Pakko nyt avautua..

Pakko nyt päästä avautumaan tästä mun tilanteesta. Ensinnäkin, mulla on aivan ihana mies. En ala ees tässä luettelemaan sen hyviä puolia kun niitä on niin paljon. Mutta tässä mun unelmien prinssissä on myös se huonokin puoli.. Mä oon välillä tosi yksinäinen. Se vois viettää vaikka loputtomasti aikaa kitaransa kanssa säveltäen uusia biisejä. Jos se ei rämpytä kitaraansa, niin se raapustelee vihkoonsa jotain sanoituksia. Mä tiedän et toi musahomma on tosi tärkeetä sille, ja oon luvannu olla sen tukena siinä hommassa, mutta totta puhuen en tiiä et miten kauan vielä jaksan tätä. Silloin kun se syventyy musiikin tekemiseen, niin se ei huomaa mua ollenkaan. Jos sanon sille jotain, se ei vastaa mitään, koska on ihan kuuro ja sokea kaikelle muulle mitä ympärillä tapahtuu. Jos se taas vastaa jotain, niin myöhemmin se ei enää muista siitä mitään, koska oikeesti sen ajatukset on ollu vaan siinä musiikissa, eikä mussa. Kerran se unohti meidän vuosipäivän, koska oli silloin työstämässä uusia biisejä. Ja siis tää alkaa oikeesti olemaan ongelma, koska välillä musta tuntuu et se rakastaa musiikkia enemmän kuin mua. Tiiän et toi on ihan tyhmää, tottakai se rakastaa mua enemmän. Mut silti tää tuntuu niin pahalta. En kuitenkaan voi sanoa sille et miltä musta tuntuu, koska se pahoittais mielensä. Ja kunnolla. Enkä ikimaailmassa halua satuttaa sitä. Mut miten me saadaan jotain selkoa tähän hommaan?? Mun miehellä on oikeus tehä musiikkia, koska se on sen intohimo ja suunnilleen ainut asia mitä se haluu elämässä tehdä. Mut luulis olevan ihan kohtuullista, että mäkin saisin ees vähän sen aikaa. Auttakaa..

 

Pakko nyt päästä avautumaan tästä mun tilanteesta. Ensinnäkin, mulla on aivan ihana mies. En ala ees tässä luettelemaan sen hyviä puolia kun niitä on niin paljon. Mutta tässä mun unelmien prinssissä on myös se huonokin puoli.. Mä oon välillä tosi yksinäinen. Se vois viettää vaikka loputtomasti aikaa kitaransa kanssa säveltäen uusia biisejä. Jos se ei rämpytä kitaraansa, niin se raapustelee vihkoonsa jotain sanoituksia. Mä tiedän et toi musahomma on tosi tärkeetä sille, ja oon luvannu olla sen tukena siinä hommassa, mutta totta puhuen en tiiä et miten kauan vielä jaksan tätä. Silloin kun se syventyy musiikin tekemiseen, niin se ei huomaa mua ollenkaan. Jos sanon sille jotain, se ei vastaa mitään, koska on ihan kuuro ja sokea kaikelle muulle mitä ympärillä tapahtuu. Jos se taas vastaa jotain, niin myöhemmin se ei enää muista siitä mitään, koska oikeesti sen ajatukset on ollu vaan siinä musiikissa, eikä mussa. Kerran se unohti meidän vuosipäivän, koska oli silloin työstämässä uusia biisejä. Ja siis tää alkaa oikeesti olemaan ongelma, koska välillä musta tuntuu et se rakastaa musiikkia enemmän kuin mua. Tiiän et toi on ihan tyhmää, tottakai se rakastaa mua enemmän. Mut silti tää tuntuu niin pahalta. En kuitenkaan voi sanoa sille et miltä musta tuntuu, koska se pahoittais mielensä. Ja kunnolla. Enkä ikimaailmassa halua satuttaa sitä. Mut miten me saadaan jotain selkoa tähän hommaan?? Mun miehellä on oikeus tehä musiikkia, koska se on sen intohimo ja suunnilleen ainut asia mitä se haluu elämässä tehdä. Mut luulis olevan ihan kohtuullista, että mäkin saisin ees vähän sen aikaa. Auttakaa..

Hommaa itsellesi hyvä harrastus.

 

[QUOTE="Tuikku";24499686]Hommaa itsellesi hyvä harrastus.[/QUOTE]

Mulla on harrastuksia. Harrastuksiin ja töihin menee aikaa sen verran, että tän ylimääräisen ajan viettäisin ihan mielelläni mieheni kanssa.

 

Mun mies ei juurikaan soita kitaraa, mut silti se harvoin näkee tai kuulee vaikka puhun sille .
Se taitaa olla miesten ominaisuus.

 

Mun mies ei juurikaan soita kitaraa, mut silti se harvoin näkee tai kuulee vaikka puhun sille .
Se taitaa olla miesten ominaisuus.

toivottavasti toi ominaisuus häviäis itestään tai jotain..

 

Se nyt vaan on taiteilijaluonne. Hyväksy hänet tuollaisena tai pistä suhde katkolle, mutta tuskin mies tulee ainakaan pysyvästi tuostaan muuttumaan.

 

Hei se on ihan ymmärrettävää, et ole tyhmä, voisitte vaikka yrittää sopia että 2-3 iltaa/vko vietätte yhdessä ettei parisuhde kärsi?
Itse olen ihan samalainen kun malaan/soitan (enkä ees osaa kovin hyvin kumpaakaan mutta mutta...), joskus ei ole helppoa tajuta, että toinenkin tarttee sitä huomiota kun inspiraatio iskee. Voimia!

 

[QUOTE="vieras";24499785]Se nyt vaan on taiteilijaluonne. Hyväksy hänet tuollaisena tai pistä suhde katkolle, mutta tuskin mies tulee ainakaan pysyvästi tuostaan muuttumaan.[/QUOTE]

Niinhän se on.. Tottakai hyväksyn. Ehkä tää on nyt vaan joku vaihe..et tuntuu tältä. Huoh..kiitos kun sain avautua.

 

[QUOTE="vieras";24499785]Se nyt vaan on taiteilijaluonne. Hyväksy hänet tuollaisena tai pistä suhde katkolle, mutta tuskin mies tulee ainakaan pysyvästi tuostaan muuttumaan.[/QUOTE]

Mä veikkaisin, että mies ei ihan ymmärrä antaa ap:lle huomiota kun se kertoi tukevansa häntä täysillä. Ehkä tilanne muuttuu jos ap rehellisesti kertoo miltä siltä tuntuu?

 

Hei se on ihan ymmärrettävää, et ole tyhmä, voisitte vaikka yrittää sopia että 2-3 iltaa/vko vietätte yhdessä ettei parisuhde kärsi?
Itse olen ihan samalainen kun malaan/soitan (enkä ees osaa kovin hyvin kumpaakaan mutta mutta...), joskus ei ole helppoa tajuta, että toinenkin tarttee sitä huomiota kun inspiraatio iskee. Voimia!

Jotain tommosta vois kyllä kokeilla. Kiitos

 

Kiva mies sulla, voisin ottaa itselleni

 

Mun mies ei juurikaan soita kitaraa, mut silti se harvoin näkee tai kuulee vaikka puhun sille .
Se taitaa olla miesten ominaisuus.

tää oli kyllä päivän hauskin kommentti <3

 

[QUOTE="tiinuska";24499818]Kiva mies sulla, voisin ottaa itselleni [/QUOTE]

En anna, se on mun <3

 

Siis aivan kuin olisin ite kirjottanut ton!!! Tsemppiä, ei voi muuta sanoa! Meillä soitetaan vuoronperään miehen viittä kitaraa ja kirjotetaan biisejä. Ja käydään bänditreeneissä ja keikoilla. Raivostuttavinta on kuitenkin mun mielestä se, kun välillä saa vastaukset musiikin tahdissa. Kysyn tyyliin "joko lähdetään kauppaan", niin vastaus on kitaran säestämänä "joo, lähdetään vaan (ja jotain luritusta vielä)...

Välillä tosissani toivoisin, että olis itselläkin samanlainen intohimo johonkin asiaan..... Kai se on niin ajateltava.

 

[QUOTE="vieras";24499881]Siis aivan kuin olisin ite kirjottanut ton!!! Tsemppiä, ei voi muuta sanoa! Meillä soitetaan vuoronperään miehen viittä kitaraa ja kirjotetaan biisejä. Ja käydään bänditreeneissä ja keikoilla. Raivostuttavinta on kuitenkin mun mielestä se, kun välillä saa vastaukset musiikin tahdissa. Kysyn tyyliin "joko lähdetään kauppaan", niin vastaus on kitaran säestämänä "joo, lähdetään vaan (ja jotain luritusta vielä)...

Välillä tosissani toivoisin, että olis itselläkin samanlainen intohimo johonkin asiaan..... Kai se on niin ajateltava.[/QUOTE]

Oi, ihana löytää kohtalotoveri! Joo en ees jaksanu alkaa kirjottamaan noista bänditreeneistä ja keikoista.. Ehkä me selvitään.

 

Sulla ei oo mitään toivoa saada sitä muuttumaan. Tyydy osaasi.

 

Ala harrastaa itsekin jotain.

 

Pakko nyt päästä avautumaan tästä mun tilanteesta. Ensinnäkin, mulla on aivan ihana mies. En ala ees tässä luettelemaan sen hyviä puolia kun niitä on niin paljon. Mutta tässä mun unelmien prinssissä on myös se huonokin puoli.. Mä oon välillä tosi yksinäinen. Se vois viettää vaikka loputtomasti aikaa kitaransa kanssa säveltäen uusia biisejä. Jos se ei rämpytä kitaraansa, niin se raapustelee vihkoonsa jotain sanoituksia. Mä tiedän et toi musahomma on tosi tärkeetä sille, ja oon luvannu olla sen tukena siinä hommassa, mutta totta puhuen en tiiä et miten kauan vielä jaksan tätä. Silloin kun se syventyy musiikin tekemiseen, niin se ei huomaa mua ollenkaan. Jos sanon sille jotain, se ei vastaa mitään, koska on ihan kuuro ja sokea kaikelle muulle mitä ympärillä tapahtuu. Jos se taas vastaa jotain, niin myöhemmin se ei enää muista siitä mitään, koska oikeesti sen ajatukset on ollu vaan siinä musiikissa, eikä mussa. Kerran se unohti meidän vuosipäivän, koska oli silloin työstämässä uusia biisejä. Ja siis tää alkaa oikeesti olemaan ongelma, koska välillä musta tuntuu et se rakastaa musiikkia enemmän kuin mua. Tiiän et toi on ihan tyhmää, tottakai se rakastaa mua enemmän. Mut silti tää tuntuu niin pahalta. En kuitenkaan voi sanoa sille et miltä musta tuntuu, koska se pahoittais mielensä. Ja kunnolla. Enkä ikimaailmassa halua satuttaa sitä. Mut miten me saadaan jotain selkoa tähän hommaan?? Mun miehellä on oikeus tehä musiikkia, koska se on sen intohimo ja suunnilleen ainut asia mitä se haluu elämässä tehdä. Mut luulis olevan ihan kohtuullista, että mäkin saisin ees vähän sen aikaa. Auttakaa..

Auttaskohan, jos sulle keksi samaan aikaan kauheesti jotain mielenkiintoista?
Mistä sä tykkäät?
.

 

Ei kai se sun miehes vika oo et sillä on elämää ja järkevää tekemistä. Kaikilla ihmisillä kuuluis olla mielenkiinnon kohteita muutaki kuin parisuhde.

 

Kyllä meidän naisten pitäis harrastaa jotain muutakinku lastentekemistä ja sen miettimistä. En tajuu miten monet kestää niin ykstoikkosta elämää?

 

AP..tottakai sulla on oikeus vaatia miehen huomiota myös itsellesi. Vaikka pahottaisitkin miehesi mielen, jos hän on aikuinen, niin hän kestää sen, että on laiminlyönyt sinut täysin. Sinulla on täysi oikeus vaatia myös yhteistä aikaa.
Voittehan aluksi sopia menevänne elokuviin ja syömään. Tai jotain muuta teille sopivaa. Kotona katsoa yhdessä televisiota tai laittaa ruokaa, käydä shoppailemassa. Ei liian usein, mutta vaikka kerran viikossa. Jos parisuhdetta ei hoideta, eikä sen eteen tehdä mitään uhrauksia se kuihtuu ja kuolee pois!

Minä ainakin vaatisin aikaa myös itselleni edes vähän!

 

jos se kerta on niin helvetin ihana mies niin mitä sä sitten valitat siitä?

 

Jätä se kusipää.

 

Jätä se kusipää.

Täh? Miks aapeen mies on kusipää?