hänellä olisi siellä kakkosasunto. Eikä ne perheet sellaisia ole. Vaan yksinhuoltajia, uusioperheitä ja sitten on tosiaan näitä huostaanotettuja lapsia.

En kysynyt, onko se perhe ydinperhe, vaan uskotko sen perheen lapsilla olevan samoja ongelmia, mitä eroperheen lapsilla? Jos toinen vanhempi on työn takia toisella paikkakunnalla ja häntä näkee viikonloppuisin tai vaikka vain pari kertaa kuussa.

Kaikilla on joko laajat oppimishäiriöt tai lievä kehitysvamma, lisäksi mahdollisesti tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöitä. Mutta ei siis pelkästään noita käytöshäiriöitä, vaan myös ongelmia oppimisen kanssa.

Ja lähinnä väitän, että tämä kertoo siitä millaiset vanhemmat tyypillisesti eroavat tai saavat lapsen jostain yhden illan jutusta. Oppimishäiriöthän ovat perinnöllisiä, ao koulussa onkin useita toisen polven oppilaita. Oppimishäiriöt tai lievä kehitysvamma voi toki johtua myös esim. raskauden aikaisesta päihteidenkäytöstä, tämä lienee monilla huostaanotetuilla lapsilla syynä.

Erikoinen koulu, jos kaikilla lapsilla on perinnöllinen oppimishäiriö tai lievä kehitysvamma. Mutta vielä erikoisempi on rivien välissä pilkottava väite siitä, että nämä ongelmat liittyisivät nimenomaan muihin kuin ydinperheiden lapsiin/vanhempiin.

Oli miten oli, sinuna vaihtaisin lapseni toiseen kouluun. Jos tarinasi nyt pitää paikkansa, aika hulluja käänteitä siinä näyttää olevan.

Fiksut ja elämässään pärjänneet vanhemmat saavat selvästi harvemmin lapsia, joilla olisi näitä ongelmia. Ja nämä vanhemmat myös useammin suunnittelevat lapsen hankinnan huolella ja panostavat parisuhteeseen tekemättä impulsiivisia ratkaisuja, jolloin ydinperhe säilyy paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Ei tietenkään mitenkään mustavalkoisia nämä asiat, tottakai laajat oppimishäiriöt voivat johtua myös esim. synnytyskomplikaatiosta, jolloin asialla ei ole mitään tekoa vanhempien ominaisuuksien kanssa. Ja ne fiksut ja menestyneetkin vanhemmat voi joskus päätyä eroon ihan hyvistä syistä ja lapsen etua vaarantamatta. Väittäisin että he useammin kykenee hoitamaan eron nätisti, joten eron vaikutukset eivät ole niin dramaattiset kuin itsekin ongelmaisten vanhempien erotessa. Ero ei kuitenkaan suoraan aiheuta vaikeita oppimishäiriöitä, mutta juuri ja juuri tavallisessa koulussa pärjänneet saattavat tarvita voimakkaampaa tukea koulun taholta, jos elämäntilanteensa muuttuu vanhempien eron myötä vaikeaksi eikä heiltä saa enää tukea.

Toiveajattelua... Toki jotkut onneksi pystyvät. Mutta sulla on liian ruusuinen käsitys ydinperheistä ja ydinperheiden vanhemmista.

Eli oikeastaan kaksi teoriaa selittävistä tekijöistä, joista päällimmäisenä pidän sitä, että samoilla vanhemmilla joilla on suurempi todennäköisyys erota tai saada vahinkolapsi yhden illan jutusta, on suurempi todennäköisyys saada oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi.

Ei ole sellaista ihmistyyppiä, jolla olisi "suurempi todennäköisyys erota". Eroaminen ei ole mikään sairaus tai käytöshäiriö, jota pystyttäisiin ennustamaan henkilöstä itsestään johtuvista ominaisuuksista. Se on vähän monimutkaisempi ja liittyy aika lailla myös henkilöstä riippumattomiin asioihin. Sama ihminen eroaa yhdestä, mutta ei ikinä eroaisi jostakin toisesta ihmisestä.

Ja suurin osa yksinhuoltajista ei nykyisin ole mitään yhden illan jutuista vahinkolapsen saaneita - oletkos nyt jäänyt jonnekin 1960-luvulle?! Suurin osa on joko hankkinut lapsen tietoisesti yksin tai sitten eronnut. Toki niitä vahinkolapsiakin syntyy, mutta ei kovin paljon. Iso osa vahinkolapsista syntyy myös pariskunnille.

 

Ei ole sellaista ihmistyyppiä, jolla olisi "suurempi todennäköisyys erota". Eroaminen ei ole mikään sairaus tai käytöshäiriö, jota pystyttäisiin ennustamaan henkilöstä itsestään johtuvista ominaisuuksista. Se on vähän monimutkaisempi ja liittyy aika lailla myös henkilöstä riippumattomiin asioihin. Sama ihminen eroaa yhdestä, mutta ei ikinä eroaisi jostakin toisesta ihmisestä.

Kyllä perinnöllisetkin ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten herkästi ihminen eroaa ja ennenkaikkea siihen, kuinka helposti hän hankii lapsia parisuhteeseen sopimattoman henkilön kanssa. Suurimmassa roolissa toki on kulttuuri mutta eivät erot ihan Lottoa ole.