pakko purkaa jollekkin sisäistä pahaaoloani,kun mieheni ei halua kuunnella

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana tällä kertaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana tällä kertaa

Vieras
Mistähän mä aloittaisin...tuntuu, ettei mieheni jaksa kuunnella mua, eikä hän tunnu olevan kiinnostunut yhtään, miltä musta tuntuu. Ei ole kyse muutenkaan esim.miten mä jaksan, miten töissä menee, entä koulussa jne. Jatkuvasti saan marmatuksia osakseni mieheni taholta...mm.tänäänkin sain kuulla, minkä takia ostin kaupasta liikaa ruokaa, miksi kuivausrumpu oli laitettu tietylle teholle jne.
Hellyyttä ja kahden keskistä aikaa meillä ei ole nykyään.Mä olen ollut meillä se, joka on yleensä aina tehnyt aloitteen, vaan enää en kertakaikkiaan jaksa olla se aloitteen tekijä.
Lapsia meillä on 2 (alle kouluikäisiä) ja kaikki sukulaiset ja potentiaaliset lapsen vahdit asuu niin kaukana, ettei niistä saa hoitoapua,että päästäisiin edes joskus elokuviin, ulos syömään yms. Varsinkin, kun meidän lapset on allergista sorttia ja alati kipeenä olevaa sorttia, joten sitä lepoa kaipaisi sitäkin enemmän.
Sitten ystävät...olen aina ollut erilainen, kuin muut (pitempi,hieman pyöreämpi) ja ehkä siksi ystäviä ollut vähemmän. Kun muutin asumaan uudelle paikkakunnalle 12v sitten, ne harvat tutut jäivät toiselle puolelle Suomea.
Löysin vuosien saatossa täältäpäin 3 tuttavaa joista kehkeytynyt hyviä ystäviä - tai niin ainakin luulin. Kaksi heistä puukotti mua selkään viimesen vuoden aikana niin pahasti, etten anteeksi tule heille sitä koskaan antamaan.
Tämä kolmas hyvä ystäväni, on muuttamassa 900km päähän. Joten meidän yhteydenpito tulee vähenemään, tai lähinnä ne tapaamiskerrat.
Joten minulle ei jää yhtään ystävää tänne, joidenka kanssa voisin pitää hauskaa ja käydä vaikka uimassa,konserteissa tai jotain...
Koska kaipaahan se äitikin omaa aikaa ja piristystä ;).
No,onneksi minulla on sentään ihana työ ja noi 5 karvakasaa täällä nurkissa, ne auttaa jaksamaan. Ja ihanat lapset :)
 
hyvä suhde niillä on :).Joskin mieheni on aika lempeä kasvattajana, kun taas minä hieman "vaativampi" tai siis että asetan tiukemmat rajat.
Kyllähän tää aika voimaa kuluttavaa touhua on, ku joutuu pitää melkein kaikki ajatuksen päänsä sisällä...mutta onneksi sentään on vielä jokin henkireikä, josta saa ammennettua voimaa...
 
kuulostaa siltä kuin ruikuttaisit ihan turhasta. Meillä on neljä lasta, ei ketään sukulaisia tai tuttuja eikä ystäviä, aina ollaan kotona keskenään eikä mahdollisuutta lapsenvahtiin ikinä. Ja tämmöstä se vaan on hamaan tulevaisuuteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kuulostaa siltä kuin ruikuttaisit ihan turhasta. Meillä on neljä lasta, ei ketään sukulaisia tai tuttuja eikä ystäviä, aina ollaan kotona keskenään eikä mahdollisuutta lapsenvahtiin ikinä. Ja tämmöstä se vaan on hamaan tulevaisuuteen.

jos joku palstalainen haluaa purkaa sydäntään niin se hänelle suotakoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kuulostaa siltä kuin ruikuttaisit ihan turhasta. Meillä on neljä lasta, ei ketään sukulaisia tai tuttuja eikä ystäviä, aina ollaan kotona keskenään eikä mahdollisuutta lapsenvahtiin ikinä. Ja tämmöstä se vaan on hamaan tulevaisuuteen.


En yleensä pienestä valita, vaan pidän asioita mahdollisimman pitkään sisälläni...
Meidän lähipiirissä viime vuosi oli aika rankkaa aikaa ; oma isäni sairastui vakavasti ja edelleen on toipuminen menossa. Myöskin appeni ei ole mitenkään kehuttavassa kunnossa ollut.
Jos ei ihmisellä ystäviä ole,niin kait sitä saa pahaa oloaan edes täällä palstalla purkaa, jos se kerta auttaa jaksamaan.
 
Tuo ystäväjuttu on ihan kuin minun elämästä, samoin meillä sukulaiset hyvin kaukana. Hyvä mies minulla on, paras mahdollinen, mutta olen välillä todella väsynyt. Missä päin asustelet (sano edes suunta ) tai laita YV:tä
 

Yhteistyössä