Päiväkotiin syksyllä - äidin morkkis

[hanne]

no ketkäpä muut kuin kotiäidit siellä laatikon reunalla istuu? Tottakai he ovat sitä mieltä, kun ovat sen näin päättäneet omalla kohdallaan. Ei muakaan kukaan saa sanomaan että tein virheratkaisun kun töihin menin tytön ollessa 10kk. Ja se että ei se ollutkaan väärä valinta, koska lapsi sopeutuu siihen mihin on päivittäin tottunut. Meillä ei tulisi kuuloonkaan ettei lapsi hoitoon pääsisi, ja jos meille toinen tulisi, silti neiti olisi ainakin muutaman päivän viikosta hoidossa.

 

[leevi]

Lisäksi syksyllä minä teen lyhyttä päivää ja jaksotamme mieheni kanssa töihin menot siten, että lapsi on n. 5 tuntia päivässä hoidossa. Joulun jälkeen on myös minun tarkoitus tehdä täyttä päivää ja lapsemme on silloin n. 7 tuntia päivässä hoidossa. Lisäksi pääsimme juuri siihen päiväkotiin, johon toivoimmekin paikkaa. Eli kaikki on itse asiassa tosi hyvin.

Mutta on tämä silti ahdistava päätös ja huomaan vatvovani sitä mielessäni.

Täysin samat mietteet minuakin vaivaavat. Ja tuo tiettyjen ihmisten mielipide siitä, että lapsi EI ole minulle etusijalla, jos laitan hänet hoitoon ja menen itse töihin? Se jos mikä saa päätöksen tuntumaan entistä vaikeammalta...

Nyt soppaa lisää se, että ei ole selvää mitä työtä tulen tekemään. Mahdollisuuksina on tuttu työ, jossa olisi vapauksia (etätyö, lyhennetyt päivät -> lapsen etu!) ja toisaalta uusi työ, jossa enemmän haastetta + mielenkiintoa, mutta mahdollisesti matkustelua ja muutenkin uuden työn vaatima paneutuminen jne.

Eli tee tässä nyt sitten päätös, kun yhtäältä yrität ajatella lapsen etua ja toisaalta myös omaa työelämää ja omia, itsekkäämpiä (?) haluja.

 

[Paavo-Riikka]

Muistakaa kaikki rakkaat kanssaäidit, että onnellinen äiti tuottaa onnellisia lapsia!!! Itsekin töihin syksyllä...

 

[taustalla]

Vähän aiheen vierestä, mutta ensin surraan sitä, ettei raaskita viedä lasta hoitoon ja siinä vaiheessa kun perhe kasvaa uudella tulokkaalla ja esikoinen on ehtinyt olla hoidossa jonkun aikaa, niin sitten ei enää voida ottaa lasta pois päiväkodista. Sieltä kun saa niitä hienoja virikkeitä ja muita, mitä kotona/kerhoissa tms ei tietenkään mitenkään voi saada. Mielestäni vähän nurinkurista. Kyllä minäkin välillä mietin tulevaisuutta ja sitä aikaa jolloin lapsi on pakko viedä hoitoon. Tuntuu nyt jo kurjalta, vaikkei ole vielä ajankohtaista. En aio viedä isompaa siinä vaiheessa sosiaalistumaan tai virikkeitä saamaan, kun pikkukakkonen syntyy loppuvuodesta. Uskon. ett' hän saa kotona ihan yhtä lailla virikkeitä ja toimintaa kuin vieraan hoidossakin. Molemmat menevät sitten yhtä aikaa hoitoon kun sen aika on. En oikeen ymmärrä niitä, jotka vievät osan lapsistaan päiväkotiin ja samalla hoitavat osan kotona itse. Erityislapset on tietysti asia erikseen, mutta ihan normaalien lasten kohdalla en mitenkään voi ymmärtää sitä.

 

[Villiina]

Voisiko ajatella myös niin päin että harva äiti on katunut sitä, että on jäänyt kotiin. Jos edes kadutaan niin ehkä se on kuitenkin niin että kadutaan sitä, että mentiin liian aikaisin töihin. Jos vähänkin epäilyttää niin jää kotiin nauttimaan arjesta lapsen kanssa.

 

[pikku-ukko]

minuakin mietitytti ensin pojan tarhaan laitto. nyt on ollut noin kaksi kuukautta ja on sopeutunut todella hyvin.jättäessä saattaa pienet itkut tirauttaa mutta muuten kaikki sujuu todella hyvin.ikää vesselillä on nyt 1v ja 5kk. alkuun mietitytti että osaako ne pitää äidin kullasta huolen,mutta nehän koulutettuja ammatti ihmisiä. joten eiköhän ne pärjää.
ja töihin palaaminen on ollut ihanaa.saa enemmän rahaa ja muutakin ajateltavaa kuin kotityöt.
pojatakin on tarhassa ollessa tullut "iso poika" oppinut paljon uusia asioita eikä ole enää niin mahdoton mamman poika eli oppinut sosiaaliseksi.

 

[hanne]

\

Vähän aiheen vierestä, mutta ensin surraan sitä, ettei raaskita viedä lasta hoitoon ja siinä vaiheessa kun perhe kasvaa uudella tulokkaalla ja esikoinen on ehtinyt olla hoidossa jonkun aikaa, niin sitten ei enää voida ottaa lasta pois päiväkodista. Sieltä kun saa niitä hienoja virikkeitä ja muita, mitä kotona/kerhoissa tms ei tietenkään mitenkään voi saada. Mielestäni vähän nurinkurista. Kyllä minäkin välillä mietin tulevaisuutta ja sitä aikaa jolloin lapsi on pakko viedä hoitoon. Tuntuu nyt jo kurjalta, vaikkei ole vielä ajankohtaista. En aio viedä isompaa siinä vaiheessa sosiaalistumaan tai virikkeitä saamaan, kun pikkukakkonen syntyy loppuvuodesta. Uskon. ett' hän saa kotona ihan yhtä lailla virikkeitä ja toimintaa kuin vieraan hoidossakin. Molemmat menevät sitten yhtä aikaa hoitoon kun sen aika on. En oikeen ymmärrä niitä, jotka vievät osan lapsistaan päiväkotiin ja samalla hoitavat osan kotona itse. Erityislapset on tietysti asia erikseen, mutta ihan normaalien lasten kohdalla en mitenkään voi ymmärtää sitä.

Oletko ajatellut minkä vuoksi se ykkönen usein ihan oikeasti pidetään siellä hoidossa, vaikka olisi äitiyslomalla. Harvalla on niin hyvää tuuria että saa lapsensa sille tutulle ja turvalliselle ja hyväksi koetulle hoitajalle takaisin 9 kk kuluttua, jos paikastansa luopuu. Sinne on kyllä tulijoita. Hyvällä tuurilla sitten löytyy yksi paikka että saa lapset samaan paikkaan hoitoon.

Toinen mikä mulla olisi syynä hoitosuhdetta jatkaa olisi se että haluaisin antaa kokonaisvaltaisesti aikani edes joskus sille toisellekin lapselle, hän olisi edes silloin tällöin se ykkönen ja ykkönen ei kärsisi yhtään kun olisi pitämässään hoitopaikassa. Itse jaksaisi paremmin kun saisi vähän levättyä yms. syitä on varmasti paljon, mutta mun kohdalla nämä tuli ensimmäisenä mieleen.

 

[Taavi]

Oman kokemukseni mukaan näillä hyvin vahvoin mielipitein lasten kotihoitoa puolustavilla, hiekkalaatikon reunalla istuvilla äideillä ei useinkaan ole mielekästä työtä johon palata (tai kovin korkeaa koulutustakaan). Silloin on lienee ihan ymmärrettävää, että kotona olo tuntuu houkuttelevammalta kuin "Alepan kassalle" palaaminen. Itse olen saanut ensimmäisen lapseni kohtuullisen iäkkäänä, ja jo pitkään siis työelämässä olleena, vaikka alalleni pitkä koulutus vaaditaankin. Teen unelmatyötäni josta todella nautin, ja tällä hetkellä odotan innolla työhön paluuta syyskuussa kun lapseni, sillon 1v3kk, menee päiväkotiin. Uskon, että olen parempi äiti lapselleni kun olen itsekin onnellisempi ja tyytyväisempi työni tuoman virikkeiden ym. vuoksi. Ja tämähän ei muuta sitä mitenkään, etteikö lapseni ole edelleen minulle se kaikkein tärkein. Äidin "hyvyyttä" ei mitata kotihoidon pituudella, kuten hiekkalaatikon reunalla yleensä julistetaan. Sitä paitsi työni vuoksi meillä on taloudellinen mahdollisuus tarjota lapsellemme myös ulkomaan matkoja, kalliimpia virikkeitä, laadukkaampaa ruokaa ym joista ikuisesti rahasta ruikuttavat kotiäidit puheissaan haaveilevat! Tiedän kyllä, että lapsi ei paljoa tarvitse ja kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi vähälläkin, mutta kyllä pieni luksus välillä auttaa jaksamaan!