Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Siis älä nyt ymmärrä väärin sitten, en ole koskaan ollut sitä mieltä etteikö tuo lapsenhoito anopilta onnistuis eikä mua haittaa piirunkaan vertaa jos lastani hemmotellaan mummun toimesta, vaikka piloille asti kunhan lapsi muistaa taasen isovanhempiaan kunnioittaa, siitä olen tarkka ja se on se ainoa asia josta mun ääneni anopin luona korottuu jos on aihetta. Mutta kun antais tuo anoppi mun juttujen ja mun tavaroiden olla rauhassa, ei koskis mun kotiini. Sitähän sanotaan, että ihmisille on kauheaa kun koti ryöstetään, se koskettaa jotakin syvää ja pyhää ja tulee tunne että johonkin hyvin yksityiseen on kajottu. Minusta tässä anopin touhuamisessa omin päin miniän kodissa on jotakin samaa, vaikka kuinkakin se on myös hänen poikansa koti, mutta siis meidän avioliitto, meidän parisuhde, meidän perhe ja meidän koti, tuohon ei kuulu anoppi kuin vierailemaan kahville jos kutsutaan.
Ymmärrän ton kotijutun. Meillä on kaikki mun mielestäni väärässä paikassa, kun junnu päättää siivota. En kuitenkaan kisko herneitä siitä nenääni, mukavaa kun siivoaa. Mutta se johtuu varmaan ihan siitä, että itse inhoan kaikkea siivoamista. Joten ei ole pelkoa, että miniäni huushollissa siivoilisin ikinä. Likan huushollissa olen jo nyt siivonnut, mutta olenkin ollut muuttamassa likkaa omaan asuntoon. Siitä huolimatta en siellä siivotessani siivonnut likan henkilökohtaisia tavaroita, pesin vaan kylppärin, imuroin ja pesin lattiat, tiskasin ja pyyhin pölyt. Mutta esim sohvapöydän rojut jätin siihen, koska en mä olisi tiennyt, mihin mikäkin niistä kuuluu.