Pakahdun kun lapseni on niin ihana! <3!

["äippä"]

Tuossa meidän vajaa puolivuotias ryömii lattialla. En kestä kun hän on niin suloinen <3 Poika on ollut (ja on edelleen) melko haastava tapaus, mutta en voisi rakastaa mitään niin paljon kuin tuota ihanuutta. Olen niin onnellinen, että olen saanut tuon päivänsäteen. Kertokaa tekin teidän ihanista muruistanne!

Tänne tulee paljon aloituksia siitä kun äiti ei jaksa omaa lastaan kun hän on niin kamalassa uhmassa tms. Tiedän varsin hyvin, että aina ei tunne olevansa maailman onnellisin kun lapsi kiukuttelee tai huutaa kurkku suorana, mutta tämä on nyt positiivinen ketju. Kaikki me lapsiamme kuitenkin rakastamme. Eikö?

Oli pakko tulla tänne avautumaan kun olen yksin kotona eikä ole tässä nyt ketään jolle kertoa!

 

["Miska"]

Plaaplaaplaa lässynlässynlää

 

["aapee"]

[QUOTE="Miska";24097136]Plaaplaaplaa lässynlässynlää[/QUOTE]

Niinpä! Kamalaa lässytystä mutta en voi tälle tunteelle nyt mitään ja halusin sen jonnekin jakaa. Valitan jos onnellisuuteni pilasi angstaamishetkesi. <3 Pusuja sullekin

 

[.....]

Mun lapsi on maailman älykkäin, hauskin, ja empaattisin otus. <3

 

[<3]

Omat lapset ovat aina maailman ihanimpia. Kunhan pitää mielessää sen, että lapsen kasvaessa ei saa liikaa ruokkia omaa tunnettaan ja äitiyden tuomaa autuutta, sillä ajatuksella "minun lapsi ja muiden kakarat". Minullakin on kaksi maailman ihaninta lasta - ja pakahdun edelleen siihen tunteeseen, joka minulle tulee heitä ja heidän touhujaan katsellessaan. "Äippä" olet oikeutettu tunteeseesi ja nauti siitä. Minäkin nautin, vaikka lapseni ovat jo 17- ja 15-vuotiaita.