F
Fudge
Vieras
Mun on pakko sanoa, että mitä enemmän luen
kaksplussan palstoja, niin sitä vähemmän haluan
enää uuteen parisuhteeseen (saati sitten lapsia!)
... olen siis mies, 3 pidempää liittoa takana.
Ensimmäisen kanssa erottiin sovussa kun kasvettiin eri suuntiin (oltiin vielä niin nuoria myös), toisen kanssa tapahtui samoin lopulta. Kolmannen kanssa oli todella
tulinen ja ihana suhde, mutta lopulta erosimme,
tai pikemminkin nainen jätti minut koska olin
nainut muiden kanssa (mitä en ollut koskaan
aiemmin tehnyt, ihmettelen itsekin itseäni).
Sen jälkeen tuli kyllä tehtyä ajatustyötä ja
työtä tunteiden kanssa, ja oon aika lailla
ottanut opikseni.
Silti.... vaikka kaipaan hellyyttä ja sitä että
voisi jakaa asioita/kokemuksia toisen kanssa,
niin mitä enemmän mulle tulee näitä palstoja
lukiessa sellainen olo, että ehkä on parempi
olla vailla kumppania mieluummin kuin sekavissa, riitelevissä, tai muuten oirehtivissa suhteissa.
Sen verran sekavaa tuntuu monilla olevan. Ja
en pidä riitelystä Yhtään.
Elämänkumppania kaipaan, mutta en tällaista
kaikkea mitä täältä voi lukea.
Eli tulee olo että elämänkumppanin löytäminen
onkin todella vaikeaa. Monet jutut täällä kertovat
mulle esim. että huh huh jos mulla olis tuollainen
nainen niin elämä olisi ihan kamalaa! En halua
yleistää, on täällä sydämellisiäkin ihmisiä. Mutta
monet aikamoisia komentajia. Sellainen fiilis
tulee joistain teksteistä. En juo alkoholia, enkä
käy ravintoloissa, sellaisen koen ihan hirveäksi
lihatiskimeiningiksi.
Joten ehkä tämä elo on nautinnollisempaa näin,
itsekseni. Haluan ehkä poistua tästä maailmasta
vapaana, ilman velvoitteita tai maahan sitovia
tunteita. Jos joskus kohtaan elämänkumppanin,
niin sitten kohtaa. En aio etsiä. Teen vain mitä
Tahdon (joka ei tarkoita että teen mitä tahansa
mitä tulee mieleen, vaan selvitän itselleni todellisen
tahtoni ja toimin sen mukaan).
t. Fudge
kaksplussan palstoja, niin sitä vähemmän haluan
enää uuteen parisuhteeseen (saati sitten lapsia!)
... olen siis mies, 3 pidempää liittoa takana.
Ensimmäisen kanssa erottiin sovussa kun kasvettiin eri suuntiin (oltiin vielä niin nuoria myös), toisen kanssa tapahtui samoin lopulta. Kolmannen kanssa oli todella
tulinen ja ihana suhde, mutta lopulta erosimme,
tai pikemminkin nainen jätti minut koska olin
nainut muiden kanssa (mitä en ollut koskaan
aiemmin tehnyt, ihmettelen itsekin itseäni).
Sen jälkeen tuli kyllä tehtyä ajatustyötä ja
työtä tunteiden kanssa, ja oon aika lailla
ottanut opikseni.
Silti.... vaikka kaipaan hellyyttä ja sitä että
voisi jakaa asioita/kokemuksia toisen kanssa,
niin mitä enemmän mulle tulee näitä palstoja
lukiessa sellainen olo, että ehkä on parempi
olla vailla kumppania mieluummin kuin sekavissa, riitelevissä, tai muuten oirehtivissa suhteissa.
Sen verran sekavaa tuntuu monilla olevan. Ja
en pidä riitelystä Yhtään.
Elämänkumppania kaipaan, mutta en tällaista
kaikkea mitä täältä voi lukea.
Eli tulee olo että elämänkumppanin löytäminen
onkin todella vaikeaa. Monet jutut täällä kertovat
mulle esim. että huh huh jos mulla olis tuollainen
nainen niin elämä olisi ihan kamalaa! En halua
yleistää, on täällä sydämellisiäkin ihmisiä. Mutta
monet aikamoisia komentajia. Sellainen fiilis
tulee joistain teksteistä. En juo alkoholia, enkä
käy ravintoloissa, sellaisen koen ihan hirveäksi
lihatiskimeiningiksi.
Joten ehkä tämä elo on nautinnollisempaa näin,
itsekseni. Haluan ehkä poistua tästä maailmasta
vapaana, ilman velvoitteita tai maahan sitovia
tunteita. Jos joskus kohtaan elämänkumppanin,
niin sitten kohtaa. En aio etsiä. Teen vain mitä
Tahdon (joka ei tarkoita että teen mitä tahansa
mitä tulee mieleen, vaan selvitän itselleni todellisen
tahtoni ja toimin sen mukaan).
t. Fudge
:heart:
