H
harmaana tällä kertaa
Vieras
Mistähän mä aloittaisin...tuntuu, ettei mieheni jaksa kuunnella mua, eikä hän tunnu olevan kiinnostunut yhtään, miltä musta tuntuu. Ei ole kyse muutenkaan esim.miten mä jaksan, miten töissä menee, entä koulussa jne. Jatkuvasti saan marmatuksia osakseni mieheni taholta...mm.tänäänkin sain kuulla, minkä takia ostin kaupasta liikaa ruokaa, miksi kuivausrumpu oli laitettu tietylle teholle jne.
Hellyyttä ja kahden keskistä aikaa meillä ei ole nykyään.Mä olen ollut meillä se, joka on yleensä aina tehnyt aloitteen, vaan enää en kertakaikkiaan jaksa olla se aloitteen tekijä.
Lapsia meillä on 2 (alle kouluikäisiä) ja kaikki sukulaiset ja potentiaaliset lapsen vahdit asuu niin kaukana, ettei niistä saa hoitoapua,että päästäisiin edes joskus elokuviin, ulos syömään yms. Varsinkin, kun meidän lapset on allergista sorttia ja alati kipeenä olevaa sorttia, joten sitä lepoa kaipaisi sitäkin enemmän.
Sitten ystävät...olen aina ollut erilainen, kuin muut (pitempi,hieman pyöreämpi) ja ehkä siksi ystäviä ollut vähemmän. Kun muutin asumaan uudelle paikkakunnalle 12v sitten, ne harvat tutut jäivät toiselle puolelle Suomea.
Löysin vuosien saatossa täältäpäin 3 tuttavaa joista kehkeytynyt hyviä ystäviä - tai niin ainakin luulin. Kaksi heistä puukotti mua selkään viimesen vuoden aikana niin pahasti, etten anteeksi tule heille sitä koskaan antamaan.
Tämä kolmas hyvä ystäväni, on muuttamassa 900km päähän. Joten meidän yhteydenpito tulee vähenemään, tai lähinnä ne tapaamiskerrat.
Joten minulle ei jää yhtään ystävää tänne, joidenka kanssa voisin pitää hauskaa ja käydä vaikka uimassa,konserteissa tai jotain...
Koska kaipaahan se äitikin omaa aikaa ja piristystä
.
No,onneksi minulla on sentään ihana työ ja noi 5 karvakasaa täällä nurkissa, ne auttaa jaksamaan. Ja ihanat lapset
Hellyyttä ja kahden keskistä aikaa meillä ei ole nykyään.Mä olen ollut meillä se, joka on yleensä aina tehnyt aloitteen, vaan enää en kertakaikkiaan jaksa olla se aloitteen tekijä.
Lapsia meillä on 2 (alle kouluikäisiä) ja kaikki sukulaiset ja potentiaaliset lapsen vahdit asuu niin kaukana, ettei niistä saa hoitoapua,että päästäisiin edes joskus elokuviin, ulos syömään yms. Varsinkin, kun meidän lapset on allergista sorttia ja alati kipeenä olevaa sorttia, joten sitä lepoa kaipaisi sitäkin enemmän.
Sitten ystävät...olen aina ollut erilainen, kuin muut (pitempi,hieman pyöreämpi) ja ehkä siksi ystäviä ollut vähemmän. Kun muutin asumaan uudelle paikkakunnalle 12v sitten, ne harvat tutut jäivät toiselle puolelle Suomea.
Löysin vuosien saatossa täältäpäin 3 tuttavaa joista kehkeytynyt hyviä ystäviä - tai niin ainakin luulin. Kaksi heistä puukotti mua selkään viimesen vuoden aikana niin pahasti, etten anteeksi tule heille sitä koskaan antamaan.
Tämä kolmas hyvä ystäväni, on muuttamassa 900km päähän. Joten meidän yhteydenpito tulee vähenemään, tai lähinnä ne tapaamiskerrat.
Joten minulle ei jää yhtään ystävää tänne, joidenka kanssa voisin pitää hauskaa ja käydä vaikka uimassa,konserteissa tai jotain...
Koska kaipaahan se äitikin omaa aikaa ja piristystä
.No,onneksi minulla on sentään ihana työ ja noi 5 karvakasaa täällä nurkissa, ne auttaa jaksamaan. Ja ihanat lapset