"Pakko mennä töihin, että saadaan rahaa - ostettiin just uus auto" Vuoden ikäinen VAUVA menee tarhaan.

Niin, on kivaa kun on se työpaikka, johon voi äippälomilta palata. Aloittajalla ei taida kivaa työpaikkaa edes löytyä.

Minäpä pidin lapsellani sen hoitopaikan kun tuli toinenkin. Heheh! Eikä kaduta pätkääkään.

Mullakin on kiva työpaikka mihin palata, mutta aiotaan olla silti kotona ainakin siihen asti kun lapsi on 2v. Tosin meillä varmaan mies jää kotiin kun en enää imetä ja haluan/on järkevää (koulujen lukukaudet) palata töihin. Emme halua laittaa alle 2-vuotiasta missään nimessä päiväkotiin. Onneksi meidän ei tarvitse.

Eli voi olla hyvä ja ihana työpaikka, johon kaipaa, mutta valitsee toisin. En kuitenkaan ymmärrä aloittajaa ja sitä, mitä se on sulta pois jos joku toinen valitsee toisin. Jokainen eläköön valintojensa mukaan ja tekee itselleen ja perheelleen sopivat ratkaisut. Siskolleni oli järkevää laittaa lapsi hoitoon lapsen ollessa vasta 10kk kun jaksaminen alkoi olemaan kortilla. Oli sitten kuitenkin kahden seuraavan kanssa kotona siihen asti, että nuorin oli 3v. Jaksaminen on eri riippuen lapsesta, elämäntilanteesta ja siitä, mitä ympärillä tapahtuu (esim. läheisen kuolema jne.). Lapselle on huomattavasti parempi olla hoidossa kuin kotona itkevän äidin kanssa, joka vielä saattaa tehdä itsestään marttyyrin (noin niinkuin kärjistettynä).

 

Voi vittu teitä kukkahattutätejä. Uskon, että vuoden ikäisenä hoitoon viety, terveiden vanhempien lapsi on siltikin onnellisempi kuin mt-ongelmaisten ja ihmistä pelkäävien kotonakasvatettu lapsi.

Ai, kaikki vuoden ikäisenä viedyt hoitoon viedyt lapset ovat mt-ongelmaisten perheestä? Ei se hoitoon vieminen muuta vanhempia yhtäkkiä mt-ongelmaisiksi ja "selitä" hoitoon viemistä. Kun puhutaan normaaleista ihmisistä argumenttina ei toimi mt-ongelmat, sitten kun puhutaan mt-ongelmaisista niin silloin asiaan liittyy olennaisesti mt-ongelmat. Normaalien ihmisten kohdalla on turha verrata johonkin, joka ei asiaan liity. Varmasti hoitoon vuoden ikäisenä viety lapsi on onnellisempi kuin Afrikassa nälkään kuolemassa oleva lapsi, mutta se tuskin tuo mitään lisää keskusteluun.

 

No tosiaan itse kuulun niihin jotka on viety kolmikuukautisena hoitoon. En voi sanoa että olen mikään briljantti tapaus mutta normaali minustakin kasvoi. Tosin en itse samaan enää suostuisi. On kyllä sumplimista kun kolmas lapsi syntyy että miten saadaan rahat riittämään...kun kotihoidontuella ei oikein eletä, miehen palkka on hyvä mutta munkin palkkaa tarvitaan. Ollaan mietitty säästösuunnitelmaa jotta kotonaoloaikaa voisi pidentää edes hiukan. Isällähän on nykyään mahdollisuus pitää vapaita useita viikkoja ja lyhennettyä työpäivää tulen varmasti tekemään ettei pienen tarvi olla 9h hoidossa päivässä. Ehkä 6h voisi olla hyvä jos työnantaja suostuu. Pahalta se tuntuu mutta minkäs teet, asunto on maksettava ja perhe elätettävä. EIkä meillä ylimääräiseen humputteluun rahaa/aikaa mene yhtään. Kuopus meni 1.5 vuotiaana hoitoon ja ihan normaalilta on vaikuttanut, on sosiaalinen nelivuotias tällä hetkellä. Lisäksi oma kuuppa on sen luontoinen että alkaa seinät kaatua päälle jos on liian kauan kotona (olin siis kahden lapsen kanssa 3 vuotta kotona ja se oli liikaa!).

 

Ai, kaikki vuoden ikäisenä viedyt hoitoon viedyt lapset ovat mt-ongelmaisten perheestä?

Hmm, noinko siinä kommentoimassasi "tuhahduksessa" sanottiin? Ei minun mielestäni.

 

Miten te äidit pystytte selittämään ja perustelemaan itsellenne pienen lapsenne (vauvan!) työntämisen tarhaan? Samalla ajatte uudella autolla töihin klo 7 ja palaatte noutamaan pienen ihmisen tarhasta klo 17. Milloin te vietätte yhteistä perheaikaa tai milloin opit tuntemaan pienen lapsesi? Hävettääkö?

Paras perustelu, jonka olen kuullut on kuitenkin klassikko "Meidän Pirkko-Petteri" kaipaa kavereita!" Niinkö? Kaipaako vuoden ikäinen kavereita vaikka kaikki tutkimukset, asiantuntijat yms. sanovat muuta!!??

Olisitteko voineet lykätä hankkimaanne materiaalia parilla vuodella? Oliko pakko juuri nyt uusi asunto/talo?

Minä olen kotona lapseni kanssa. Meillä on autoja, asunto ja materiaa. Silti uuden auton hankkimista/vaihtamista lykkäämme parilla vuodella, että voin olla kotona lapsemme kanssa. Käymme kerhoissa ja hän saa varmasti tarpeeksi kavereita, virikkeitä jne.

Miten sinä pystyt selittämään ja perustelemaan sen, että et ymmärrä ihmisten erilaisia lähtökohtia ja tapoja elää OMAA elämäänsä.

 

Naurettava aloitus.
Mitä sillä kenellekään on väliä meneekö hoitoon vai ei?
Itse ajattelin ennen että lapsi on viaton koska niinhän ne synnyttyään ovat.

Vaan jos vanhemmat ovat pahoja, niin kyllä se on lapsi on piru jo parivuotiaana, jos vanhemmat tahallisesti loukkaavat muita ihmisiä.

Kiusaaminen ja muu touhu vain leviää ja ihmisten pahuus lisäänntyy.
Aivan sama meneekö hoitoon, pahuus ei poistu hoidossa eikä kotona.
Naurettavaa miettiä miuden perheiden ratkaisuja, kummallista että joillakin ei ole omissa ongelmissa tekemistä vaan aikaa jää miettiä muiden tekemisä, vaikka hoidossa olevien lasten perheet eivät teille millään lailla haitaksi ole, vai ovatko?

 

Miten sinä pystyt selittämään ja perustelemaan sen, että et ymmärrä ihmisten erilaisia lähtökohtia ja tapoja elää OMAA elämäänsä.

Niinpä. Tällaisen suvaitsemattoman ihmisen, joka opettaa lapsistaan kiusaajia, koska kaikkien pitää tehdä samalla tavallakuin hän, ei kannattaisi ollenkaan tehdä lapsia ja jos on erehtynyt tekemään niin äkkiä ne kersat hoitoon kuria saamaan (tai sitten kiusaamaan muita)!!!

 

Se mitä mun on vaikee tajuta ja luulisin että samaa mieltä on ap, on se että se turhaan kauheen pienen lapsen dumppaaminen isoon päiväkotiryhmään on OMALTA LAPSELTA pois mutta vanhemmat ei sitä nää. Lisäks se on kyllä muilta pois jos kotona oleva vanhempi (nyt en puhu sairaista, opiskelevista tai kotona työtä tekevistä) vie lapsensa viitenä päivänä viikossa täydeks päiväks kunnalliseen hoitoon ensinnäkin siks, että siitä tulee kunnalle ihan turhaan tosi iso lasku mikä maksetaan verorahoilla, ja toisekskin siks, että niistä kunnallisista hoitopaikoista on muutenkin monessa kunnassa huutava pula ja sitä pulaa pahentaa nää lepäilyä harrastavat mutsit jotka vie taaperon hoitoon että saa ite työttömänä istuu himassa tai käydä rauhassa (vauvan nukkuessa vaunuissa) ostoksilla.

 

Muutama pointti:
-Itse ajattelin hankkia kolme lasta vähintään kolmen vuoden ikäerolla. En aio olla yhdeksää vuotta kotona. Toki mun puolesta mies saa jäädä halutessaan kotiin, mutta ainakaan esikoisen kanssa ei jäänyt isäkuukautta pidemmälle vapaalle.
-Mulla on suhteellisen hyvät tulot. Perheemme saa 2500 euroa enemmän käteen, kun olen töissä. Jostain kumman syystä kaikki tuntemani hyvätuloiset äidit palaa suhteellisen aikaisin työelämään ja kotiin jää kolmeksi vuodeksi pienituloiset tai ne joilla ei ole työpaikkaa johon palata. Ehkä me hyvätuloiset ollaan niitä tunnekylmiä äitejä tai sitten kyse on oikeasti muista asioista kuin mystisestä "lapsen parhaasta".
- Näissä aloituksissa aina vedotaan siihen kuinka vauvat on 5 päivää viikossa 10 h päivässä hoidossa. Todellisuudessa suurin osa pk:n pienten ryhmästä oli osa-aikaisia ja KUKAAN ei ollut noin pitkään hoidossa. Nuorimmat pk:n aloittajat olivat vähän alle 1,5 vuotiaita eli ei niitä "vauvoja" nyt pilvin pimein ole.

Eipä mulla muuta.

 

Mistäköhän johtuu, että ystäväni (lto työskentelee päiväkodissa) sanoo ettei koskaan veisi omaa 1-2v. (kolmevuotiaskin siinä & siinä) lastaan päiväkotiin. Ei kuulemma ole niin pienen paikka - paikka on kotona. Ihan ilman sarvia ja hampaita aloitin tämän ketjun. Alkaa niin sapettamaan nämä selittelijä-äidit!

Täällä myös lastentarhanopettaja joka on samaa mieltä.

 

Hyvät ihmiset, älkää hankkiko lapsia. Voitte keskittyä vain omaan elämään ja lapset eivät haittaa työssäkäyntiä eikä myöskään kahvinjuontia.

Jokainen saa hoitaa omat asiansa niinkuin itse parhaaksi näkee, älytöntä tällainen syyttely!
Aikansa kutakin, voin kertoa, että ongelmat eivät välttämättä pienene, kun lapset kasvavat eli tämä lasten hankinta on elinikäinen kasvuprosessi kaikille.

 

Nuo on kaikki tekosyitä. Oikea syy on se, ettei pää kestä omaa lasta ja pääsee helpommalla, kun laittaa lapsen hoitoon ja menee ite töihin.

Mut eihän kukaan sitä ääneen uskalla sanoa, kuulostaa niin pahalta: En jaksa olla tuon lapseni kanssa ja hermot palaa, siks menen töihin. Tosin, olen sitä mieltä, et parempi mennä töihin ku olla väkisin kotona ja purkaa riekaleisia hermojaan viattomaan lapseen.

 

[QUOTE="aha";29231470]Missä perämettässä sä asut? [/QUOTE]

Sellaisessa "perämettässä", tässä pääkaupunkiseudulla, missä LTO:illa on sen verran ammattitaitoa, etteivät toimi vastoin kaikkien lasten päivähoitoa koskevien tutkimusten tuloksia, tai jos toimivat, älyävät sentään valehdella.

 

Tunnen useita lastenhoitoalalla olevia ja kaikki sanoo, että nykyään on ihan tavallista, että siitä huolimatta että toinen vanhemmista on kotona, tuodaan jopa pieniä taaperoita hoitoon TÄYDEKSI PÄIVÄKSI ja jopa lomiksi. Ja sekin näyttäis olevan jotenki ihme trendi, että ne on just ne hyvätuloset uravanhemmat, jotka pitää ihan kauheen pitkiä päiviä lapsia (jopa kipeitä) hoidossa, välillä siitäkin huolimatta että toinen pääsee aikasemmin töistä koska vanhempi haluaa töiden jälkeen omaa aikaa. Raivostuttavaa!!

 

[QUOTE="vieraana";29231545]Muutama pointti:
-Itse ajattelin hankkia kolme lasta vähintään kolmen vuoden ikäerolla. En aio olla yhdeksää vuotta kotona. Toki mun puolesta mies saa jäädä halutessaan kotiin, mutta ainakaan esikoisen kanssa ei jäänyt isäkuukautta pidemmälle vapaalle.
-Mulla on suhteellisen hyvät tulot. Perheemme saa 2500 euroa enemmän käteen, kun olen töissä. Jostain kumman syystä kaikki tuntemani hyvätuloiset äidit palaa suhteellisen aikaisin työelämään ja kotiin jää kolmeksi vuodeksi pienituloiset tai ne joilla ei ole työpaikkaa johon palata. Ehkä me hyvätuloiset ollaan niitä tunnekylmiä äitejä tai sitten kyse on oikeasti muista asioista kuin mystisestä "lapsen parhaasta".
- Näissä aloituksissa aina vedotaan siihen kuinka vauvat on 5 päivää viikossa 10 h päivässä hoidossa. Todellisuudessa suurin osa pk:n pienten ryhmästä oli osa-aikaisia ja KUKAAN ei ollut noin pitkään hoidossa. Nuorimmat pk:n aloittajat olivat vähän alle 1,5 vuotiaita eli ei niitä "vauvoja" nyt pilvin pimein ole.

Eipä mulla muuta.[/QUOTE]


Mutta suurin osa päiväkodeissa työskentelevistä haluaa hoitaa lapsiaan kotona kauemmin. Siinä on aika paljon mietittävää, miksi Ja voin vakuuttaa, että kyse on nimenomaan siitä, että haluaa lapsilleen parasta mahdollista, vaikka toki päivähoitoalalla palkatkin ovat pieniä. Kaikki eivät kuitenkaan laske kaikkea euroissa.

Tiedän paljon hyvätuloisia vanhempia, jotka vaan eivät henno luopua järkyttävän pitkistä työpäivistään edes yksivuotiaansa takia, ja kyllä, pidän sitä tunnekylmyytenä.

 

Tiedän tasan yhden äidin, joka laittoi yksivuotiaan päiväkotiin ja hän on yksinhuoltaja, jolla ei ole autoa eikä omaa asuntoa. Minkä materian ostamista hänen pitäisi lykätä? Ruoan ja vaatteiden?

 

[QUOTE="Hömelö";29231603]Tunnen useita lastenhoitoalalla olevia ja kaikki sanoo, että nykyään on ihan tavallista, että siitä huolimatta että toinen vanhemmista on kotona, tuodaan jopa pieniä taaperoita hoitoon TÄYDEKSI PÄIVÄKSI ja jopa lomiksi. Ja sekin näyttäis olevan jotenki ihme trendi, että ne on just ne hyvätuloset uravanhemmat, jotka pitää ihan kauheen pitkiä päiviä lapsia (jopa kipeitä) hoidossa, välillä siitäkin huolimatta että toinen pääsee aikasemmin töistä koska vanhempi haluaa töiden jälkeen omaa aikaa. Raivostuttavaa!![/QUOTE]

Juuri näin

 

Kyllä täytyy olla saatanan sokea tai tyhmä, jos ei huomaa, että minkälaista elämä on pienten puolella päiväkodissa. Paljon päiväkodeissa kierrelleenä, ja oman lapsen kautta(meni 3 v-vuotiaana, mutta joutui pienten puolelle) olen nähnyt, että aivan kamalaa niille pikkkuisille.
Jos et osaa kävellä, niin siellä röhnötät yksin aamupäiväulkoilussa, kukaan ei tule välttämättä auttamaan vaikka itket. Ruoka on niin myöhään, että pienimmät liian väsyneitä syömään, ja nukahtavat pöytään. Sitten onkin loppupäivän nälissään, kun välipala on mitä on, eikä sua siinäkään auteta. Usein lapset ovat vielä hemmetin väkivaltaisia toisia kohtaan, ja niin sitä saa pikin päivää kipeetä, kun ei kukaan ehsdi väliin. Ja hurjasti alle 2 v. tuskin ymmärtää, että mikä hemmetin paikka tämä on, mihin vanhemmat jättää.

Tiiättekö, ei ole tarvinnut edes liioitella tässä, mutta sulkekaa ihmeessä silmänne, ja hankkikaa sitä materiaa.

Ja sitten voin kertoa, että minkälainen ihminen vie 1-vuotiaan päiväkotiin. Sellainen kuin minun sisko. Itsekeskeinen materialisti, joka ei jaksa olla lapsen kanssa kotona koska se on niiiiiiin tylsää.

 

Vierass, nyt puhuttiinkin siitä että vanhemmat ei ole pakon edessä, vaan siitä että se uus auto on tärkeempää kuin lapsen tarpeet.

 

Täällä myös lastentarhanopettaja joka on samaa mieltä.

Mulla on myös yks lto kaveri, joka sanoo ettei missään nimessä alle 3-vuotiasta päiväkotiin.
Olen myös ollut itse pk:ssa töissä ja kyllähän ne alle 2-vuotiaat on aivan surkeita siellä. Yhtä huutoa ja parkua melkein koko päivä ja roikkuvat hoitajissa kiinni. Syliin kun ei mahdu kuin kaksi korkeintaan kerralla.
Varsinkin sellaset, jotka ei vielä kävele, niin aivan reppanoita ovat raukat.
Jos äidit tietäis totuuden siitä päiväkotimaailmasta, niin aika monella vois mieli muuttua sen suhteen, oisko sittenki parempi hoitaa itse tai miettiä joku toinen vaihtoehto alle 3-vuotialille.

 

En kasvata lapsestani kiusaajaa. Miksi niin tekisin? Esikoinenkin on oikein hauska, mukava ja fiksu - sekä pidetty ystävien keskuudessa.

Minulla on oma, vahva, mielipide päivähoitoasiassa, jonka ystävänikin tietävät. Osa heistä on jo työelämässä, osa vauvan kanssa kotona ja esikoinen päiväkodissa jne. Yksikään näistä ystävistäni ei ole toista tärkeämpi, huonompi tai parempi. He ovat ystäviäni ja kunnioitan heidän päätöksiään ja vastaavasti he kunnioittavat minun mielipidettäni. Emme tuputa omia ajatuksiamme vaan keskustelemme niistä asiallisesti.

Ymmärrän toki erilaisia ihmisiä, lähtökohtia ja montaa muutakin asiaa. Miksi en siitäkään huolimatta saa tuoda esiin mielipidettäni? Ehkä tästä aiheesta on hyvä keskustella enemmänkin?

Enkä nyt tajunnut tarkentaa, että joidenkin lasten on hyvä olla hoidossa, jos perheessä on ongelmia. Näinhän tämän yhteiskunnan pitääkin tukea heikompiosaisia.

Hyvätuloinen? Tuskin. Palkkani olisi vain reilut parisen tonnia kuussa. Sen verran tienaisin, jos töissä olisin.

 

[QUOTE="Hömelö";29231481]Nothing but the truth pisti kyllä melkoisen määrän sanoja ap:n suuhun!! [/QUOTE]

Miksi ei ap:n tekstistä voi vetää yhtä vääriä johtopäätöksiä, kuin mitä ap on tehnyt perheistä joiden alle 1-vuotias lapsi on päivähoidossa? Esim. Milloin te vietätte yhteistä perheaikaa tai milloin opit tuntemaan pienen lapsesi? -> Eikö päivähoitoon vietyä alle 1-vuotiasta voi oppia tuntemaan ja viettämään perheaikaa? Onko 07-17 välinen aika ainoa, jolloin opitaan tuntemaan lasta?

Oikastaan tästä, aidat vaan mataliksi...

 

Eniten kauhistuttaa päiväkodeissa se, kuinka lapset joutuvat kilpailemaan huomiosta ja kaikesta. Mitä pienempi, sitä kurjempi ilmiö. Monia vuosia päiväkodeissa olleet sitten osaavatkin jo tietyin keinoin saada kaipaamaansa huomiota. Ja ne keinot ovat monta kertaa surullisia.

 

[QUOTE="Sirkkeli";29231623]Kyllä täytyy olla saatanan sokea tai tyhmä, jos ei huomaa, että minkälaista elämä on pienten puolella päiväkodissa. Paljon päiväkodeissa kierrelleenä, ja oman lapsen kautta(meni 3 v-vuotiaana, mutta joutui pienten puolelle) olen nähnyt, että aivan kamalaa niille pikkkuisille.
Jos et osaa kävellä, niin siellä röhnötät yksin aamupäiväulkoilussa, kukaan ei tule välttämättä auttamaan vaikka itket. Ruoka on niin myöhään, että pienimmät liian väsyneitä syömään, ja nukahtavat pöytään. Sitten onkin loppupäivän nälissään, kun välipala on mitä on, eikä sua siinäkään auteta. Usein lapset ovat vielä hemmetin väkivaltaisia toisia kohtaan, ja niin sitä saa pikin päivää kipeetä, kun ei kukaan ehsdi väliin. Ja hurjasti alle 2 v. tuskin ymmärtää, että mikä hemmetin paikka tämä on, mihin vanhemmat jättää.

Tiiättekö, ei ole tarvinnut edes liioitella tässä, mutta sulkekaa ihmeessä silmänne, ja hankkikaa sitä materiaa.

Ja sitten voin kertoa, että minkälainen ihminen vie 1-vuotiaan päiväkotiin. Sellainen kuin minun sisko. Itsekeskeinen materialisti, joka ei jaksa olla lapsen kanssa kotona koska se on niiiiiiin tylsää.[/QUOTE]

Öh... No tuota, itse vein esikoisen hoitoon äitiysloman jälkeen, koska halusin ruokkia lapsen.
En vaan tiennyt miten se onnistuu se ruokkiminen, jos toinen saa opintorahaa (eikä sitäkään enää ollut montaa kuukautta miehellä jäljellä, kun oli lähestulkoon gradu tekemättä vaan ja opintorahakuukaudet kohta käytetty) ja toinen saa pelkkää kotihoidontukea.
Asumistukea saatiin, mutta kyllä siitä jäi itselle maksettavaa. En tajua miten 200 euron opintorahalla ja 300 euron kotihodontuella olisi maksettu kaksion vuokraa ja syötykin. Lisäksi miehen opiskelupaikkakunta oli eri paikkakunnalla, eli junamatkoja ym.
Koskaan en ole olllut niin onnellinen elämässäni kuin tuolloin kun hoidin esikoista äitiyslomalla ja mies opiskeli. Mutta kun minut on vaan kasvatettu vastuuseen teoistani.

Mitä sinä olisit tehnyt? Itse halusin että lapsella on ruokaa ja katto pään päällä. Ja että mies voi rauhassa opiskella kun minä tuon rahaa kotiin että hän pääsee joskus tienaamaan.

 

Meidän perheemme näyttää ulospäin varmaan juuri sellaiselta, mihin aloittaja viittaa. Nätti omistusasunto on, kaksi lasta, autokin, vaikkei ihan uusi. Totuus on kuitenkin toinen, enkä siitä paljon huutele.

Ollessani esikoisen kanssa hoitovapaalla mies painoi ylipitkää päivää töissä ja sairastui burn outiin, mikä taas johti peliriippuvuuteen. Muutamassa kuukaudessa tuli kymmenien tuhansien kulutusluotot.

Nyt tässä hiljalleen toivumme perheenä ja yritämme löytää mallin, jolla me kaikki voisimme hyvin ja saisimme lapsille ruokaa pöytään. Yhteinen hyvinvointi menee äidin ja vauvan symbioosin edelle, ja kuopus menee alle vuoden ikäisenä päivähoitoon. Toivottavasti saamme paikan perhepäivähoitajalta.

Nämä ovat perheiden ratkaisuja, eivät vain äitien.