Päiväkotiin syksyllä - äidin morkkis

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja leevi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

leevi

Jäsen
07.02.2005
106
0
16
Nyt se sitten on sovittu. Poika aloittaa päiväkodissa elokuussa ja minä työt syyskuussa. Morkkis ja epäröinti siitä, olenko tehnyt oikean päätöksen, vaivaa... viime yönä näin painajaista, että pojalle sattui jotakin kun en ollut paikalla ja valvoin unen jälkeen kaksi tuntia itkeskellen.

Meitä on niin erilaisia äitejä. Toivoisin olevani sellainen maalaisjärjellä varustettu, tasapainoinen nainen, joka ei olisi vuoroin onnensa kukkuloilla ja vuoroin murheen aallossa... mutta kun ei niin ei. Tätä tunteiden vuoristorataa. En silti ole mikään maanis-depressiivinen, vaan tunteet lasta kohtaan ovat vaan niin voimakkaat.

Oli kiva käydä työpaikalla. Kaikki tuntuivat oikein iloisilta, että palaan. Uudet työtehtävät (mielenkiintoisemmat kuin ennen) odottavat. Tuli hyvä fiilis hetkeksi, että minulle tulee jälleen vähän muutakin elämää kuin kotona oloa. Mutta hyvä olo kesti vain hetken - heti kotiin päästyä poika oli niin iloinen kun palasin. Eihän me olla ehditty puuhata yhdessä vielä mitään! Nyt kun poika on aivan mahtavassa iässä ja voisimme tehdä päivisin vaikka mitä, niin nyt sitten hän menee vieraalle hoitoon. Kuinka nurinkurista.

Palkka on tietysti kiva asia. Mutta nyt asia ei olisi edes siitä kiinni, pärjäisimme hyvin vielä pidemmänkin aikaa jos jäisin kotiin. Mies on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että minun tulee palata töihin ja pojan on aika "oppia sosiaaliseksi". Ikään kuin 1 v 9 kk olisi jo kovinkin vanha?!!

Vaikeinta on se, että en itsekään tiedä mitä mieltä oikein olen. Välillä tuntuu, että ihan kiva palata töihin ja varmasti poika pärjää päiväkodissa, seurallinen kun on. Ja sitten taas ajattelen, että minun KUULUISI olla kotona, että varmasti kadun tulevaisuudessa töihinpaluutani. Töitä kun ehtii tehdä vielä vaikka kuinka kauan, mutta tätä hetkeä - tätä aikaa lapsen kanssa - ei saa enää koskaan takaisin.

Voi kun joku sanoisi, että en tule katumaan töihinpaluutani. Mutta vahvasti veikkaan, että näin tulee käymään.

 
Itse alotan myös syksyllä työt,poika on silloin 1,5v.Perhepäivähoitajalle vien
pojan.Kyllä itseänikin arvelluttaa,jännittää ja pelottaa että miten poika siellä hoidossa pärjää kun on niin äitin poika,en kestä hetkeksikään poistua eri huoneeseen niin alkaa kauhea huuto.Tosi kiva lähteä töihin sitten kun poika jää itkemään sinne hoitoon. Mutta mutta eiköhän se ala sujumaan ihan hyvin kun aikaa menee ja kumpikin tottuu eri rytmeihin.Lapselle kiva tavata muitakin lapsia ja itelle mukava kun pääsee aikuisseuraankin välillä. =)
 
itse aloitan työt tammikuussa tytön ollessa 1v10kk.tuntuu kaukaiselta mutta toisaalta sehän on ihan kohta!kyllä tässä nyt jo pohtii kaikenlaista,miten voin antaa tytön toisille hoitoon ja osaako ne vastata just mun lapsen tarpeisiin....
niin se vaan on että töissä on (yleensä) käytävä ja leipä tienattava.itse ratkaisin vuorotyöläisenä homman niin että teen osittaista ja näin olen hoitamassa tyttöä muutaman päivän viikossa.
 
poika meni päiväkotiin ollessaan 1v. eikä minua pelottanut tippaakaan. Ainoastaan säälitti hoitajat hieman, poika kun on niin vilkas ja jääräpäinen tapaus :D On tehnyt oikein hyvää pojalle olla hoidossa. Siellä todellakin oppii sosiaalisia taitoja.
 
Totta että lapsesi lapsuutta et saa takaisin. Tekisin mitä vain että saisin olla omani kanssa kotosalla aina esikouluun saakka. Tiedän että mahdollisuutta ei ole kuin 3v asti. Kenenkään ei oikeasti kannattaisi viedä pientä päiväkotiin jos on vara hoitaa kotona. Töitä tosiaan kerkiää tekemään. Tuon ikäistä kun lapsesi on ei sosiaalisten taitojen takia tarvitse viedä hoitoon ainakaan jos ette asu jossain metikön kekellä missä ei saa mitään lapsikontakteja. Itse en ole päivääkään ollut päiväkodissa (siis vain puolipäiväeskarissa) eikä miehenikään ja sosiaalisia tapauksia ollaan molemmat. Minä kyllä kannatan ehdottasti kotiinjäämistä jos siihen vaan on mahdollisuus!!! Mutta jos pysyt päätöksessäsi mennä töihin niin tsemppiä lapsellesi päiväkodin hulinaan.

T. Päiväkodissa 15 vuotta työskennellyt.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2006 klo 20:44 Nipsu kirjoitti:
Kenenkään ei oikeasti kannattaisi viedä pientä päiväkotiin jos on vara hoitaa kotona. Töitä tosiaan kerkiää tekemään.

itse vein pojan hoitoon kun lähdin opiskelemaan, ei siis ollut pakko-tilanne. Katunut en ole hetkeäkään. Poika ei tykkää pienistä piireistä, haluaa koko ajan jonkinlaista äksöniä. Jos sitä ei ole, niin tuskastuu. Pihassakin menee juttelemaan kaikille ketä 20 metrin säteellä sattuu näkemään. Kun aamulla mennään hoitoon, niin poika hihkuu innoissaan ja hokee hoitokavereidensa nimiä. Tästä kaikesta olen päätellyt että hoidossa oleminen on hyväksi pojalle. Hän myös syö, nukkuu ja pottailee hoidossa paljon paremmin kuin kotona. Miksi en siis veisi häntä hoitoon? siksi kun kunnon vanhempi haluaa turvata pientä vauvaansa kaikilta mahdollisilta kolhuilta, vai? "voi että jos joku toinen lapsi sattuisi lyömään meidän pikku villeä lapiolla päähän, apua jos meidän maija ei pääse heti hoitajan syliin kun asiat ei suju hänen tahtomallaan tavalla" Ei ymmärrä ei....
 
voi leevi, tiedän tasan miltä sinusta tuntuu :hug: .

on nimittäin melkoisen tuttu tilanne. minulla oli töihinpaluu ja lapsen hoitopaikka sovittu maaliskuuksi. samoja asioita pyörittelin kuin sinäkin ja pahalta tuntui aina vaan. viimein pari päivää ennen töihin paluuta soitin pomolle itkuisen puhelun, että haluan jatkaa vielä hoitovapaata. ja voin sanoa, en yhden yhtä hetkeä ole päätöstäni katunut.
itse asiassa hoitotätikin sanoi että äidillä tulee olla selkeänä se että haluaa mennä töihin. jos on kahden vaiheilla, lapsi vaistoaa sen ja hoitoon sopeutuminen on vaikeaa.
mieti asiaa vielä kerran ja tee oma päätös. ystävät, sukulaiset, jopa oma mies kannattaa jättää varjoon, itse kuitenkin lasta pääsääntöisesti hoitaneena tiedät mikä on hyvä teidän perheelle.
tsemppiä ja rohkeutta :hug:
 
Älä huolta kanna, se on vaan lapselle hyväks! Oppii ryhmässä olemisen kultaiset säännöt ja tarjassa on niin paljon hyviä puolia. Tottakai niitä sairauksiakin tulee mutta kaikki kasvattaa.
Itse olen kotona vieläkin vaikka poikamme on karvaa vaille 2v, hän aloitti tarhan 1v8kk ja nauttii siitä tällähetkellä niin paljon, että kun haen häntä sieltä, ei halua tulla mukaan ja leikkii ettei tunne minua!!hahaaha!

Hän käy 3xvko sielä ja on koko pvän, että saan itse tuuletettua päätä ja tehä omia juttuja. Asumme ulkomailla mieheni työntakia joten sen vuoksi en voi mennä töihin. Menisin jos voisin...mutta hyvä näinkin!
tsemiä
 
Kiitos kaikille vastauksista. Erilaisia mielipiteitä on, tietysti siinä kun erilaisia ihmisiäkin.

On totta, etten ole 100% varma haluanko palata töihin. Toisaalta en ole koskaan ollut 100% varma yhtään mistään - olen sellainen ihminen, jonka on todella vaikea tehdä päätöksiä ja aina olen punnitsemassa + miettimässä, teinkö oikein. Turhauttavaa ja kuluttavaa se kyllä on.

Se, että olisin totuttanut pojan tarhaan pidemmällä aikavälillä olisi varmasti ollut hyvä vaihtoehto. En tajunnut sitä mahdollisuutta. Kesällä se taitaa olla aika hankalaa varsinkin heinäkuussa. Plus että isukilla on silloin loma, joten ei varmasti halua poikaa tarhaan yhtään.

Siitä päiväkodin hulinasta... vierailimme pojan kanssa kerran tulevassa päiväkodissa (ja aiomme vierailla useastikin vielä tässä touko-kesäkuussa).

Minusta kyllä vaikutti siltä, että pienten ryhmässä homma kulki aika rauhallista tahtia. En tiedä, onko heillä sitten kova hulina vai kuinka? Ja onko tämä "hulina" vahingollista pojalle...?

Äh, tein niin tai näin niin aina jään miettimään toista vaihtoehtoa. Tosiasia on, että minua ei loppujen lopuksi kiinnosta työnteko pätkääkään. Mutta olen havainnut, että palkan lisäksi se pitää mielen virkeänä. Jaksan toimia ja olla aktiivisempi, mitä enemmän touhuan. Kotona on ollut ihanaa, mutta toivon, että tarhaan meno sujuu kunnialla ja poika alkaa viihtyä.

Olen sopinut duunin kanssa, että pystyn tekemään lyhyempää päivää syksyllä. Ja isovanhemmat voivat hakea pojan vaikka heti päiväunien jälkeen. Niin tuleepahan ainakin pehmeä lasku, vaikken olekaan häntä osapäiväisesti tarhassa pitänytkään...

Ehkä meidänkin kohdalla kaikki menee hyvin, niin kuin kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä. Toivotaan näin.

 
Ihan kuin itse olisin kirjoittanut aloitusviestin- täysin samoja ajatuksia risteilee mielessäni.
Olen myös menossa syyskuussa töihin, tyttö silloin myös 1,9v. Meillä myös samalainen tilanne, eli voisin vielä kotona olla/taloudellisen tilanteen kanssa jotenkin pärjäisimme miehenkin tuloilla. Mutta olemme tulleet siihen päätökseen, että neidille olisi seura hyvästä. Vaikka sitten taas ajattelen, että kuitenkin päiväkodissa on paljon lapsia, hirveä hälinä ja se tulee olemaan joka päiväistä. No, näin nyt kuitenkin ajttelemme kokeilla, katsotaan mitä sitten tuleman pitää... Onhan 1,9v. kuitenkin jo paremmassa vaiheessa kehityksen suhteen kuin esim.9kk ikäiset, jonka ikäisinä monet joutuvat hoitoon.

Tsemppiä teidän perheelle ja sinulle töiden aloitukseen=)
 
Minäpä olin niin hurja, että vein tytön päiväkotoiin 11kk ikäisenä. Tytölle on tehnyt tosi hyvää tää eka vuosi, luottaa enemmän ihmisiin (muihinkin kuin äitiin), ei vieratsa enää niin paljon. Alusta asti oli ryhmän suosikki ja toimi kyllä hyvin siellä mukana.

Itselleni oli paras vaihtoehto lähteä silloin opiskelemaan ja iltaisin ja viikonloppuisin jaksaa ihan eri tavalla touhuta tytön kanssa. Oli miedän juttu, en ole katunut!
 
jos ois mahollista olla kotona niin suosittelisin olemaan!!! Lapsi on kuitenkin etusijalla ja se lapsuus on niin kovin lyhyt =) =) ei ton ikänen tarvi vielä virikkeitä ja sosiaalisia taitoja oppii myös muuallakin. =) =)

voimia päätökseesi, ja muista kuunnella sydäntäsi, se tietää vastauksen :heart: :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 13:18 aaron kirjoitti:
jos ois mahollista olla kotona niin suosittelisin olemaan!!! Lapsi on kuitenkin etusijalla ja se lapsuus on niin kovin lyhyt =) =) ei ton ikänen tarvi vielä virikkeitä ja sosiaalisia taitoja oppii myös muuallakin. =) =)

voimia päätökseesi, ja muista kuunnella sydäntäsi, se tietää vastauksen :heart: :heart:

Olisiko tuttua tekstiä! Sori vaan ap, olen vain käynyt tämän aaronin kanssa aika tiukkasävyisen keskustelun aiheesta muinoin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 13:18 aaron kirjoitti:
jos ois mahollista olla kotona niin suosittelisin olemaan!!! Lapsi on kuitenkin etusijalla ja se lapsuus on niin kovin lyhyt =) =) ei ton ikänen tarvi vielä virikkeitä ja sosiaalisia taitoja oppii myös muuallakin. =) =)

voimia päätökseesi, ja muista kuunnella sydäntäsi, se tietää vastauksen :heart: :heart:

joidenkin lapset ilmeisesti on niin pysäkillä koko ajan että lastenhuone riittää virikkeeksi ja oma äiti on ainut läheinen ihminen. On myös lapsia jotka haluavat tutustua uusiin ihmisiin ja päästä uusiin ympyröihin leikkimään. Miksi ei lapsi voi olla etusijalla vaikka olisikin hoidossa??
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 19:58 Hay-D kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 13:18 aaron kirjoitti:
jos ois mahollista olla kotona niin suosittelisin olemaan!!! Lapsi on kuitenkin etusijalla ja se lapsuus on niin kovin lyhyt =) =) ei ton ikänen tarvi vielä virikkeitä ja sosiaalisia taitoja oppii myös muuallakin. =) =)

voimia päätökseesi, ja muista kuunnella sydäntäsi, se tietää vastauksen :heart: :heart:

joidenkin lapset ilmeisesti on niin pysäkillä koko ajan että lastenhuone riittää virikkeeksi ja oma äiti on ainut läheinen ihminen. On myös lapsia jotka haluavat tutustua uusiin ihmisiin ja päästä uusiin ympyröihin leikkimään. Miksi ei lapsi voi olla etusijalla vaikka olisikin hoidossa??

En halua riitelyä aiheesta mutta pakko kysyä:
Eikö niitä lapsia ole sitten muualla kuin kodin ulkopuolisessa hoidossa missä saa lapsikontakteja??? Tottakai lapsikin on kiinnostunut muista ihmisistä siinä missä aikuinenkin mutta ei se tarkoita että sen vuoksi hoitoon tarvitsisi viedä. Ihan oikeasti.
 
Meillä on naapureilla 4-vuotias ja toisella samanikäinen poika kuin meillä. En nyt viitsisi ihan päivittäin roikkua heidän ovenkahvassaan, että voisiko lapset leikkiä yhdessä... en nimittäin itsekään ole niin sosiaalinen, että jaksaisin jutella sinänsä vieraiden ihmisten kanssa ja mistäs minä tiedän heidän menoistaan / haluistaan... Pihalla nähdään satunnaisesti.

Avoin päiväkoti on ollut koko kevään suljettu. Minulla ei ole autoa käytössä, joten kauempana sijaitsevaan kerhoon vaatisi bussimatkan. Enpä ole viitsinyt lähteä.

Kavereista yhdellä on samanikäinen lapsi ja asuvat toisella puolella kaupunkia, jonne en pääse bussilla. Käyvät harvoin meillä.

Eli säännölliset lapsikontaktit ovat meillä kyllä harvassa. Muita kontakteja (isovanhemmat) kyllä on tosi useasti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 21:05 Nipsu kirjoitti:
En halua riitelyä aiheesta mutta pakko kysyä:
Eikö niitä lapsia ole sitten muualla kuin kodin ulkopuolisessa hoidossa missä saa lapsikontakteja??? Tottakai lapsikin on kiinnostunut muista ihmisistä siinä missä aikuinenkin mutta ei se tarkoita että sen vuoksi hoitoon tarvitsisi viedä. Ihan oikeasti.

kukaan vissiin pelkästään sen takia lastaan hoitoon vienytkään.. tietääkseni. Mutta et vastannut kysymykseeni: onko se jotenkin lapselta pois jos on päivähoidossa? miksi lapsi ei ole muka silloin etusijalla?
 
Kontakteja muuallakin? Tottakai saa mutta miksei löisi monta kärpästä yhdellä iskulla. Äiti saa olla työssään(luultavimmin pitää työstään, jos sinne vapaaehtoisesti menee), lapsi oppii monia, monia taitoja ikäisiltään tovereilta(tämän voin sanoa ihan omasta kokemuksesta), lapsi on tyytyväinen ja rauhallinen kotona kun on telminyt päivän muiden kanssa. Ei tarvitse lähteä niitä kontakteja metsästämään ympäri kylää vaan ne on ne tutut kaverit siellä hoitopaikassa. Kehitys on meidän neitillä ollut paljon parempaa kuin olisi ollut mun kanssa kotona ollessa. Ja varmasti löytyy vielä paljon muita hyviä puolia.

Minäkään en ole pelkästään rahan takia töihin takaisin "joutunut", vaikka on se mukava kun pikkasen ylimääräistä tuhlattavaksi. Teen 4 pv viikko, on osaltaan helpottanut huomattavasti tuota hoitorumpaa.
 
Moi vaan, kaikki työelämämään palaavavat äidit. Varmaan pitää pohtia tarkasti olisiko perhepäivähoito vai pk parempi paikka lapselle? Toki ratkaisun tekeminen vaatii monenlaisten asioiden miettimistä, koska molemmissa hoitopaikoissa on puolensa. Mielestäni 1-2 vuotias lapsi on vielä pieni, opettelee sosiaalisuuden aakkosia, kuitenkin yksi/kaksi hyvää turvallista ihmiskontaktia ovat kehityksen perustana lapsen kehitykselle. Ei lasta tarvitse viedä hoitoon oppiakseen sosiaalisuutta. Usein lasten vanhemmat luulevat, että päiväkoti on parempi paikka kuin koti. Ei 1-2 vuotiaan lapsen tarvitse vielä suorittaa elämäänsä ja olla tekemässä kaikenlaisia touhuja muiden mukana. Jokainen valitsee oman tiensä ja tapansa toimia.

Lapsi on vain kerran pieni, nauttikaa siinä ja hyvää äitienpäivää :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 21:58 Hay-D kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 21:05 Nipsu kirjoitti:
En halua riitelyä aiheesta mutta pakko kysyä:
Eikö niitä lapsia ole sitten muualla kuin kodin ulkopuolisessa hoidossa missä saa lapsikontakteja??? Tottakai lapsikin on kiinnostunut muista ihmisistä siinä missä aikuinenkin mutta ei se tarkoita että sen vuoksi hoitoon tarvitsisi viedä. Ihan oikeasti.

kukaan vissiin pelkästään sen takia lastaan hoitoon vienytkään.. tietääkseni. Mutta et vastannut kysymykseeni: onko se jotenkin lapselta pois jos on päivähoidossa? miksi lapsi ei ole muka silloin etusijalla?

No ei se varmasti lapselta pois ole,mutta lapsihan ei silloin ole etusijalla vaan lapsi on siellä muitten hoidettavana.
Lapsi kyllä saa kotihoidossa lapsikontakteja ihan niin paljon kuin vanhemmat niitä haluavat antaa. Ihan järjestely kysymys.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.05.2006 klo 10:53 minnu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 21:58 Hay-D kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2006 klo 21:05 Nipsu kirjoitti:
En halua riitelyä aiheesta mutta pakko kysyä:
Eikö niitä lapsia ole sitten muualla kuin kodin ulkopuolisessa hoidossa missä saa lapsikontakteja??? Tottakai lapsikin on kiinnostunut muista ihmisistä siinä missä aikuinenkin mutta ei se tarkoita että sen vuoksi hoitoon tarvitsisi viedä. Ihan oikeasti.

kukaan vissiin pelkästään sen takia lastaan hoitoon vienytkään.. tietääkseni. Mutta et vastannut kysymykseeni: onko se jotenkin lapselta pois jos on päivähoidossa? miksi lapsi ei ole muka silloin etusijalla?

No ei se varmasti lapselta pois ole,mutta lapsihan ei silloin ole etusijalla vaan lapsi on siellä muitten hoidettavana.
Lapsi kyllä saa kotihoidossa lapsikontakteja ihan niin paljon kuin vanhemmat niitä haluavat antaa. Ihan järjestely kysymys.

en vieläkään ymmärrä miten lapsi ei voi olla etusijalla jos on hoidossa? Kun lapsi ei kärsi hoidosta mitenkään, päinvastoin, niin mikä siinä on niin väärin?
 
pakko kai jokaisen on jossain vaiheessa se oma kulta laittaa päivähoitoon? vai meinaako joku olla aina kotiäiti? että turha kait tästä on tapella, jotkut menee aikasemmin jotkut myöhemmin. meillä pojat 1v9kk ja 6kk ovat vielä kotona mutta syksyllä varmaan hoito kutsuu ja mulla opiskelut.
 
Jatkanpa vielä aiheesta.

Meillä on esikoinen menossa päiväkotiin syksyllä, ikää silloin 1v3kk. Totutteluun on varattu suht' pitkä jakso, 3 vkoa. Lisäksi syksyllä minä teen lyhyttä päivää ja jaksotamme mieheni kanssa töihin menot siten, että lapsi on n. 5 tuntia päivässä hoidossa. Joulun jälkeen on myös minun tarkoitus tehdä täyttä päivää ja lapsemme on silloin n. 7 tuntia päivässä hoidossa. Lisäksi pääsimme juuri siihen päiväkotiin, johon toivoimmekin paikkaa. Eli kaikki on itse asiassa tosi hyvin.

Mutta on tämä silti ahdistava päätös ja huomaan vatvovani sitä mielessäni. En itsekään aina ole ihan varma, miksi palaan tähän aiheeseen uudestaan ja uudestaan. Faktat ovat ne, että minun on pakko palata töihin, kovin kauan ei kotihoidontuella asuntolainaa makseta. Lisäksi hoito on lähes pakko aloittaa syksyllä, muuten ei saa hoitopaikkaa omasta kaupunginosasta. Lisäksi minun jopa täytyy alani takia kartuttaa CVtäni, ennen kuin palaan taas kotiäidiksi. En kuitenkaan halua, että lapsillemme tulee enemmän kuin 3 vuotta ikäeroa. Tämäkin ajaa minut nyt töihin, koska en osannut tai uskaltanut tehdä kahta lasta ihan putkeen.

Eli loogisesti ajatellen, tämä on juuri oikea hetki palata töihin. Taidan itse asiassa tuntea syyllisyyttä siitä, että myös haluan mennä töihin... Kaipaan aikuiskontakteja ja sitä draivia, joka töissä hetkittäin vallitsee. Isojen päätösten tekoa, isojen hankkeiden eteenpäin viemistä, yms. Hassua - tuntuu, että "petän" tuon pienen ihmisen, kun en halua olla vain hänen kanssaan.

Lisäksi minua risoo ja syyllisyyttäni lisää se, että en tunnu saavani päätökselleni myönteistä palautetta kerhoissa, hiekkalaatikon laidalla yms. paikoissa. Minusta tuntuu, että tapaan vain äitejä, jotka kommentoivat "voi voi, niin pienenä hoitoon..." Näinhän se ei kuitenkaan ole, täälläkin on kirjoitellut äitejä, jotka ovat vieneet lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisinä.

Tämän tajunnanvirran lopputulos taitaa olla se, että älkää hyvät äidit syyllistäkö muita! Jokainen tekee päätöksensä parhaan kykynsä mukaan ja se voi olla erilainen kuin teidän oma tapanne. Älkää kuitenkaan moittiko toisia. Päiväkotipäätös on aina vaikea ja yhä vaikeammaksi tulee, jos kaikki ympäristön kommentit ovat omaa päätöstäsi vastaan.
 

Yhteistyössä