Pakko kysyä..

[Vaimo (ke)?]

Mieheni käy yhteisen (naispuolisen) perhetuttavamme luona auttelemassa ja keskustelemassa. Mieheni ei näistä käynneistä ja kännykkäkeskusteluista minulle kerro, naisystäväni kylläkin kertoo. Saatamme olla nykyisin tilanteessa, että minä en tiedä jostakin asiasta ollenkaan, kun kaikki kolme olemme yhteisessä tapaamisessa. Minua tämä mieheni käytös loukkaa aivan hirveästi..hänen mielestään se on hänen oma asiansa, josta ei tarvitsekkaan kertoa. Minusta tuntuu, että ylitseni kävellään ""mennen tullen"". Olenko aiheesta loukkaantunut? Miksi minulle ei voi kertoa, vaadinko liikaa. En halua tähän mitään ""ota ero"" kommentteja, vaan asiallisia mielipiteitä.

 

[mari]

Kyllä tuossa jotain outoa on. Onko tämä nainen sellainen, että joku säpinä olisi mahdollista? Ulkopuoliseksi jääminen ei ole mukavaa ja tämä salailu saa mustasukkaisuutta aikaan, vaikka ei olisi edes aihetta. Miehen pitäisi ymmärtää pitää vaimonsa ykkösenä ja osoittaa arvostusta esim kertomalla näistä tapaamisista riittävästi, ettei vaimolle tule tunnetta syrjään jättämisestä.

 

[Vaimoke]

En usko, että heillä on (seksi)suhdetta. Perhetuttumme on vain hyvä ystävä, niin minulle kuin miehellenikin. Mieheni on vain sitä mieltä, että hänellä voi olla ystäviä eikä tämä minulle kuulu. Mielestäni olisi korrektia minua kohtaan tietää näistä tapaamisista.

 

[mari]

Entäpä sellainen ajatusleikki, että teillä olisi yhteinen miesystävä, jonka luona sinä kävisit itseksesi? Hyväksyisikö miehesi sen? Epäilen. Kun mies sanoo, ettei asia kuulu sinulle, tuntuu kolkolta ja pahalta.

 

[M]

Kyllä te naiset ootte semmoisia MIMOOSANKUKKIA!

 

[++]

Ovatko mies ja tämä ystävättäresi tunteneet jo ajalta ennen sinua? Jos eivät, niin minusta ei ole mitään järkeä siinä, että he tapailevat ilman sinua. Itse en tuollaista hyväksyisi...paitsi ihan satunnaiset auttamiset, joihin en itse ehtisi mukaan. Mutta että he sinulle kertomatta tapaavat ja mies käy auttelemassa - ei kuulosta reilulta sinua kohtaan.

 

[Vaimoke]

Hän on ollut yhteinen perhetuttu (meidän molempien) jo kauan, enkä usko heillä olevan suhdetta. Tuntuu, että minulle jää tässä ""arjen pyörittäjän osa"" (ja sehän ei tietenkään aina ole pelkkää ruusulla tanssimista). Se mukava keskustelukumppani haetaan nyt muualta. Mieheni itse ei mitenkään hyväksyisi, jos tilanne olisi toisinpäin. Sitäpaitsi en edes kiellä heidän tapaamisiaan, pyydän vain, että minäkin niistä tiedän.

 

[mari]

Pidä kuitenkin silmät auki. Se mukava keskustelukumppani saattaa olla kohta muutakin. Tsemppiä sinulle!

 

[pakko vastata]

Oikein teki pahaa, kun luin sinun tarinasi. Muistuu mieleen omat samanlaiset kokemukset vuosien takaa.

Perhetuttumme, nainen oli tiiviissä kanssakäymisessä mieheni kanssa, olivat vain ystäviä, hyviä sellaisia.
Mies kävi auttelemassa remontissa, auton korjaamisessa ym. pienemmässä asiassa, tai vain kävi kyläilemässä. Heillä synkkasi hyvin ja saivat toisiltaan ymmärrystä.

Oma perhe jäi toiseksi ja miehen menemisiin ei minulla ollut ns. oikeutta puuttua. Asioiden mutkistuessa sain selville, että heidän ystävyytensä ei kestänyt päivänvaloa.

Mies joutui tekemään elämänsä vaikeimman päätöksen ja itse en enää ruvennut olemaan se kotipiika ja miehen ulkopuoliseksi jättämä.

Otin tapahtuneen tyynesti, vaikka sain miehen puolelta todellisen ryöpytyksen, syyttämiset ja syyllistämiset.
Sanoin miehelleni aloittavani myöskin suhteen jonkun miehen kanssa, mutta mies ei pitänyt vaihtoehdosta ollenkaan... hah..

Mitään väärää en ollut tehnyt, hoidin kodin arjen ja kävin työssä. Mutta siltikin minut leimattiin.

Sinun tapauksessasi, otat asian esille. Tai sitten aloitat kaveri suhteen jonkun miehen kanssa. Sitten näet mitä miehesi sanoo.

Miehesi on harhautunut polulta.

 

[Nina]

Et vaadi liikaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että ihminen jolla ei ole mitään salattavaa ei myöskään yritä salata mitään. Toisin sanoen, jos miehelläsi olisi puhtaat jauhot pussissa niin kertoisi sinulle, varsinkin sen jälkeen kun on käynyt ilmi että käytös loukkaa.